Pape­rit­to­man pojan tie insi­nöö­rik­si

Idea­Struc­tu­ra on pal­kan­nut mie­lel­lään joka vuo­si kesä­har­joit­te­li­joi­ta, ja tänä­kin kesä­nä meil­lä työs­ken­te­li 13 har­joit­te­li­jaa. Tutus­tum­me nyt Reza Nabiza­da­kiin, yhteen har­joit­te­li­jois­tam­me: Reza työs­ken­te­li Hel­sin­gin toi­mis­tos­sa avus­ta­va­na raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na koko kesän. Hänen haas­tat­te­lun­sa oli ainut­laa­tui­nen, ja jutun otsi­kon­kin kek­si kuka­pas muu kuin Reza itse.

Reza visi­tee­ra­si alku­vuo­des­ta 2022 Savon­lin­nas­sa ja tapa­si tutuik­si tul­leet mök­ki­naa­pu­rin­sa, Hir­vo­sen Sir­pan ja Tans­ka­sen Jou­kon, idea­struc­tu­ra­lai­sia siis hekin. Hän ker­toi Sir­pal­le ja Jou­kol­le etsi­vän­sä har­joit­te­lu­paik­kaa insi­nöö­ri­toi­mis­tos­ta pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta, ja niil­lä puheil­la Sir­pa lähet­ti Jyr­kil­le säh­kö­pos­tin, jos­sa riit­ti­kin sit­ten ihme­tel­tä­vää – oli­han Reza juu­ri pal­kat­tu Hel­sin­gin toi­mis­toon töi­hin! Sir­pa jat­koi vies­tit­te­lyä Jyr­kin kans­sa ja sel­vi­si, että on ole­mas­sa kak­si Rezaa, jois­ta toi­nen työs­ken­te­li jo Idik­ses­sä ja jois­ta toi­nen halusi Idik­seen töi­hin.

Reza sai har­joit­te­lu­pai­kan Idea­Struc­tu­ras­ta

”Reza on mitä valo­voi­mai­sin, yrit­te­liäin ja erit­täin lah­ja­kas suun­nit­te­li­jan alku”, sanoo Ant­ti Nur­mi, joka haas­tat­te­li ja rek­ry­toi Rezan.

Rezan tie Afga­nis­ta­nis­ta Suo­meen on ollut mut­ki­kas, mut­ta myös onnel­li­sil­la sat­tu­mil­la, koh­taa­mi­sil­la ja poik­keuk­sel­li­sel­la sisuk­kuu­del­la on sijan­sa. ”Olen tavat­to­man onnel­li­nen, että Idea­Struc­tu­ra on saa­nut mah­dol­li­suu­den tar­jo­ta Rezal­le har­joit­te­lu­pai­kan”, sanoo Jyr­ki, Idea­Struc­tu­ran toi­mi­tus­joh­ta­ja.

Afga­nis­ta­nis­ta Ira­niin

Moni suo­ma­lai­nen rakas­taa sau­no­mis­ta, avan­to­ui­mis­ta, kau­ra­puu­roa, mus­ti­koi­ta, ruis­lei­pää, juus­toa, maka­ro­ni­laa­tik­koa ja jal­ka­pal­loa, kuten Reza­kin, Suo­men kan­sa­lai­nen mal­lia 2022.

Mut­ta ennen kuin Reza sei­soi Hel­sin­gin rau­ta­tie­a­se­mal­la elo­kui­se­na aamu­na seit­se­män vuot­ta sit­ten, on ennät­tä­nyt tapah­tua pal­jon. Reza oli vain 7‑vuotias jou­tues­saan pake­ne­maan isoi­sän­sä ja sisa­rien­sa kans­sa Tehe­ra­niin, Ira­niin. Afga­nis­ta­nis­sa oli syt­ty­nyt sota, ja isoi­sä halusi vie­dä lap­sen­lap­sen­sa sodan jalois­ta tur­vaan Tehe­ra­niin.

Isoi­sä sai onnek­si Tehe­ra­nis­sa töi­tä, ja pys­tyi siten elät­tä­mään itsen­sä ja kol­me las­ten­las­taan. Kou­lun­käyn­ti ei sen sijaan ollut mah­dol­lis­ta, ja sik­si voi vain häm­mäs­tel­lä, miten hyvin Reza puhuu ja kir­joit­taa suo­men kiel­tä.

