fbpx

Tasakatot ovat mainettaan parempia

Funktionalismin aikakauden myötä 1930-luvulla tasakatoista tuli uuden arkkitehtuurin tavaramerkki. Tasakatot levisivät kaikkialle Eurooppaan, myös meille Suomeen. Bitumin puute vähensi tasakattojen rakentamista 1940-luvulla: tilalle tulivat pulpetti-, auma- ja satulakatot pitkine räystäineen. Tasakattojen aika koitti uudestaan 1970-luvulla. Kysymme nyt IdeaStructuran asiantuntijoilta, Jukka Huttuselta ja Jyrki Jallilta, miksi tasakattoihin suhtaudutaan vieläkin melko negatiivisesti ja miksi tarvitsemme tasakattoja. Jukka ja Jyrki innostuvat pohtimaan tasakattojen tärkeää roolia ilmastonmuutostalkoissa.

Ymmärtääksemme paremmin, mistä tasakattojen huono maine johtuu, on tarpeen kurkistaa puolen vuosisadan taakse, jolloin monien pientalojen kattorakenteet toteutettiin tasakattorakenteina. 1970-luvulla tasakatot vedeneristettiin pääsääntöisesti puhalletusta bitumista valmistetulla juuttikankaan tai lasikuituhuovan sisältävällä bitumikermillä, joka oli materiaalina hyvin jäykkä ja kylmässä hauras.

”Auringon paiste nostaa tumman bitumikermin lämpötilaa huomattavan korkeaksi, jolloin bitumikermi pehmenee, laajenee ja alkaa liikkua. Kylmät lämpötilat taas korostavat bitumikermin haurasta rakennetta: pakkanen ja erityisesti katteeseen kiinnittyneen jään lämpöliikkeet aiheuttavat helposti bitumikermiin repeämiä ja halkeamia. Puhalletun bitumikermin jäykkä rakenne ja lämpötilamuutokset ovat huono yhdistelmä: seurauksena on vedeneristyskerroksen muodonmuutoksia ja ennen pitkää vaurioita”, Jukka kertoo.

Bitumikermin peittona käytettiin singelikiviä

Bitumin heikkoa UV-säteilyn kestokykyä pyrittiin parantamaan peittämällä bitumikermi ns. singelikivillä. Ajatuksena oli, että singelikivet suojaisivat bitumia auringon paahteelta, jonka tiedettiin aiheuttavan bitumiin halkeamia. ”Tarkoitus oli hyvä, mutta singelikivien käytöstä syntyi valitettavasti myös ongelmia: kivet painuivat vedeneristyskerrokseen heikentäen sen käyttöikää ja huollettavuutta. Puhalletun bitumikermin saumat olivat myös ongelmallisia, koska saumojen tartuntaominaisuudet ja säänkestävyysominaisuudet olivat heikkoja”, sanoo Jyrki.

Nykyaikaiset vedeneristysmateriaalit ovat pitkäikäisiä

Vedeneristys tehdään nykyisin pintasirotteellisilla polyesterikankaan sisältävillä modifioiduilla kermeillä, kumibitumikermeillä, polymeerivedeneristystuotteilla, PVC-katteella jne. Edellä mainitut materiaalit kestävät hyvin säärasitusta, jäätymis-sulamissyklejä ja ne kestävät muutoinkin rasitusta paremmin kuin vanhat bitumikermit.

Tasakattonimikkeen voisi oikeastaan unohtaa

”On selvää, että tasakatot kärsivät vanhasta historiastaan, mutta tämän voisi ehkä jo unohtaa: nykyisin rakennettavat tasakatot ovat oikein hyviä ja toimivia rakenteita, ja toimivat siinä missä muutkin kattorakenteet. Itse asiassa tasakatoista ei enää pitäisi oikeastaan edes puhua tasakattonimityksellä, koska kattoja ei rakenneta täysin ilman kallistuksia, kuten niitä tehtiin 1970-luvun alussa – kyse on sisäpuolisella sadevedenpoistolla varustetuista loivista katoista”, Jukka ja Jyrki täsmentävät.

Harjakatoissakin on omat haasteensa

On myös tilanteita, joissa tasakatto on ainoa järkevä katon toteutustapa; esimerkiksi laajarunkoista tai korkeaa rakennusta on vaikea kuvitella rakennettavan muuna kuin tasakattorakenteisena kattona. ”Laajan ja monimuotoisen harjakaton tapauksessa syntyy väkisinkin monenlaisia sadevedenpoiston ja lumen kannalta hankalia sisäjiirejä ja yksityiskohtia. Useassa isommassa rakennuksessa alun perin haaveiltu varmatoiminen ja selkeä harjakatto onkin käytännössä tarkoittanut melkoista vuoristoa lumisine kuruineen ja vesiputouksineen. Tähän kun vielä yhdistää maallikkojen rakastaman konesaumapellin, niin katastrofi on valmis”, Jukka toteaa.

