Jani Sora­sal­mi on surf­faa­va raken­ne­suun­nit­te­li­ja

Miten into­hi­moi­ses­ta lumi­lau­tai­li­jas­ta, jol­la ei ole lukios­sa vie­lä aavis­tus­ta­kaan, mitä hän haluai­si opis­kel­la, sukeu­tui diplo­mi-insi­nöö­ri? Tutus­tum­me nyt Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin toi­mis­tos­sa työs­ken­te­le­vään lah­jak­kaa­seen raken­ne­suun­nit­te­li­jaan, Jani Sora­sal­meen.

”Kun hain opis­ke­le­maan sil­loi­seen Tek­nil­li­seen kor­kea­kou­luun Ota­nie­meen rei­lu kym­me­nen vuot­ta sit­ten, en tien­nyt, mitä tar­kal­leen ottaen haluai­sin opis­kel­la. Ajat­te­lin kui­ten­kin, että elä­mäs­sä oli­si hyvä teh­dä muu­ta­kin kuin vain las­kea lau­dal­la. Täs­sä vai­hees­sa voi var­maan jo myön­tää, että opis­ke­lu­paik­ka vali­koi­tui pit­käl­ti sil­lä perus­teel­la, että mate­ma­tiik­ka ja fysiik­ka oli­vat suju­neet lukios­sa hyvin ja olin lisäk­si kuul­lut iso­vel­jel­tä­ni, että Ota­nie­mes­sä ei ollut tuol­loin pää­sään­töi­ses­ti läs­nä­olo­pak­koa luen­noil­la – pys­tyi­sin tal­vi­sin edel­leen lau­tai­le­maan ja yhdis­tä­mään opis­ke­lut”, nau­raa Jani muis­tel­les­saan lau­tai­le­van nuo­ren mie­hen prio­ri­teet­te­jaan.

Jani ei ole sukun­sa ensim­mäi­nen raken­ne­suun­nit­te­li­ja

Samai­se­na kesä­nä, jol­loin Jani sai opis­ke­lu­pai­kan Ota­nie­mes­tä, hän oli raken­nus­työ­maal­la töis­sä: tie rak­sa­hom­miin oli löy­ty­nyt isän ja äidi­ni­sän kon­tak­tien avul­la. ”En ole siis ensim­mäi­nen mei­dän suvus­tam­me täl­lä alal­la”, Jani ker­too. Teh­ty­ään kesän rak­sa­hom­mia, syt­tyi kipi­nä, jon­ka myö­tä Jani vaih­toi saman tien pää­ai­net­taan. ”Kym­me­ni­sen vuot­ta sii­hen meni, että val­mis­tuin raken­nusa­lan diplo­mi-insi­nöö­rik­si, mut­ta ehdin aina­kin toteut­taa riit­tä­väs­ti itseä­ni mäes­sä ennen ”ora­van­pyö­rään” hyp­pää­mis­tä­ni”, Jani tote­aa.

Kesä­töi­hin Idea­Struc­tu­raan

”Hain alun perin Idea­Struc­tu­raan kesä­töi­hin, kos­ka tie­sin siel­lä ole­van vah­vaa raken­nus­fy­siik­kao­saa­mis­ta ja toi­mis­ton koko­kin tun­tui sopi­val­ta. Ajat­te­lin, että tämän kokoi­ses­sa yri­tyk­ses­sä oli­si mah­dol­lis­ta teh­dä moni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia suun­nit­te­lu­teh­tä­viä loke­roi­tu­mat­ta lii­ak­si johon­kin tiet­tyyn osa-alu­ee­seen”, Jani ker­too. Kesä­työn jäl­keen Jani teki diplo­mi­työn­sä Idik­seen ja val­mis­tu­mi­sen jäl­keen mie­hel­le tar­jot­tiin siel­tä vaki­tui­nen työ­paik­ka.

Kun­to­tut­ki­muk­sia ken­täl­lä kuin myös suun­nit­te­lua työ­pöy­dän äärel­lä

Janil­la on nyt vii­si pro­jek­tia työ­pöy­däl­lään, pie­niä ja suu­rem­pia koh­tei­ta, vesi­vuo­to­sel­vi­tyk­siä, kos­teu­den­hal­lin­taa ja kou­lun perus­kor­jauk­sen suun­nit­te­lua. Työ­päi­vis­tä tyy­pil­li­sin lie­nee toi­mis­to­päi­vä, näin koro­na­vi­ruk­sen aika­na yhtä lail­la etä­työ­päi­vä koti­kont­to­ril­ta: päi­vät sisäl­tä­vät mm. suun­nit­te­lua ja raport­tien kir­joit­ta­mis­ta ja muka­vaa vaih­te­lua työ­päi­viin tuo­vat tut­ki­mus- ja työ­maa­käyn­nit.

