Lähdemme rakennesuunnittelijoiden matkaan mukaan: ekskursiomme kohde on Kauniaisten keskustan tuntumassa oleva yli satavuotias hirsirakennus, joka sijaitsee näkyvällä paikalla mäenrinteessä. Rakennuksessa toimi reilun 60 vuoden ajan Grankulla samskola, joka oli Kauniaisten ensimmäinen koulu. Rakennus valmistui vuonna 1909. Pystyäkseen vastaamaan alati kasvavaan oppilasmäärään, koulurakennusta jouduttiin laajentamaan useamman kerran, mutta laajennuksista huolimatta koulun toimintaa oli jaettava myös muihin ympärillä oleviin rakennuksiin.
Nuorisotalon riesana oli purku-uhka
Sittemmin oppilaat pääsivät uuteen koulurakennukseen, joka valmistui samalle tontille vuonna 1972, jolloin vanhan koulun tilat siirtyivät nuorisotalon käyttöön. Nuorisotalon aloittaessa toimintansa, rakennus oli purku-uhan alla. Hirsisen rakennuksen kunto todettiin kuitenkin niin hyväksi, että siihen päätettiin tehdä peruskorjaus, joka suunniteltiin ja toteutettiin vuosina 1977-1980.
Nyt rakennukseen tehdään täydellinen peruskorjaus: suunnittelutyöt aloitettiin vuoden 2019 lopulla ja peruskorjauksen toteutusvaihe on juuri alkamassa. Vesivuotojen lisäksi yksi keskeisin syy rakennuksen peruskorjaustarpeelle on 1970-luvulla tehdyt liialliset sisäpuoliset lämmöneristykset ja niiden seurauksena aiheutuneet runkovauriot.
Rakennesuunnittelijat pääsivät suoraan kantavien rakenteiden äärelle
IdeaStructuran Noora Mäki-Ruuti toimii hankkeen vastaavana rakennesuunnittelijana ja Erno Vuoti taasen vastaavana rakennusfysikaalisena suunnittelijana ja rakennusterveysasiantuntijana. Noora ja Erno tutustuivat asemakaavalla suojeltuun kohteeseen pari vuotta sitten.
”Useimmiten rakennesuunnittelijat eivät pääse tutkimaan korjausrakennuskohteiden kantavia rakenteita suoraan, koska korjattavana olevat rakennukset ovat tutkimusten aikana käytössä ja rakenneavauksia ei voida tehdä muitta mutkitta. Nyt meillä oli poikkeuksellisen hyvä tilanne: rakennuttaja, eli Kauniaisten kaupunki, oli tehnyt tyhjään nuorisotaloon laajoja avauksia jo etukäteen ja näin pääsimme näkemään ja tutkimaan helposti kantavia rakenteita – saimme siten kerättyä lähtötiedot melko vaivattomasti”, Noora ja Erno kertovat tyytyväisinä.
Miten vanhasta hirsirakennuksesta saadaan energiatehokkaampi?
Yksi hankkeen tavoitteista, terveellisen sisäilman lisäksi, on parantaa rakennuksen energiatehokkuutta. Suojeltujen julkisivujen vuoksi ulkovaippaa ei voida kasvattaa ulospäin, joten rakennusfysikaalisesti toimiva ulkopuolinen lisälämmöneristys ei sovi tähän kohteeseen. Ulkoseinien osalta hirsirunkoa ei voida lisälämmöneristää merkittävästi myöskään sisäpuolelta, kuten 70-luvun peruskorjauksessa tehdyt virheet ovat jo osoittaneet. ”Rakenteellinen energiatehokkuuden lisääminen perustuukin suurelta osin parannettavaan ilmatiiveyteen: rakennuksen eristys ja ilmatiiveys toteutetaan rakennuksen luonteeseen sopivin ”muovittomin” materiaalein. Hirsirungon ilmatiivistyksen suunnittelussa yksi suurimmista haasteista on se, että rungon mahdolliset liikkeet on huomioitava kaikissa ilmansulun liittymissä ja läpivienneissä, jotta ilmansulkukerros ei repeäisi ja pysyy tiiviinä jatkossakin”, Erno kertoo.