Tasakaton valinta

Kattomuodon valinta on yleensä osa isompaa kuvaa, osa rakennuksen kokonaisarkkitehtuuria, johon vaikuttavat monet seikat, kuten arkkitehdin visioima rakennuksen hahmo, ja se, miten rakennusmassa sopii ympäristöönsä. Valintaprosessissa pitää huomioida myös naapurustossa käytetyt kattomuodot, ja monet turvallisuusseikat.

Harjakattoinen koulurakennus olisi riski

Keskustelu kattomuodon kelpoisuudesta voikin olla keinotekoista. Esimerkiksi koulurakennuksissa turvallisuusnäkökulmat puoltavat hyvin vahvasti tasakattorakentamista.

”Luonnollisestikin on tärkeää, ettei katoilta tipu jää- tai lumikokkareita lasten päälle. Harjakattoinen koulurakennus olisi riski, vaikka katolla olisi erinomaiset lumiesteet. Mitä jos harjakattoisen koulurakennuksen katon sadevedenpoiston sulanapitojärjestelmä ei toimisikaan tai rakennuksen yläpohjan lämmöneristävyys ja tuuletus olisivat riittämättömiä: molemmat mainitut esimerkit ovat tekijöitä, jotka edesauttavat jääpuikkojen syntymistä, ja kyllä isommat jääpuikot ovat tippuessaan ilman muuta turvallisuusriski”, Jyrki sanoo.

Loivan katon ja katolla olevien alati runsaslukuisempien asennusten huoltaminen on myös turvallista. ”On aika tavallinen tilanne, että edes kiinteistönhoitaja ei uskalla mennä jyrkälle ja pahimmillaan lisäksi vielä liukkaalle harjakatolle – ei ainakaan ennakoivia huoltotoimenpiteitä ja tarkastuksia suorittamaan”, Jukka lisää.

Lumi ei ole tasakatolla haitta

Lumi kertyy talven aikana nimensä mukaisesti tasaisesti tasakatolle: lumia ei tarvitse koskaan poistaa nykynormien mukaan suunnitellulta tasakatolta, ne eivät tipu pihoille tai kaduille ja lumet sulavat omassa tahdissaan keväällä pois. Katto ei sorru edes poikkeuksellisen lumisina talvina, ja lumien poistamisesta aiheutuu vain suotta turvallisuusriskejä, kustannuksia sekä kulutusta katteelle.

”Lumikerroksesta on myös hyötyä lämmöneristysmielessä: jo muutaman sentin paksuinen kerros lunta eristää sangen tehokkaasti lämpöä, mikä näkyy säästönä lämmityskuluissa. Jos tämän ominaisuuden rakenteen adaptiivisesta lämmöneristävyydestä voisi patentoida, niin joku olisi sen varmasti jo tehnyt”, Jukka toteaa.

Normisuorituksella tasakatosta saadaan 50 vuoden ikäinen rakenne

Tasakattoisen rakennuksen sadevedet eivät valu pihoille tai kaduille, ne ohjautuvat katolla oleviin viemäreihin: sadevesi ei siten lätäköidy ja aiheuta jäätyessään liukastumisvaaraa. Erillistä viemäreiden sulatusjärjestelmää ei tarvita, koska viemärit ovat talon sisäpuolella ja rakennuksessa oleva lämpö pitää viemärit sulina.

Toki tasakatoissa on omat riskinsä. ”Kallistusten pitää olla kunnossa, sadevesiviemäreitä ja niiden kannakkeita pitää olla riittävästi ja erityisesti kaikki yksityiskohdat, kuten räystäät, kattokaivot, iv-konehuoneiden seinäliittymät jne., pitää olla huolella suunniteltu ja toteutettu. Normisuorituksella ja nykyaikaisilla materiaaleilla tasakatosta saadaan helposti 50 vuotta kestävä rakennuksen osa”, Jukka ja Jyrki toteavat.