Vir­taa lumi­lau­tai­lus­ta

Jani työs­ken­te­lee siis Idik­sen raken­nus­fy­siik­kao­sas­tol­la ja kai­kes­ta huo­maa, että mies viih­tyy työs­sään. ”Meil­lä on hyvä poruk­ka ja vapaa ilma­pii­ri. Hoi­dan kokouk­set ja työ­maa­käyn­nit tie­ten­kin ennal­ta sovit­tu­jen aika­tau­lu­jen mukai­ses­ti, mut­ta muu­toin työ­ai­ka­ni on onnek­si jous­ta­va: teen tie­ten­kin työ­ni, mut­ta saa­tan käy­dä aurin­koi­si­na kevät­päi­vi­nä Tal­mas­sa las­ke­mas­sa ilta­päi­väl­lä ja jat­kaa töi­tä sit­ten myö­häi­seen iltaan asti. Kos­ka työ­nan­ta­ja on niin jous­ta­va, on tie­ten­kin luon­nol­lis­ta, että jous­tan itse myös tar­vit­taes­sa ja teen pidem­pää päi­vää sil­loin kun tar­vit­see”, Jani ker­too.

Näh­dään­kö Jani Munk­ki­nie­mes­sä Laa­ja­lah­del­la kesäl­lä surf­faa­mas­sa?

”Jos Laa­ja­lah­del­la oli­si aal­to­ja, niin tot­ta kai surf­fai­sin koti­kon­nuil­la­ni. Surf­fat­ta­vien aal­to­jen peräs­sä pitää kui­ten­kin ajaa Por­voo­seen, Han­koon tai Poriin. Yleen­sä surf­fi­ke­le­jä on Suo­mes­sa eni­ten syk­syi­sin, mut­ta tänä vuon­na tääl­lä oli­si pys­ty­nyt surf­faa­maan vaik­ka vuo­den ympä­ri”, nau­raa Jani haas­tat­te­li­jan tie­tä­mät­tö­mäl­le surf­fi­ky­sy­myk­sel­le. Jani ker­too käy­neen­sä tänä tal­ve­na elä­män­sä ensim­mäi­sen ker­ran hiih­to­lo­mien aikaan Suo­mes­sa surf­faa­mas­sa!

Kaik­ki alkoi skeit­tauk­ses­ta

”Hom­ma läh­ti aluk­si skeit­tauk­ses­ta, jota har­ras­tan vie­lä­kin kesäi­sin. Innos­tuim­me samo­jen kave­rei­den kans­sa myös lumi­lau­tai­lus­ta, kos­ka skeit­ti­hal­le­ja ei sil­loin juu­ri­kaan ollut ja kai­pa­sim­me myös tal­vek­si jota­kin yhtä haus­kaa teke­mis­tä. Muu­ta­ma vuo­si nii­den aloit­ta­mi­sen jäl­keen sai jal­ka­pal­lo ja muut perin­tei­sem­mät lajit jää­dä koko­naan pois kalen­te­ris­ta. Lukio­ai­koi­na saa­toim­me käy­dä päi­vit­täin lumi­lau­tai­le­mas­sa Sere­nas­sa ja jos­sain vai­hees­sa sil­lä pys­tyi­kin sit­ten elät­tä­mään itsen­sä tal­vien yli. Kuva­sim­me lumi­lau­tai­lue­lo­ku­via var­ten mate­ri­aa­lia ja reis­sa­sim­me tal­vi­sin sen mukaan, mis­sä oli mil­loin­kin hyvä lumi­ti­lan­ne. Reis­sut suun­tau­tui­vat yleen­sä Lap­piin tai Alpeil­le”, innos­tuu Jani muis­te­le­maan.

”Lumi­lau­tai­lu­taus­tal­la on myös luon­nol­lis­ta aina­kin kokeil­la surf­faa­mis­ta. Sii­hen on todel­la help­poa jää­dä kouk­kuun, enkä enää ihmet­te­le yhtään, jos tör­mään sat­tu­mal­ta van­hoi­hin lumi­lau­ta­ka­ve­rei­hin Itä­me­ren aal­loil­la”, Jani ker­too. Janil­le maa­il­man meret ovat kir­jai­mel­li­ses­ti tut­tu­ja: Itä­me­ren lisäk­si hän on surf­fan­nut niin Atlan­tin kuin Intian val­ta­me­ren aal­loil­la, vii­mei­sim­pä­nä surf­fa­rin val­loi­tuk­se­na oli iki­muis­toi­nen mat­ka Ven­la-avo­puo­li­son kera Indo­ne­sias­sa.

