Näil­lä opeil­la Idea­Struc­tu­raa joh­de­taan

Asian­tun­ti­jay­ri­tyk­sen joh­ta­mi­nen on jat­ku­vaa uuden oppi­mis­ta ja toi­saal­ta perus­asioi­den syväl­lis­tä ajat­te­lua. Jyr­ki Jal­li perus­ti nel­jän kol­le­gan­sa kans­sa vuon­na 2011 raken­ne­suun­nit­te­lu­toi­mis­to Idea­Struc­tu­ran, joka on kas­va­nut yli 80 osaa­jan tun­nus­te­tuk­si monia­lai­sek­si asian­tun­ti­jay­ri­tyk­sek­si.

”Haluan että meil­lä ihmi­set voi­vat hyvin. Sen eteen kan­nat­taa teh­dä töi­tä”, sanoo Jyr­ki ja ker­too meil­le havain­nois­taan, joi­den avul­la hän luot­saa yri­tys­tä.

1. Työ­pai­kal­la saa ja pitää näyt­tää tun­tei­ta, kos­ka juu­ri nii­den ilmai­se­mi­nen saa mei­dät kiin­nos­tu­maan toi­sis­tam­me. Mei­dän alal­lam­me on vii­me vuo­si­na tapah­tu­nut iso­ja muu­tok­sia. Koneet ja ohjel­mat las­ke­vat ja teke­vät entis­tä tehok­kaam­min asioi­ta ihmis­ten puo­les­ta, joten työ pai­not­tuu yhä enem­män vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toi­hin. Insi­nöö­ria­loil­la ei perin­tei­ses­ti olla oltu kovin kiin­nos­tu­nei­ta näis­tä aihea­lueis­ta, mut­ta nyt sii­hen ei ole enää varaa. Omien tun­tei­den ja toi­min­ta­ta­po­jen tun­nis­ta­mi­nen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa on yhä tär­keäm­pi tai­to. Tun­ne­köy­häs­sä ympä­ris­tös­sä kai­kis­ta asiois­ta ja toi­min­nas­ta tulee sama­nar­voi­sia. Tun­tei­den ilmai­sus­sa on tär­ke­ää olla rei­lu. Esi­mer­kik­si ahdis­ta­va syyl­lis­tä­mi­nen ei ole tun­tei­den ilmai­sua vaan kiusaa­mis­ta.

2. Työ­elä­mä on elä­mää. Me olem­me ihmi­si­nä eri­lai­sia. Joku ker­too työ­pai­kal­la enem­män yksi­tyi­s­asiois­taan kuin toi­nen. Itse olen aina tykän­nyt ker­toa toi­sil­le niin elä­män ilois­ta kuin suruis­ta­kin. Työ­pai­kan tun­neil­mas­toa voi mita­ta sel­keäl­lä mit­ta­ril­la: jos elä­män vai­keuk­sien kes­kel­lä ei työ­pai­kal­la ole tur­val­lis­ta ava­ta aina­kin jol­le­kul­le omaa elä­mää, asiat ovat huo­nos­ti. Ihmis­tä ei ole luo­tu ole­maan vai­keuk­sien kes­kel­lä yksin. Tämä koros­tuu eri­tyi­ses­ti nyt Koro­na- ja etä­työ­ai­koi­na. Elä­män vai­kei­na aikoi­na työ on usein myös elä­mää koos­sa­pi­tä­vä voi­ma, mut­ta sen sijaan ongel­mien täy­del­li­nen pii­lot­te­lu voi joh­taa romah­duk­seen. Tur­val­li­suu­den­tun­ne työ­pai­kal­la syn­tyy sii­tä, että voi olla itsen­sä ja tulee hyväk­sy­tyk­si ihmi­se­nä. Ei roo­lin tai tit­te­lin kaut­ta.