Perspektiiviä katon erilaisten rakenne- ja materiaaliratkaisujen vaikutuksesta käyttöikään saa esimerkiksi Kattoliitto ry:n julkaisemasta Käyttöikälaskurista

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Yleensä vauriot esiintyvät rakenteiden yksityiskohdissa, paikallisilla alueilla, liittymissä ja ylipäätään paikoissa, jotka ovat alttiina voimakkaalle rasitukselle. ”Toimiva 50 vuoden käyttöiän saavuttava tasakatto pitää suunnitella hyvin: tarvitaan yksityiskohtaiset pohja- ja leikkauspiirustukset korkomerkintöineen ja työselostuksessa on kerrottava, miten yksityiskohdat ja tuuletus toteutetaan sekä miten eri materiaaleja tulee käsitellä. Lisäksi tarvitaan osaava porukka, joka on erikoistunut kattorakentamiseen. Onneksi vedeneristämiseen on panostettu nykyisin ja käytössä on hyviä opasjulkaisuja ja esimerkiksi tuoteluokiteltuja vedeneristyskermejä, joilla on pitkät takuuajat. On myös koulutettuja tekijöitä ja ennen kaikkea erikoistuneita urakoitsijoita”, asiantuntijamme kertovat.

Laatu pitää varmistaa

”Hyvän lopputuloksen pitää olla uskottava, ja ollakseen uskottava, pitää varmistua laadusta. Vain laadunvarmistus- ja mallikokein voidaan varmistua siitä, että vedeneristys on tehty hyvin. Kokeiden avulla tutkitaan mm., että kallistukset ovat kunnossa, kermit ovat kiinnittyneet alustaan ja toisiinsa suunnitellulla tavalla ja että saumat ovat tiiviitä”, sanoo Jukka. ”Laadunvarmistuskokeet ja erilaiset rakenteiden monitorointi- sekä vuodonilmaisujärjestelmät ovat kehittyneet ja ovat nykyisin hyviä”, Jyrki vielä lisää.

Kosteudenhallintakoordinaattori valvoo laadunvarmistuskokeita

Kosteudenhallintakoordinaattori edustaa rakennushankkeeseen ryhtyvää tahoa: koordinaattori valvoo ja ohjaa koko rakennusprosessin ajan rakennushankkeen kosteudenhallinnan toteutumista. ”Vedeneristyksen toimivuuden varmistaminen kuuluu siten luontevasti kosteudenhallintakoordinaattorin tehtäviin: kosteudenhallintakoordinaattori ei tee kokeita itse, hän varmistaa, että tehtävät laadunvarmistuskokeet ovat asianmukaiset”, Jyrki summaa.

”Rakennuksen ulkovaipan rakenteet, julkisivut ja seinät, ovat niin kriittinen rakennusosa, että kaikille osapuolille pitäisi muodostua varmuus siitä, että ne ovat tehty suunnitelmien mukaan, oikein ja pitkäkestoisiksi. Tämän vuoksi laadunvarmistus on tärkeää. Räystäät suojaavat ulkoseiniä säärasituksilta ja ne voi ihan hyvin toteuttaa vaikka kuinka pitkinä ulokkeina, vaikka katon sadevedenpoisto olisikin sisäpuolinen”, Jukka toteaa.

Tasakattojen tarjoamat mahdollisuudet ilmastonmuutostalkoissa

”Tasakattoja voi ja pitää tarkastella myöskin ilmastonmuutoksen aikakautena aivan uudesta näkökulmasta, ympäristön ja energiatehokkuuden näkökulmasta. Loivan katon materiaalimenekki on jo luonnostaan pieni, koska erillisiä rakenteita kallistusten tekemiselle ei yleensä tarvita. Tasakatot ovat myös yleensä isoja pintoja, tasakattorakennetta kun käytetään harvemmin esim. omakotitalorakentamisessa. Tasakattorakenne sopiikin erityisen hyvin laajoille pinnoille. Laajat pinnat ovat yleensä esteettömiä, jolloin aurinko paistaa niille pitkiä aikoja. Näin ollen tasakatot ovat aivan erinomainen paikka aurinkopaneeleille”, Jyrki sanoo.

”Useimmat vedeneristysmateriaalit ovat tummia, jolloin aurinko lämmittää kattorakennetta ja kattorakenteen tuuletustilaa. Näin kertyvää lämpöä voitaisiin kerätä talteen ja hyödyntää sitä rakennuksen myöhemmässä lämmityksessä. Kesähelteillä lämpöä voitaisiin taasen johtaa pois tuuletustilasta, joka vähentäisi rakennuksen jäähdytystarvetta. Kaupallisia sovelluksia ei taida vielä olla, mikä johtunee rakentamisen monimuotoisuudesta ja hankkeiden erilaisuudesta, mutta mikään ei estä sitä, että pohdittaisiin vaikka hankekohtaisesti, voitaisiinko yläpohjaan kertynyt lämpö ohjata pois tai kerätä lämpö talteen. Mahdollisuuksia kyllä olisi”, Jukka ja Jyrki innostuvat pohtimaan.