15-vuo­ti­aa­na koh­ti tun­te­ma­ton­ta

”Huh huh, kyl­lä se oli vaa­ral­li­nen ja todel­la vai­kea mat­ka. Minua vei kui­ten­kin koko ajan eteen­päin val­ta­va halu pääs­tä pois paik­kaan, jos­sa sai­sin opis­kel­la ja teh­dä töi­tä vapaas­ti”, Reza muis­te­lee aikaa, jol­loin hän jät­ti Tehe­ra­nin taak­seen. Reza oli vain 15-vuo­tias läh­ties­sään Tehe­ra­nis­ta vie­lä sil­loin koh­ti tun­te­ma­ton­ta mää­rän­pää­tä.

Mat­kan­te­ko oli­si hel­pos­ti koko­nai­sen doku­men­tin arvoi­nen, mut­ta siir­rym­me nyt Tehe­ra­nis­ta Turk­kiin, Tur­kis­ta Samok­sel­le ja siel­tä Atee­naan. Atee­naan siir­ryt­ty­ään Reza halusi jat­kaa Samok­sel­la aloit­ta­mi­aan krei­kan kie­len opin­to­jaan. Atee­nas­sa jär­jes­te­tyl­lä kie­li­kurs­sil­la sat­tui ole­maan ystä­väl­li­nen suo­ma­lai­nen mies, joka halusi aut­taa ja neu­voa Rezaa, jot­ta nuo­ri poi­ka pää­si­si Suo­meen.

Pian pape­rit­to­man pojan kuu­kausien mit­tai­nen mat­ka kul­ki hal­ki Euroo­pan, mut­ta mää­rän­pää oli nyt sel­vä: Reza halusi Suo­meen.

Lai­val­la Suo­meen

Vih­doin koit­ti aamu, jol­loin Tuk­hol­man lai­va saa­pui Hel­sin­kiin. Oli elo­kuu ja vuo­si 2015. Lai­van kyy­dis­sä oli poi­ka, joka oli teh­nyt mut­ki­kas­ta ja vaa­ro­jen­kin täyt­tä­mää mat­kaa tois­ta vuot­ta, mut­ta nyt hän oli vih­doin Suo­mes­sa. Reza hyp­pä­si rai­tio­vau­nuun ja jäi Rau­ta­tie­a­se­man tun­tu­mas­sa pois. Hän meni polii­sin puheil­le ja ker­toi ole­van­sa pako­lai­nen, ja polii­si neu­voi Rezal­le tien Pasi­lan polii­sia­se­mal­le.

Suu­ri kii­tol­li­suus Rai­ja-äitiä ja Tar­mo-isää koh­taan

Reza pää­si nopeas­ti Savon­lin­naan, jos­sa hän alkoi ensi töik­seen opis­kel­la Pun­ka­har­jun kan­sa­lais­opis­tol­la suo­men kiel­tä. Reza puhuu läm­pi­mäs­ti suo­men kie­len opet­ta­jas­taan, Rai­ja Heik­ki­läs­tä ja hänen mie­hes­tään Tar­mos­ta, joi­den luok­se poi­ka pian jo muut­ti­kin. ”Rai­ja-äiti ja Tar­mo-isä ovat aut­ta­neet minua tavat­to­man pal­jon: en oli­si ilman hei­dän apu­aan nyt täs­sä insi­nöö­ri­tie­tei­den opis­ke­li­ja­na”, kii­tol­li­nen Reza sanoo.

Opis­ke­lua ja työn­te­koa

Kun Reza ker­too elä­mäs­tään, ei jää huo­maa­mat­ta, miten yrit­te­liäs hän on: jokai­ses­sa maas­sa ja pai­kas­sa Reza on aloit­ta­nut ensin pai­kal­li­sen kie­len opis­ke­lun ja jo seu­raa­vas­sa vai­hees­sa hän on ollut hake­mas­sa itsel­leen töi­tä. Töi­tä maa­la­ri­na, töi­tä tis­kaa­ja­na, töi­tä maa­ti­lal­la, töi­tä Hotel­li Pun­ka­har­jul­la tai Ruduk­sen teh­taal­la. Reza on kävel­lyt työ­paik­koi­hin, koput­ta­nut ovel­le ja ker­to­nut hake­van­sa töi­tä, ja täl­lä meto­dil­la hän on myös nii­tä saa­nut.