3. Puhu­mi­nen kan­nat­taa. Se onkin todel­li­nen tai­to­la­ji ja vaa­tii pal­jon har­joit­te­lua. Jutus­te­lu sujuu meil­tä useim­mil­ta, mut­ta työ­asioi­den eteen­päin­vie­mi­nen puheen avul­la onkin sit­ten jo vaa­ti­vam­pi laji ja hen­ki­nen oppi­mis­pol­ku. On tär­ke­ää puhua asiois­ta nii­den oikeil­la nimil­lä ja osa­ta ker­toa myös omis­ta odo­tuk­sis­ta. Puhu­mi­nen on tär­kein kei­no myös ongel­man­rat­kai­sus­sa. Kuka tahan­sa meis­tä osaa sanoa, mikä työ­pai­kal­la on pie­les­sä, mut­ta vai­keam­paa on miet­tiä, miten voi­sin vai­kut­taa asioi­hin omal­la toi­min­nal­la­ni. Ongel­mia ei pitäi­si kier­tää vaan nii­hin pitäi­si heti napa­ta kiin­ni. Ihmi­nen on luo­tu sel­lai­sik­si, että hän halu­aa siir­tää vai­kei­ta asioi­ta. Jos yri­tyk­seen pesiy­tyy vai­kei­den kes­kus­te­lu­jen siir­tä­mi­sen ja mene­tet­ty­jen tilan­tei­den kult­tuu­ri, ilma­pii­ri alkaa väis­tä­mät­tä rapau­tua.

4. Yksi­tyis­koh­tiin juut­tu­mi­nen ei tee hyvää. Asian­tun­ti­ja­töi­tä teke­vän kan­nat­tai­si tun­nis­taa itses­sään lii­al­li­nen pedant­tius. Uran alku­vai­heis­sa yltiö­pe­dant­ti pär­jää usein hyvin, kos­ka pro­jek­tit eivät ole suu­ria ja asioi­ta voi hal­li­ta yksin. Asiak­kaat­kin tyk­kää­vät huo­lel­li­suu­des­ta ja tark­kuu­des­ta. Olen kui­ten­kin näh­nyt lii­an mon­ta ura­ta­ri­naa, jos­sa tämä piir­re on kutis­ta­nut ihmi­sen. Hän pel­kää epä­on­nis­tu­mis­ta ja kaih­taa ris­ke­jä. Lopul­ta hän ajau­tuu teke­mään töi­tä yksin raken­ta­mas­saan täy­del­li­syy­den van­ki­las­sa. Kukaan muu ei osaa olla yhtä hyvä kuin hän. Neu­vo­ni täl­lai­sel­le ihmi­sel­le on: älä hal­lit­se kaik­kea vaan ole hyvä tois­ten kans­sa. Toi­siin ihmi­siin kan­nat­taa uskoa ja luot­taa.

5. Työn­te­ki­jät elä­vät omaa elä­mään­sä. Kun tulin alal­le 90-luvun alus­sa, ei insi­nöö­ri­toi­mis­tois­sa ollut tapa­na pitää esi­mer­kik­si pit­kiä isyys­va­pai­ta. Nyt eläm­me täy­sin toi­sen­lai­ses­sa maa­il­mas­sa, ja suh­tau­tu­mi­nen työ­hön on toden tot­ta muut­tu­nut. Ihmi­set otta­vat sapat­ti­va­pai­ta ja toteut­ta­vat omia haa­vei­taan. Me käym­me alal­la tiuk­kaa kisaa osaa­jis­ta. Jos minä työ­an­ta­ja­na suh­tau­tui­sin nih­keäs­ti ihmis­ten unel­miin, sul­ki­sin pois pal­jon poten­ti­aa­li­sia työn­ha­ki­joi­ta. Ja toi­saal­ta uskon, että ihmi­set, jot­ka kerää­vät koke­muk­sia ja ajat­te­le­vat myös omaa hyvin­voin­ti­aan, ovat sinut itsen­sä kans­sa.

6. Työn­te­ki­jäs­sä rat­kai­see asen­ne ja osaa­mi­nen. Tämä kes­kus­te­lu, voi­ko yli vii­si­kymp­pi­sen pal­ka­ta töi­hin, on mie­les­tä­ni täy­sin teo­reet­ti­nen. Pikem­min­kin voi­sin kysyä: miten saan pidet­tyä seit­se­män­kymp­pi­sen huip­pu­ra­ken­ne­suun­nit­te­li­jan Pen­tin töis­sä? Eli jos olet yli vii­si­kymp­pi­nen kehit­ty­mis­ha­lui­nen raken­ne­suun­nit­te­li­ja, ota minuun heti yhteyt­tä. Toki muut­kin voi­vat soi­tel­la!

