fbpx

Ylikorjaamisen vaara korostuu uimahalleissa

Viime aikoina on puhuttu paljon alkalikiviainesreaktiosta. Mutta mikä on tämä reaktio, jonka sanotaan rapauttaneen uimahallien betonirakenteita? Pitkään ajateltiin, ettei Suomessa olisi moista ilmiötä, vaikka alkalikiviainesreaktiosta on raportoitu muissa Pohjoismaissa ja muualla maailmassa.

Alkalikiviainesreaktio (AKR) tapahtuu tiettyjen kiviaineksissa olevien mineraalien ja sementin huokosveden sisältämien alkalien välillä – betonihan on alkalista, siis emäksistä, kuten tiedetään. Alkalikiviainesreaktion problematiikka piilee siinä, että reaktiossa syntyy paisuvia reaktiotuotteita, minkä takia betoniin syntyy halkeamia ja betoni rikkoutuu sisäisesti.

Missä alkalikiviainesreaktiota tapahtuu tyypillisemmin?

 Tehdyt raportit kertovat, että erityisesti uima-allasolosuhteet ovat alkalikiviainesreaktion kannalta suotuisat: rakenne on aina märkä ja sopivan lämmin; reaktio kun on myös lämpöriippuvainen. Kuivassa betonissa alkalikiviainesreaktio ei etene. Suomessa ulkovesistöjen lämpötilat ovat harvoin yli 20:tä astetta, ja juuri siksi alkalikiviainesreaktiota ei ole Suomessa siltojen osalta juurikaan raportoitu.

Alkalikiviainesreaktio tapahtuu uima-altaissa useimmiten altaan pohjan ja seinien pintakerroksissa, heti laatoituksen alla, missä betonin kosteuspitoisuus on luonnollisesti suurimmillaan. Se, että rakenteessa on alkalikiviainesreaktiota, ei ole vielä merkki suuresta rakenteellisesta ongelmasta.

Alkalikiviainesreaktio voi toki aiheuttaa rakenteellisiakin ongelmia, mutta koska altaissa on yleensä kantavan betonikerroksen päällä joko pintalaatta tai pintarappaus, niin sen rapautuminen mistä tahansa syystä ei ole kovin merkityksellistä rakenteelliselta kannalta. Laatoitus saattaa irrota, mutta rakenteisiin se ei vaikuta, joten ei ehkä kannata sännätä kovin pitkälle meneviin johtopäätöksiin, vaikka alkalikiviainesreaktiota löytyisikin betonin pintakerroksista.

Reaktion vaikutus rakenteen kantavuuteen pitää aina selvittää

”Asia täytyy tietenkin tutkia huolellisesti aina ja pitää selvittää tapauskohtaisesti, onko reaktio edennyt niin pitkälle, että se vaikuttaisi rakenteen kantavuuteen. Jos esimerkiksi pohjalaatassa on alkalikiviainesreaktioita, on se todennäköisesti melko merkityksetöntä, koska pohjalaatta ei sinänsä ole kovin kuormitettu rakenne uima-altaissa”, Jyrki Jalli kertoo.

Ylikorjaamisen vaara korostuu uimahalleissa

Korjausrakentamisen vaikein ja haastavin tehtävä on rajanveto korjattavan ja säilytettävän rakenteen välillä. On helppo päätös jättää kokonaan korjaamatta ja toisaalta on helppo päätös korjata kunnolla ja raskaasti, jolloin ajaudutaan helposti ylikorjaamiseen. Uimahalleissa rajanveto on erityisen vaikeaa.

Tikkurilan uimahallin ”täsmäkorjaus”

”Tikkurilan uimahallia on tutkittu ja korjattu vuosien varrella moneen otteeseen. IdeaStructura kokosi tutkimustulokset yhteen ja arvioi, mikä olisi järkevä korjaustapa ja -menetelmä, jolla saavutettaisiin tilaajan asettamat tavoitteet. Vantaan kaupungin ajatuksena ei ollut lähteä tekemään perusteellista ja laajamittaista korjausta uimahalliinsa. Niinpä lähdimme hakemaan täsmäkorjausta, jolla uimahallin rakenteet ja järjestelmät saadaan pidettyä kunnossa siten, että suositun uimahallin käyttökatko pysyy maltillisena”, kertoo DI Jani Sorasalmi, joka toimi hankkeessa rakennesuunnittelijana.

