Yli­kor­jaa­mi­sen vaa­ra koros­tuu uima­hal­leis­sa

Vii­me aikoi­na on puhut­tu pal­jon alka­li­ki­viai­nes­reak­tios­ta. Mut­ta mikä on tämä reak­tio, jon­ka sano­taan rapaut­ta­neen uima­hal­lien beto­ni­ra­ken­tei­ta? Pit­kään aja­tel­tiin, ettei Suo­mes­sa oli­si mois­ta ilmiö­tä, vaik­ka alka­li­ki­viai­nes­reak­tios­ta on rapor­toi­tu muis­sa Poh­jois­mais­sa ja muu­al­la maa­il­mas­sa.

Alka­li­ki­viai­nes­reak­tio (AKR) tapah­tuu tiet­ty­jen kiviai­nek­sis­sa ole­vien mine­raa­lien ja semen­tin huo­kos­ve­den sisäl­tä­mien alka­lien välil­lä — beto­ni­han on alka­lis­ta, siis emäk­sis­tä, kuten tie­de­tään. Alka­li­ki­viai­nes­reak­tion proble­ma­tiik­ka pii­lee sii­nä, että reak­tios­sa syn­tyy pai­su­via reak­tio­tuot­tei­ta, min­kä takia beto­niin syn­tyy hal­kea­mia ja beto­ni rik­kou­tuu sisäi­ses­ti.

Mis­sä alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta tapah­tuu tyy­pil­li­sem­min?

 Teh­dyt rapor­tit ker­to­vat, että eri­tyi­ses­ti uima-alla­so­lo­suh­teet ovat alka­li­ki­viai­nes­reak­tion kan­nal­ta suo­tui­sat: raken­ne on aina mär­kä ja sopi­van läm­min; reak­tio kun on myös läm­pö­riip­pu­vai­nen. Kui­vas­sa beto­nis­sa alka­li­ki­viai­nes­reak­tio ei ete­ne. Suo­mes­sa ulko­ve­sis­tö­jen läm­pö­ti­lat ovat har­voin yli 20:tä astet­ta, ja juu­ri sik­si alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta ei ole Suo­mes­sa sil­to­jen osal­ta juu­ri­kaan rapor­toi­tu.

Alka­li­ki­viai­nes­reak­tio tapah­tuu uima-altais­sa useim­mi­ten altaan poh­jan ja sei­nien pin­ta­ker­rok­sis­sa, heti laa­toi­tuk­sen alla, mis­sä beto­nin kos­teus­pi­toi­suus on luon­nol­li­ses­ti suu­rim­mil­laan. Se, että raken­tees­sa on alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta, ei ole vie­lä merk­ki suu­res­ta raken­teel­li­ses­ta ongel­mas­ta.

Alka­li­ki­viai­nes­reak­tio voi toki aiheut­taa raken­teel­li­sia­kin ongel­mia, mut­ta kos­ka altais­sa on yleen­sä kan­ta­van beto­ni­ker­rok­sen pääl­lä joko pin­ta­laat­ta tai pin­ta­rap­paus, niin sen rapau­tu­mi­nen mis­tä tahan­sa syys­tä ei ole kovin mer­ki­tyk­sel­lis­tä raken­teel­li­sel­ta kan­nal­ta. Laa­toi­tus saat­taa irro­ta, mut­ta raken­tei­siin se ei vai­ku­ta, joten ei ehkä kan­na­ta sän­nä­tä kovin pit­käl­le mene­viin joh­to­pää­tök­siin, vaik­ka alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta löy­tyi­si­kin beto­nin pin­ta­ker­rok­sis­ta.

Reak­tion vai­ku­tus raken­teen kan­ta­vuu­teen pitää aina sel­vit­tää

”Asia täy­tyy tie­ten­kin tut­kia huo­lel­li­ses­ti aina ja pitää sel­vit­tää tapaus­koh­tai­ses­ti, onko reak­tio eden­nyt niin pit­käl­le, että se vai­kut­tai­si raken­teen kan­ta­vuu­teen. Jos esi­mer­kik­si poh­ja­laa­tas­sa on alka­li­ki­viai­nes­reak­tioi­ta, on se toden­nä­köi­ses­ti mel­ko mer­ki­tyk­se­tön­tä, kos­ka poh­ja­laat­ta ei sinän­sä ole kovin kuor­mi­tet­tu raken­ne uima-altais­sa”, Jyr­ki Jal­li ker­too.