7. Oman maa­il­man ulko­puo­lel­la on elä­mää. Tämä aja­tus on ohje­nuo­ra­ni niin ihmi­syy­den kuin asian­tun­ti­jay­ri­tyk­sen pyö­rit­tä­mi­sen­kin kan­nal­ta. Me tar­vit­sem­me yri­tyk­seem­me töi­hin ihmi­siä, jot­ka näke­vät ajas­sa kiin­nos­ta­via ilmiöi­tä ja pys­ty­vät moni­muo­toi­seen ajat­te­luun. Sel­lais­ta ei syn­ny, jos kul­kee aja­tuk­sel­li­ses­ti ja tie­dol­li­ses­ti kovin yksioi­kois­ta pol­kua. Yli­pää­tään aja­tuk­sel­li­nen liik­ku­vuus on tär­ke­ää koko yhteis­kun­nan kehi­tyk­sen kan­nal­ta. Onnek­si raken­nusa­lal­la on vii­me vuo­si­na uudis­tet­tu toi­min­ta­kult­tuu­ria muun muas­sa allians­si­mal­lil­la, joka vaa­tii aivan uuden­lais­ta yhteis­toi­min­taa ja kes­kus­te­lu­kult­tuu­ria. Nyt on tär­ke­ää ymmär­tää mui­ta osa­puo­lia, kos­ka enää ei pär­jää sil­lä, että epäi­lee mui­ta osa­puo­lia, vas­taa, kun kysy­tään ja puhuu tiu­kas­ti vain oman osaa­mi­sen kaut­ta. Meil­lä Idea­Struc­tu­ras­sa ihmi­set eivät vies­ti tit­te­leil­lään vaan osaa­mi­sel­laan ja per­soo­nal­laan.

8. Onnis­tu­mi­nen on mah­ta­vaa! Itse olen ihmi­nen, joka ei osaa ottaa vas­taan posi­tii­vis­ta palau­tet­ta. Alan heti miet­tiä, mikä­hän hom­ma tämän kehu­mi­sen taka­na on. Mut­ta olen kyl­lä iloi­nen, kun huo­maan, että ihmi­set kehu­vat toi­si­aan työ­elä­mäs­sä enem­män kuin ennen. Se ker­too sii­tä, että työ­kult­tuu­ris­sam­me on tapah­tu­nut pal­jon myön­teis­tä kehi­tys­tä, vaik­ka jul­ki­ses­sa työ­elä­mä­kes­kus­te­lus­sa usein koros­te­taan­kin lii­kaa nega­tii­vi­sia asioi­ta. On hie­noa, jos ihmi­set tun­nis­ta­vat yhdes­sä onnis­tu­mi­sen tun­teen ja anta­vat sii­tä palau­tet­ta toi­sil­leen.

9. Menes­tys alkaa aivo­jen huo­len­pi­dos­ta. Asian­tun­ti­ja­työ vaa­tii tark­kuut­ta ja syvä­kes­kit­ty­mis­tä. Olen poh­ti­nut vii­me aikoi­na pal­jon, miten tur­vaam­me sen, että työn­te­ki­jäm­me voi­vat kes­kit­tyä töi­hin­sä. Onhan työn teke­mi­sen tapa koko yhteis­kun­nas­sa muut­tu­nut hyvin pal­jon epä­kes­kit­ty­neem­mäk­si. Yhtey­den­pi­to­ka­na­via on yhä enem­män ja jat­ku­vat kes­key­tyk­set väsyt­tä­vät ihmi­siä. Työs­tä ja muus­ta­kin elä­mäs­tä kato­aa vähi­tel­len hal­lin­nan tun­ne. Olem­me­kin lisän­neet jokai­sen uuden työn­te­ki­jän pereh­dyt­tä­mis­suun­ni­tel­maan koh­dan: sinun kuu­luu suo­ja­ta miel­tä­si. Se on asian­tun­ti­jan tär­kein työ­ka­lu.

10. Ihmi­set ovat yri­tyk­sen tär­kein pää­oma. Kun perus­tim­me Idea­Struc­tu­ran, pää­tim­me, että kas­vu ei ole tavoi­te vaan onnis­tu­mi­sen mit­ta­ri. Halusim­me luo­da yri­tyk­sen, jos­sa osa­taan näh­dä mark­ki­na uusin sil­min ja jos­sa kaik­ki työt teh­dään hyvin. Vaa­ti­via perus­kor­jaus­hank­kei­ta teke­vä yri­tyk­sem­me kas­vaa ihmi­sil­lä ja sil­lä osaa­mi­sen pää­omal­la, jota tar­joam­me asiak­kail­lem­me. Kun kul­jen vaik­ka Kan­sal­lis­kir­jas­ton ohi, tun­nen suur­ta iloa, että olem­me saa­neet olla muka­na tuol­lai­sen unii­kin koh­teen kor­jaus­suun­nit­te­lus­sa. Sta­di on hie­no kau­pun­ki ja me olem­me olleet teke­mäs­sä sii­tä entis­tä parem­paa.