Materiaalit kehittyvät

Teknologinen kehitys vie myös materiaaleja eteenpäin. Markkinoilla alkaa olla esim. vaaleita katemateriaaleja ja myös valkoisia kumibitumikermejä, joiden etuna on se, että ne heijastavat auringon säteilyn kohtalaisen hyvin pois, eivätkä siten kerää lämpöä itseensä, mikä vähentää jäähdytystarvetta ja vähintäänkin mahdollistaa miellyttävämmät sisälämpötilat paikoissa, joissa esim. työskennellään. Vaalean värin vaikutuksesta myös korkean lämpötilan ja lämpöliikkeiden aiheuttamat rasitukset katteelle ovat selvästi vähäisempiä, joskin samalla tosin menetetään korkeiden lämpötilojen yläpohjarakennetta kuivattava vaikutus.

”Markkinoilla on myös ensimmäisiä vedeneristyskermejä, joiden pintaan on rakennettu sähkökennoja, jotka keräävät energiaa talteen. Niitä ei ole vielä otettu käyttöön massiivisessa määrin, mutta lienee enää ajan kysymys, kun kaikki uudet rakennukset ja niiden päällimmäinen vedeneristyskerros varustetaan aurinkoenergian keräimillä”, Jukka sanoo.

Vettä viivytetään

Sateiden määrän kasvaessa viemäröintijärjestelmät ovat koetuksella. ”Kansantaloudellisesti ei ole järkevää mitoittaa viemäröintijärjestelmiä sadehuippujen mukaan. Sen vuoksi vettä on alettu viivyttää eri tavoin, jotta pystyttäisiin tasaamaan huippusateiden aikaisia kuormituspiikkejä. Yksi tapa toteuttaa viivytys on tehdä tasakatolle viherkatto, jossa kasvi- ja humuskerros sitoo itseensä vettä ja päästää veden viivytettynä viemäröintijärjestelmään”, Jukka sanoo. Vaihtoehtoisesti sadevedenpoistojärjestelmä voidaan mitoittaa siten, että rankkasateen aikana vettä viivytetään tarkoituksella katolla.

”Viherkatoilla on myös kaupunkipsykologinen merkitys: ne tuovat viihtyvyyttä ja kasvattavat parhaimmillaan monimuotoisuutta – perhosille, mehiläisille, ampiaisille, ylipäätään hyönteisille muodostuu aivan uusia kasvuympäristöjä, joita kaupungeissa ei ole aiemmin ollut. Reunahuomautuksena täytyy kyllä sanoa, että viherkattoihin liittyy muunlaisia haasteita: ei ole läpihuutoasia, että katolle tuodaan uusia kerroksia – katon paino lisääntyy, jäätymiskysymykset pitää ratkaista jne.”, Jukka ja Jyrki pohtivat.

Tasakatto sopii erinomaisesti moderniin arkkitehtuuriin. Katon ja siellä olevien erilaisten LVIS-asennusten huoltaminen on mukavaa ja turvallista.

Höyrynsulkukermin asennusta ontelolaattarakenteen päälle. Höyrynsulkukermi toimii luotettava työaikaisena sääsuojauksena jo rakennusvaiheessa. Kermin päältä vedet voidaan johtaa pois ns. höyrynsulkukaivojen sekä reunoilla olevien putkimallisten ulosheittäjien avulla.

Tasakatto on harhaanjohtava kuvaus rakenteesta. Monella modernilla tasakatolla on jyrkemmät kallistukset kuin ”oikealla” harjakatolla. Vaalean pintakermin käyttämisellä tavoitellaan pientä jäähdytysenergian kulutusta sekä mahdollisimman pitkää käyttöikää katteelle.

Räystäät suojaavat ulkoseiniä säärasituksilta ja ne voi ihan hyvin toteuttaa vaikka kuinka pitkinä ulokkeina, vaikka katon sadevedenpoisto olisikin sisäpuolinen. Kevytsorayläpohjat ovat osoittautuneet luotettaviksi ja pitkäikäisiksi rakenteiksi.

Lisätietoja: Jukka Huttunen, DI, RTA. KHK, jukka.huttunen@ideastructura.com

 

 

 

Valikko