Jani Sora­sal­men diplo­mi­työ: Tem­pe­rie­rung-mene­tel­mä aut­taa hal­lit­se­maan kos­teuson­gel­mia

Sak­sas­sa 1980-luvul­la arvo­ra­ken­nus­ten kor­jaus­tar­pei­siin kehi­tet­ty Tem­pe­rie­rung-mene­tel­mä on jää­nyt Suo­mes­sa tois­tai­sek­si vähäl­le käy­töl­le. Jani Sora­sal­mi on teh­nyt tuo­rees­sa diplo­mi­työs­sään uraa uur­ta­vaa työ­tä mene­tel­män käyt­tö­kel­poi­suu­den sel­vit­tä­mi­sek­si suo­ma­lais­sa raken­nus­koh­teis­sa.
Eten­kin suo­jel­luis­sa raken­nuk­sis­sa on taval­li­se­na vaa­ti­muk­se­na raken­nus­ta kor­jat­taes­sa se, ettei van­ho­ja raken­tei­ta saa tar­peet­to­mas­ti rik­koa. Toi­saal­ta raken­nuk­sen nyky­ai­kais­tu­mi­nen edel­lyt­tää uut­ta säh­kö- ja läm­mi­tys­tek­niik­kaa, jot­ka tulee yhteen­so­vit­taa suo­je­lu­vaa­ti­mus­ten kans­sa. Useim­mi­ten uusi tek­niik­ka halu­taan pii­lot­taa. Jos voi­mas­sa ole­val­la suo­je­lu­pää­tök­sel­lä var­jel­lus­sa talos­sa on lisäk­si esi­mer­kik­si kan­ta­vien raken­tei­den kos­teuson­gel­mia, kor­jaa­mi­sen kei­not ovat vähis­sä.
Tule­va diplo­mi-insi­nöö­ri Jani Sora­sal­mi teki diplo­mi­työs­sään ansiok­kaan kat­sauk­sen tähän ongel­ma­kent­tään ja esit­ti myös toi­mi­van rat­kai­sun edel­lä kuvat­tui­hin ongel­ma­ti­lan­tei­siin. Sak­sa­lai­sen, museo­ra­ken­tei­siin eri­kois­tu­neen raken­nusin­si­nöö­ri Hen­ning Gros­sesch­mid­tin alun perin kehit­tä­mäs­sä mene­tel­mäs­sä raken­tei­ta ja sitä kaut­ta huo­ne­ti­laa läm­mi­te­tään yleen­sä sei­nän alao­saan asen­net­tu­jen läm­mi­tys­put­kien avul­la.
”Raken­tei­ta läm­mit­tä­mäl­lä nii­den kui­vu­mis­ky­kyä voi­daan paran­taa, min­kä seu­rauk­se­na esi­mer­kik­si kapil­laa­ri­sen kos­teu­den haih­tu­mis­rin­ta­ma voi­daan siir­tää raken­teen pin­nas­ta syvem­mäl­le raken­teen sisään”, Sora­sal­mi sanoo.

Läm­mi­ty­se­ner­gian opti­moin­ti on tär­ke­ää

Tem­pe­rie­rung-mene­tel­mäs­sä käy­tet­tä­vät put­ket ovat tyy­pil­li­ses­ti vesi­kier­toi­sia läm­mi­tys­put­kia, jot­ka sekä läm­mit­tä­vät että kui­vat­ta­vat raken­net­ta. Put­ket asen­ne­taan yleen­sä rap­pauk­sen tai beto­nin sisäl­le. Toi­nen vaih­toeh­to on sijoit­taa put­ket sei­nän pin­taan näky­viin tai eril­li­seen kote­loon. Vaih­toeh­toi­ses­ti Tem­pe­rie­rung-jär­jes­tel­mä voi­daan toteut­taa lat­tia­läm­mi­tyk­sen tapaan myös säh­köi­se­nä.
Pat­te­ri­läm­mi­tys­jär­jes­tel­mään ver­tau­tu­van Tem­pe­rie­rung-mene­tel­män etu­na on kor­jaus­vai­ku­tuk­sen lisäk­si se, että sitä käy­tet­täes­sä huo­ne­ti­las­sa val­lit­se­vat läm­pö­ti­lae­rot tasoit­tu­vat.
”Sei­nän läm­min pin­ta tuot­taa läm­pö­sä­tei­lyä huo­nee­seen, mikä luon­nol­li­ses­ti vai­kut­taa ihmi­sen koke­maan läm­pö­viih­ty­vyy­teen. Ennen vii­leik­si koe­tut sei­nän ja lat­tian rajat muut­tu­vat läm­pi­mäm­mik­si”, Jani Sora­sal­mi sanoo.
Tark­ko­jen las­kel­mien laa­ti­mi­nen raken­teen läm­mit­tä­mi­ses­tä ja kos­teus­tek­ni­sen toi­min­nan muu­tok­ses­ta on täs­sä tapauk­ses­sa niin työ­läs pro­ses­si, että las­ken­taoh­jel­mis­ton käyt­tö on jok­seen­kin vält­tä­mä­tön­tä.
”Kun kysees­sä on läm­mön ja kos­teu­den yhdis­tel­mä, ilman raken­nus­fy­si­kaa­lis­ta mal­lin­ta­mis­ta nii­den pit­kä­ai­kais­ten muu­tos­ten ana­ly­soin­ti on käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta”, Sora­sal­mi sanoo.
Diplo­mi­työ on siis val­mis, mut­ta Sora­sal­mi seu­raa edel­leen mie­len­kiin­nol­la tut­ki­musai­heen­sa uusia kehi­ty­sas­ke­lei­ta. Yksi kes­kei­nen mitoi­tet­ta­va on tar­vit­ta­van läm­mi­ty­se­ner­gian mää­rä sen opti­moi­mi­sek­si, että sei­nä läm­pi­ää juu­ri sopi­vas­ti.
”On oleel­lis­ta, että läm­mi­ty­se­ner­gian käyt­tö mitoi­te­taan koh­de­koh­tai­ses­ti ole­mas­sa ole­vien raken­tei­den mukaan”, Jani Sora­sal­mi vakuut­taa.