”Uimahallien haastavin rakenne on yleensä uima-allas: altaat ovat useimmiten betonirakenteisia ja tämän tyyppisiä uima-altaita pidetään monesti lyhytikäisinä ja huonoina. Toisaalta kun asiaa tarkastellaan, betoni on melko hyvä uima-altaiden rakennusmateriaali. Totta on, että altaaseen syntyy halkeamia kutistumisen tai kosteusliikkeiden seurauksena, mutta yleensä vuodot ovat melko pieniä ja niillä ei ole rakenteellista merkitystä. Vuodot saadaan useimmiten korjattua melko helposti”, toteaa Jyrki, kokenut uimahallien korjausekspertti. ”Insinööritoimisto Vahasen alkuvuosiini mahtuu monia uima-altaiden kuntotutkimuksia ja tuohon tarpeeseen tuli perustettua Suomen ensimmäinen betonin kuntotutkimuslabrakin”, innostuu Jyrki jatkamaan.

Perusteellinen kuntotutkimus on kaiken A ja O

”Tikkurilan uimahallissa vuotoja ei ollut tavattomasti ja ne keskittyivät lähinnä liikuntasaumojen yhteyteen. Allasta ympäröivien loiskekourujen liikuntasaumat korjattiin remontin yhteydessä. Erityispiirteenä kyseisessä uimahallissa on, että 50:n metrin uima-allas on jaettu kolmeen osaan kahdella poikittaisella altaan läpi kulkevalla liikuntasaumalla. Yleensä vesitäytteisten altaiden jakaminen liikuntasaumalla on iso riskikohta ja ylipäätään vaikeasti toteutettavissa oleva rakenne. Betonirakenteiset uima-altaat pitäisi suunnitella siten, ettei niissä ole liikuntasaumoja. Liikuntasaumat tulisi sijoittaa altaan ulkopuolelle. Jos liikkeitä tapahtuu, riittää, että allas on erotettu muusta rakennuksesta”, Jani kertoo.

”Teimme myös vedenalaisia tutkimuksia ja kävimme sukelluslaitteiden avulla tutkimassa laatoituksen kuntoa, halkeamia jne., jotta meillä olisi jo ennen korjauksia mahdollisimman realistinen kuva siitä, mitä tehdään. Laatoitus oli melko hyvin kiinni alustassaan, mikä voitiin vahvistaa myös sitten, kun altaat olivat tyhjinä, jolloin laatat vielä koputeltiin. Eikä laatoituksen kiinnipysyminen sitten loppu viimein uima-altaassa ole mikään iso ongelma. Jos laatoitus irtoaa, niin käyttökatkojen aikana laatoitus on melko helppo kiinnittää takaisin kohtalaisen isojenkin alueiden osalta”, Jani jatkaa.

Kevyt korjaus oli mahdollista, koska uimahalli ei ollut vielä käyttöikänsä päässä

”Tilaaja halusi luonnollisesti selvittää, onko Tikkurilan uimahallissa alkalikiviainesreaktiota. Uimahalli on korjattu kertaalleen 90-luvulla ja siinä yhteydessä korjaukset on tehty uusimalla pintakerrokset ja on varsin todennäköistä, että tuolloin altaassa on ollut alkalikiviainesreaktiota, koska oikeastaan muita vaurioitumisreaktioita ei uima-altaissa ylipäätään ole. Raudat eivät altaissa ruostu eikä betoni rapaudu: niinpä alkalikiviainesreaktio on ainoa asia, mikä voi heikentää pintakerrosta. Joskus voi toki olla niinkin, että pintakerros itsessään on jäänyt rakennusvaiheessa löyhäksi eikä ole koskaan ollutkaan kunnolla kiinni alustassaan”, Jyrki kertoo.

”Uima-allas päätettiin korjata siis kevyesti, koska uima-altaalla on vielä käyttöikää jäljellä arviolta 10-20 vuotta. Nyt tehdyn remontin yhteydessä altaan kunto todettiin sen verran hyväksi, ettei altaan peruskorjaamiselle katsottu olevan vielä tarvetta, ja näin vantaalaiset saivat uimahallinsa nopeasti taas käyttöönsä ainoastaan seitsemän kuukautta kestäneen käyttökatkon jälkeen”, Jani ja Jyrki jatkavat.

Korjaukset onnistuivat hyvin

”Tiedossa on, että liikuntasaumat voivat vuotaa jatkossakin vähän, mutta vuodoilla ei ole rakenteellista merkitystä: alapuolella on pääasiassa ryömintätilaa, jossa mahdolliset vuodot eivät aiheuta merkittäviä vaurioita. Kellarialueelle järjestettiin kuitenkin vielä tehostettu tuuletus vuotojen varalle, jotta suhteellinen kosteus ei pääse nousemaan liian korkeaksi, ja näin varmistetaan se, ettei raudoituksen mahdollinen korroosio etene ja ettei uimahallitekniikan käyttöikä lyhene”, kertoo tyytyväinen Jani kaikkinensa hyvin onnistuneesta hankkeestaan.

Valikko
nn