Hän sat­sa­si suo­man kie­len opis­ke­luun, kävi töis­sä ja suo­rit­ti aikuis­pe­rus­kou­lun­kin netis­sä. Sel­lai­seen pys­tyy har­va.

Rezas­ta yli­op­pi­las

Kah­den vuo­den pääs­tä Suo­meen saa­vut­tu­aan Reza sai opis­ke­lu­pai­kan Savon­lin­nan ammat­tiop­pi­lai­tok­ses­ta. ”Halusin vähän lisää haas­tei­ta ja menin­kin sit­ten aika pian kou­lun alet­tua jut­te­le­maan opin­to-ohjaa­jan kans­sa, ja hän suo­sit­te­li minul­le kak­sois­tut­kin­non suo­rit­ta­mis­ta”, Reza ker­too.

Se, miten Reza pys­tyi suo­rit­ta­maan lukion pit­kän mate­ma­tii­kan, suo­men kie­len ja muut­kin aineet, on vaa­ti­nut pal­jon työ­tä. ”Kään­sin kaik­ki tent­ti­kir­jat ensin omal­le äidin­kie­lel­le­ni, ja luin vas­ta sit­ten tent­tei­hin. Minun oli pak­ko teh­dä näin, kos­ka en osan­nut tuol­loin suo­men kiel­tä vie­lä riit­tä­väs­ti. Tai­sin jou­tua teke­mään tuplas­ti töi­tä, mut­ta kyl­lä se kan­nat­ti”, hyvän­tuu­li­nen Reza muis­te­lee lukio-opin­to­jaan.

Yli­op­pi­las­la­kin mies pai­noi pää­hän­sä vuon­na 2020.

Moni­puo­li­nen kesä­työ

Reza sai suun­ni­tel­la kesäl­lä Idik­ses­sä Lah­den Kau­pun­gin­ta­lon kel­lo­tor­nin väli­poh­jaa; hän pää­si mukaan monil­le työ­mail­le Kuu­tin Hen­rin ja Lips­a­sen Nikon kans­sa. Tutuk­si tuli myös Haku­ni­lan huol­to­ra­ken­nuk­sen ala­poh­jan raken­nus­fy­si­kaa­li­nen simu­loin­ti.

”Olen viih­ty­nyt todel­la hyvin Idea­Struc­tu­ras­sa, työil­ma­pii­ri on mai­nio. Sain toi­mia avus­ta­va­na raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na, pää­sin työ­mail­le, työ­maa­ko­kouk­siin ja olen saa­nut aina apua, kun olen sitä tar­vin­nut ja pyy­tä­nyt”, kol­mat­ta vuot­taan raken­nusin­si­nöö­rin tut­kin­toa Met­ro­po­lias­sa opis­ke­le­va Reza ker­too Idik­sen kesä­työ­ko­ke­muk­sis­taan.

Olen suo­ma­lai­nen, ja kii­tol­li­nen sel­lai­nen

Reza naut­tii uudes­sa koti­maas­saan asiois­ta, jot­ka ovat meil­le suo­ma­lai­sil­le itses­tään sel­viä. ”Odo­tan, että pää­sen äänes­tä­mään edus­kun­ta­vaa­leis­sa vuon­na 2023, pre­si­den­tin vaa­leis­sa 2024, kun­ta­vaa­leis­sa 2025! Odo­tan, että pää­sen armei­jaan vuon­na 2024, kun olen val­mis­tu­nut insi­nöö­rik­si. Minul­la on sanan­va­paus. Suo­mes­sa on tur­va­lis­ta, ja miten iha­nia ihmi­siä olen saa­nut tääl­lä koh­da­ta­kaan. Minul­la ei ole oikei­ta sano­ja ker­to­maan, miten kii­tol­li­nen olen, kun sain Suo­men kan­sa­lai­suu­den. Minä olen suo­ma­lai­nen”, Reza päät­tää tun­teik­kaan haas­tat­te­lum­me.