Yhteistyössä on hyvä ratkoa haasteita
”Erilaiset palomääräykset sekä akustoinnin vaatimukset toivat omat haasteensa rakennusfysikaaliseen suunnitteluun. Meille selvisi suunnittelun edetessä esimerkiksi, että palomääräysten vuoksi rakennuksen sisäpinnoissa ei voida käyttää alun perin ajateltuja ja Museoviraston ohjekorteissa suositeltuja hyvin hengittäviä huokoisia puukuitulevyjä. Sopivien pintamateriaalien löytyminen edellyttikin jatkuvaa vuoropuhelua arkkitehtien ja rakennesuunnittelijoiden välillä. Paikalliset kosteusvauriot sekä erilaiset haitta-aineet, joita tämän aikakauden rakennuksista löytyy lähes poikkeuksetta, toivat pientä lisämausteisuutta soppaan”, toteaa Erno.
Vanhojen rakenteiden toiminnan perusteelliset selvitykset
”Mukavan haasteen taasen rakennesuunnittelijan työhön toi se, että rakennusta on laajennettu ja korjattu useaan eri otteeseen. Vaikka kantavat rakenteet olivat pääosin näkyvissä, piti ensin kuitenkin selvittää perusteellisesti vanhojen rakenteiden toiminta, jotta pääsin suunnittelemaan uusia tuentoja ja vahvistuksia. Esimerkiksi vesikaton kantavia rakenteita oli laajennettu ja muutettu moneen kertaan”, Noora kertoo.
Koronaepidemiasta huolimatta suunnittelijoiden välinen yhteistyö ei jäänyt etäiseksi
Nykyaikaisen IV-tekniikan sovittaminen vanhaan runkoon vaati runsaasti yhteensovittamista ARK-, RAK- ja LVI -suunnittelijoiden kesken. ”Suunnittelutyö ja yhteydenpito suunnitteluryhmän kesken tehtiin pääosin etäyhteyksien välityksellä. Hoidimme suunnitelmien yhteensovituksen muiden suunnittelualojen välillä Teamsilla. Yhteydenpito etäyhteyksien avulla ei ole sama asia kuin asioiden ratkominen kasvotusten paikan päällä, vaikkakin onnistuimme suunnittelussa etäyhteyksien välityksellä hyvin”, toteaa Noora ja kertoo kaipaavansa perinteisiä työmaakokouksia.
Vaativa, mutta mielenkiintoinen kohde
Näin vanhojen ja arvokkaiden hirsirakennusten peruskorjauksia ei pääse joka päivä suunnittelemaan: Erno ja Noora ottivat haasteen vastaan innolla. ”Suunnittelijat taitavat kohdata kiireen hankkeessa kuin hankkeessa, niin nytkin, mutta päällimmäinen ajatukseni on, että granilaisen hirsirakennuksen suunnittelu oli tavattoman mielenkiintoista ja opettavaista. Hanke edellytti melkoisen pikkutarkkaa detaljisuunnittelua ja runsaasti rakennusfysikaalisen toimivuuden pähkäilyä, joka sopii hyvin luonteelleni, ja olen todella mielelläni jatkossakin mukana vastaavissa hankkeissa”, Erno toteaa. ”On helppo yhtyä Ernon ajatuksiin. Eikä tämänkään urakan osalta suunnittelu ole vielä maalissa: seuraavaksi edessä on työmaavaihe, ja näin vaativaan hankkeeseen liittyy reilusti myös työmaa-aikaista suunnittelua ja suunnitelmien tarkennustyötä”, sanoo Noora.
Lisää hankkeesta SAATSI Arkkitehtien sivuilta