Yli­kor­jaa­mi­sen vaa­ra koros­tuu uima­hal­leis­sa

Kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen vai­kein ja haas­ta­vin teh­tä­vä on rajan­ve­to kor­jat­ta­van ja säi­ly­tet­tä­vän raken­teen välil­lä. On help­po pää­tös jät­tää koko­naan kor­jaa­mat­ta ja toi­saal­ta on help­po pää­tös kor­ja­ta kun­nol­la ja ras­kaas­ti, jol­loin ajau­du­taan hel­pos­ti yli­kor­jaa­mi­seen. Uima­hal­leis­sa rajan­ve­to on eri­tyi­sen vai­ke­aa.

Tik­ku­ri­lan uima­hal­lin ”täs­mä­kor­jaus”

”Tik­ku­ri­lan uima­hal­lia on tut­kit­tu ja kor­jat­tu vuo­sien var­rel­la moneen ottee­seen. Idea­Struc­tu­ra koko­si tut­ki­mus­tu­lok­set yhteen ja arvioi, mikä oli­si jär­ke­vä kor­jaus­ta­pa ja ‑mene­tel­mä, jol­la saa­vu­tet­tai­siin tilaa­jan aset­ta­mat tavoit­teet. Van­taan kau­pun­gin aja­tuk­se­na ei ollut läh­teä teke­mään perus­teel­lis­ta ja laa­ja­mit­tais­ta kor­jaus­ta uima­hal­liin­sa. Niin­pä läh­dim­me hake­maan täs­mä­kor­jaus­ta, jol­la uima­hal­lin raken­teet ja jär­jes­tel­mät saa­daan pidet­tyä kun­nos­sa siten, että suo­si­tun uima­hal­lin käyt­tö­kat­ko pysyy mal­til­li­se­na”, ker­too DI Jani Sora­sal­mi, joka toi­mi hank­kees­sa raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na.

”Uima­hal­lien haas­ta­vin raken­ne on yleen­sä uima-allas: altaat ovat useim­mi­ten beto­ni­ra­ken­tei­sia ja tämän tyyp­pi­siä uima-altai­ta pide­tään mones­ti lyhy­ti­käi­si­nä ja huo­noi­na. Toi­saal­ta kun asi­aa tar­kas­tel­laan, beto­ni on mel­ko hyvä uima-altai­den raken­nus­ma­te­ri­aa­li. Tot­ta on, että altaa­seen syn­tyy hal­kea­mia kutis­tu­mi­sen tai kos­teus­liik­kei­den seu­rauk­se­na, mut­ta yleen­sä vuo­dot ovat mel­ko pie­niä ja niil­lä ei ole raken­teel­lis­ta mer­ki­tys­tä. Vuo­dot saa­daan useim­mi­ten kor­jat­tua mel­ko hel­pos­ti”, tote­aa Jyr­ki, koke­nut uima­hal­lien kor­jauseks­pert­ti. ”Insi­nöö­ri­toi­mis­to Vaha­sen alku­vuo­sii­ni mah­tuu monia uima-altai­den kun­to­tut­ki­muk­sia ja tuo­hon tar­pee­seen tuli perus­tet­tua Suo­men ensim­mäi­nen beto­nin kun­to­tut­ki­mus­labra­kin”, innos­tuu Jyr­ki jat­ka­maan.

Perus­teel­li­nen kun­to­tut­ki­mus on kai­ken A ja O

”Tik­ku­ri­lan uima­hal­lis­sa vuo­to­ja ei ollut tavat­to­mas­ti ja ne kes­kit­tyi­vät lähin­nä lii­kun­ta­sau­mo­jen yhtey­teen. Allas­ta ympä­röi­vien lois­ke­kou­ru­jen lii­kun­ta­sau­mat kor­jat­tiin remon­tin yhtey­des­sä. Eri­tyis­piir­tee­nä kysei­ses­sä uima­hal­lis­sa on, että 50:n met­rin uima-allas on jaet­tu kol­meen osaan kah­del­la poi­kit­tai­sel­la altaan läpi kul­ke­val­la lii­kun­ta­sau­mal­la. Yleen­sä vesi­täyt­teis­ten altai­den jaka­mi­nen lii­kun­ta­sau­mal­la on iso ris­ki­koh­ta ja yli­pää­tään vai­keas­ti toteu­tet­ta­vis­sa ole­va raken­ne. Beto­ni­ra­ken­tei­set uima-altaat pitäi­si suun­ni­tel­la siten, ettei niis­sä ole lii­kun­ta­sau­mo­ja. Lii­kun­ta­sau­mat tuli­si sijoit­taa altaan ulko­puo­lel­le. Jos liik­kei­tä tapah­tuu, riit­tää, että allas on ero­tet­tu muus­ta raken­nuk­ses­ta”, Jani ker­too.

