fbpx

Johanneksenkirkon peruskorjauksessa kunnostettavaa tiilisaumaa kertyi liki 20 kilometriä

Helsingin Johanneksenkirkon kupeessa irvistelevät gargoilit ovat patsastelleet huomion keskipisteenä koko kirkossa tehdyn peruskorjauksen ajan. Mutta hankkeessa on riittänyt betonisten taruhirviöiden lisäksi paljon muutakin korjattavaa. ”Pelkästään kunnostettavaa tiilisaumaa on kertynyt 19,5 kilometrin verran! Historiallisen kirkon peruskorjaus on mielenkiintoinen, mutta myös vaativa projekti sekä suunnittelijoille että rakentajille”, toteaa Helsingin seurakuntayhtymän hankepäällikkö Kai Heinävaara.

Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko lienee eittämättä yksi Helsingin tärkeimmistä maamerkeistä: kirkon ylimmät tornit kohoavat 95 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja ovat siten hyvin näkyvä osa Helsingin kaupunkikuvaa. ”Kansainvälisyys näkyy Helsingin arkkitehtuurissa, ja aivan erityisesti Johanneksenkirkossa. Punanotkon kukkulalle, silloisen kaupungin laitamille rakennetun kirkon on suunnitellut tukholmalainen arkkitehti Adolf Melander”, sanoi harjannostajaisissa juhlapuheen pitänyt hankkeen pääsuunnittelija, professori Vilhelm Helander.

Melander suoritti osan arkkitehtiopinnoistaan Tukholmassa ja osan Skotlannissa; hän asui muutaman vuoden 1870-luvulla New Yorkissa ja Bostonissa, joten ei ole ihme, että Melanderin suunnittelema Johanneksenkirkko on tyyliltään uusgoottilainen.

Korkealla tuulee, ja se pitää huomioida

”Monet työvaiheista on tehty korkealla. Savon toimistomme ”teräsmies”, Harri Jokinen tarkistikin rakennustelineiden tuentasuunnitelmat. Myös tuulikuormat piti huomioida: Johanneksenkirkkoa ei umpihuputettu, käytimme harsomaista suojahuputusta”, sanoo hankkeen projekti-insinööri, Teemu Kuosmanen IdeaStructurasta.

”Telineiden pystyttäminen kohteessa oli erityisen haasteellista. Teräksiset i-palkit jouduttiin ujuttamaan kelloluukkujen läpi, jotta tornien ympärille pystyttiin ylipäätään rakentamaan telineet”, Heinävaara lisää.

Eikö Teemua huimannut korkeuksissa?

”No ei huimannut, ei”, nauraa Teemu haastattelijan kysyessä, huimasiko miestä 104 metrin korkeudessa. Teemun tehtävänä kun oli tarkastaa kirkon tornien katot korkean nostimen avulla.

Teemun kontolla oli lisäksi suunnitelma-asiakirjojen laatiminen ja korjauslaajuuden arvioiminen, joita Teemu, urakoitsija ja hankkeen muut osapuolet justeerasivat hieman lisää myös työmaavaiheessa.

Ne kuuluisat gargoilit

”Arkkitehtien tehtävänä on ollut selvittää Johanneksenkirkon historiaa, ja luonnollisesti myös historian vaaliminen oli keskiössä: eli tässä hankkeessa emme ole tehneet mitään uusia urotekoja”, Helander totesi puheessaan.

”Jouduimme uusimaan kaikki tornien gargoilit; ainoastaan yhtä gargoilia ei tarvinnut uusia. Gargoileista tehtiin muotit kipsivalua varten, jonka jälkeen kipsivaluista tehtiin muotit patsaiden varsinaisia betonivaluja varten. Tässä työssä Entisöinti Athenen koristekorjausurakoitsija Peter Backman on todellinen taituri”, Heinävaara kertoo.

Vanhan purkutalon tiilille uusi elämä

Julkisivun rikkinäisiä tiiliä vaihdettiin vanhasta purkutalosta saatuihin ehjiin tiiliin. ”Jokainen purkutalon tiili on puhdistettu ja pesty. Ja tiilisaumaa on kertynyt tosiaan liki puolikkaan maratonin verran”, Heinävaara sanoo.

”Kyllä tämä puolitoistavuotinen on ollut meille kaikille hankkeessa mukana olleille ainutlaatuinen kokemus, koska olemme päässeet näkemään, miten toista sataa vuotta sitten on rakennettu, ja minkälaisilla materiaaleilla on rakennettu”, Heinävaara summaa.

Excursio Ruotsista Suomeen

Arkkitehti Melander suunnitteli monia kirkkoja aikanaan myös Ruotsiin. Niinpä ruotsalaiset ovat tehneet Johanneksenkirkon korjaustyömaalle excursion: betonisien gargoilien korjaus on haaste, johon koristeurakoisija Backmannilla on lääkkeet, ja näyttääkin siltä, että koristeurakoitsija pääsee seuraavaksi korjaamaan Luulajan gargoilit.

Hankkeen suuritöisimmät korjaukset tehtiin fiaalitorneissa

Kirkon puolivälissä olevien fiaalitornien korjaus osoittautui hankkeen mittavimmaksi korjaukseksi. ”Kaikki tornit piti korjata, fiaalitorneja Johanneksenkirkossa on parikymmentä. Torneja jouduttiin purkamaan, ankkuroimaan, korjaamaan osittain – korjattavaa riitti niin tiilien, betonin kuin koristeidenkin osalta”, sanoo Heinävaara.

Myös kirkon kaikki julkisivut on käyty läpi, samoin valtavat määrät ikkunoita ja ovia on puhdistettu ja maalattu.

Johanneksenkirkko on kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen rakennus

Johanneksenkirkkoa on korjattu säännöllisesti 20-30 vuoden välein, koska kirkossa on paljon herkkiä betonipintoja, eikä rakenteiden suojana ole käytetty kuparia. Suojaamalla betonipintoja kuparilla, kirkon korjaussykliä olisi mahdollista kasvattaa jopa 60-70 vuoteen. Johanneksenkirkko lukeutuu kuitenkin pohjoismaisittain hyvin harvalukuisten uusgoottilaisten kirkkojen joukkoon, joten Museovirastolla on ymmärrettävistä syistä sanansa sanottavanaan siihen, millä tavoin kirkkoa tulee korjata.

Tekijöille suuri kiitos

Sekä Helander että Heinävaara innostuivat kehumaan ja kiittämään koko rakennustiimiä, niin suunnittelijoita kuin rakentajia. Myös Rakennusvalvontavirasto ja Museovirasto saivat isot kiitokset hyvin sujuneesta yhteistyöstä.