Mat­kus­taes­sa insi­nöö­rin viit­ta len­tää nau­lak­koon

Jani ja Ven­la ehti­vät teh­dä ennen koro­na­vi­ruse­pi­de­mi­aa ainut­laa­tui­sen hie­non mat­kan. Reis­su kul­ki kis­ko­ja pit­kin Venä­jän läpi Kazaks­ta­niin ja Uzbe­kis­ta­niin. Siel­tä mat­ka jat­kui eri­lai­sil­la auto­kyy­deil­lä Tadži­kis­ta­nin ja Kir­gi­sian vuo­ris­to­jen kaut­ta Kii­naan ja siel­lä junal­la aina Lanz­hou­hun asti, jos­ta nuo­ri­pa­ri len­si Indo­ne­si­aan surf­faa­maan.

Tar­kan ja suun­ni­tel­mal­li­sen insi­nöö­rin viit­ta jätet­tiin Idea­Struc­tu­ran nau­lak­koon mat­kan ajak­si: Janil­la ja Ven­lal­la oli mat­kal­le läh­ties­sä juna­li­put Hel­sin­gis­tä Mos­ko­vaan – mat­ka sujui kui­ten­kin hie­nos­ti, ja toki paris­kun­ta oli kat­sel­lut etu­kä­teen paik­ko­ja, mis­sä he haluai­si­vat käy­dä. ”Ker­ran jou­duim­me heit­tä­mään aamu­kuu­del­ta kolik­koa sii­tä, min­ne jat­kai­sim­me reis­suam­me seu­raa­vak­si. Tun­nin pääs­tä arpa­jai­sis­ta olim­me­kin jo menos­sa seu­raa­vaan mää­rän­pää­hän. Vaa­ti­si hie­man pidem­män tari­nan, miten tilan­tee­seen pää­dyt­tiin, mut­ta aina­kin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na kolik­ko valit­si oikein”, nau­raa Jani reis­su­muis­toil­leen.

Moni­puo­lei­nen mies yllät­tää vie­lä yhdel­lä har­ras­tuk­sel­laan

Haas­tat­te­lun päät­teek­si Jani läh­tee työ­maa­käyn­nil­le ja nap­paa kame­ran mukaan­sa. Jani on moni­puo­li­nen mies: jutun kir­joit­ta­ja on näh­nyt Janin valo­ku­via, tai­teel­li­sia ja tek­ni­siä sel­lai­sia, ja on Janin otta­mia kuvia näh­tä­vil­lä Idea­Struc­tu­ran koti­si­vuil­la­kin mm. Tik­ku­ri­lan uima­hal­li­ju­tun yhtey­des­sä. Valo­ku­vaa­jan­kaan ammat­ti ei oli­si ollut Janin mukaan ”mah­do­ton vaih­toeh­to”. Kuvaus jäi kui­ten­kin enem­män har­ras­tuk­sek­si, sil­lä raken­ta­mi­nen alkoi kiin­nos­taa Jania opin­to­jen syven­ty­mi­sen myö­tä enem­män ja enem­män.

Napa­taan vik­ke­lää toi­mi­tus­joh­ta­jaa vie­lä hihas­ta

Idik­sen käy­tä­väl­lä tulee sopi­vas­ti vas­taan toi­mi­tus­joh­ta­ja; ei kun hihas­ta kiin­ni ja kysy­tään hänel­tä surf­faa­vas­ta raken­ne­suun­nit­te­li­jas­ta. ”Janis­ta on kas­va­mas­sa erin­omai­nen asian­tun­ti­ja. Mies­hän on rau­hal­li­nen kuin vii­li­pyt­ty, mut­ta uskon, että Janin vauh­dik­kaat har­ras­tuk­set tuo­vat vir­taa työs­sä jak­sa­mi­seen. Teem­me vaa­ti­vaa suun­nit­te­lu­työ­tä, ja kan­nus­tan enem­män kuin mie­lel­lä­ni poruk­kaa liik­ku­maan”, sanoo Jyr­ki Jal­li.

---

Lue lisää raken­ne­suun­nit­te­lu-pal­ve­lus­tam­me.