”Teim­me myös vede­na­lai­sia tut­ki­muk­sia ja kävim­me sukel­lus­lait­tei­den avul­la tut­ki­mas­sa laa­toi­tuk­sen kun­toa, hal­kea­mia jne., jot­ta meil­lä oli­si jo ennen kor­jauk­sia mah­dol­li­sim­man rea­lis­ti­nen kuva sii­tä, mitä teh­dään. Laa­toi­tus oli mel­ko hyvin kiin­ni alus­tas­saan, mikä voi­tiin vah­vis­taa myös sit­ten, kun altaat oli­vat tyh­ji­nä, jol­loin laa­tat vie­lä kopu­tel­tiin. Eikä laa­toi­tuk­sen kiin­ni­py­sy­mi­nen sit­ten lop­pu vii­mein uima-altaas­sa ole mikään iso ongel­ma. Jos laa­toi­tus irto­aa, niin käyt­tö­kat­ko­jen aika­na laa­toi­tus on mel­ko help­po kiin­nit­tää takai­sin koh­ta­lai­sen iso­jen­kin aluei­den osal­ta”, Jani jat­kaa.

Kevyt kor­jaus oli mah­dol­lis­ta, kos­ka uima­hal­li ei ollut vie­lä käyt­töi­kän­sä pääs­sä

”Tilaa­ja halusi luon­nol­li­ses­ti sel­vit­tää, onko Tik­ku­ri­lan uima­hal­lis­sa alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta. Uima­hal­li on kor­jat­tu ker­taal­leen 90-luvul­la ja sii­nä yhtey­des­sä kor­jauk­set on teh­ty uusi­mal­la pin­ta­ker­rok­set ja on var­sin toden­nä­köis­tä, että tuol­loin altaas­sa on ollut alka­li­ki­viai­nes­reak­tio­ta, kos­ka oikeas­taan mui­ta vau­rioi­tu­mis­reak­tioi­ta ei uima-altais­sa yli­pää­tään ole. Rau­dat eivät altais­sa ruos­tu eikä beto­ni rapau­du: niin­pä alka­li­ki­viai­nes­reak­tio on ainoa asia, mikä voi hei­ken­tää pin­ta­ker­ros­ta. Jos­kus voi toki olla niin­kin, että pin­ta­ker­ros itses­sään on jää­nyt raken­nus­vai­hees­sa löy­häk­si eikä ole kos­kaan ollut­kaan kun­nol­la kiin­ni alus­tas­saan”, Jyr­ki ker­too.

”Uima-allas pää­tet­tiin kor­ja­ta siis kevyes­ti, kos­ka uima-altaal­la on vie­lä käyt­töi­kää jäl­jel­lä arviol­ta 10–20 vuot­ta. Nyt teh­dyn remon­tin yhtey­des­sä altaan kun­to todet­tiin sen ver­ran hyväk­si, ettei altaan perus­kor­jaa­mi­sel­le kat­sot­tu ole­van vie­lä tar­vet­ta, ja näin van­taa­lai­set sai­vat uima­hal­lin­sa nopeas­ti taas käyt­töön­sä ainoas­taan seit­se­män kuu­kaut­ta kes­tä­neen käyt­tö­kat­kon jäl­keen”, Jani ja Jyr­ki jat­ka­vat.

Kor­jauk­set onnis­tui­vat hyvin

”Tie­dos­sa on, että lii­kun­ta­sau­mat voi­vat vuo­taa jat­kos­sa­kin vähän, mut­ta vuo­doil­la ei ole raken­teel­lis­ta mer­ki­tys­tä: ala­puo­lel­la on pää­asias­sa ryö­min­tä­ti­laa, jos­sa mah­dol­li­set vuo­dot eivät aiheu­ta mer­kit­tä­viä vau­rioi­ta. Kel­la­ria­lu­eel­le jär­jes­tet­tiin kui­ten­kin vie­lä tehos­tet­tu tuu­le­tus vuo­to­jen varal­le, jot­ta suh­teel­li­nen kos­teus ei pää­se nouse­maan lii­an kor­keak­si, ja näin var­mis­te­taan se, ettei rau­doi­tuk­sen mah­dol­li­nen kor­roo­sio ete­ne ja ettei uima­hal­li­tek­nii­kan käyt­töi­kä lyhe­ne”, ker­too tyy­ty­väi­nen Jani kaik­ki­nen­sa hyvin onnis­tu­nees­ta hank­kees­taan.