Fin­lan­dia-talon jul­ki­si­vun taak­se kät­key­tyy erit­täin haas­ta­va kor­jaus­han­ke

”Han­ke ei ole vain perus­pa­ran­nus­osan kan­ta­vien raken­tei­den osal­ta haas­ta­va: oma han­ka­luu­ten­sa on myös raken­nus­fy­si­kaa­li­ses­sa suun­nit­te­lus­sa — Fin­lan­dia-talon ulko­vaip­pa­ra­ken­teet ovat erit­täin moni­muo­toi­set ja raken­nus sijait­see Töö­lön­lah­den tul­va­suo­je­lua­lu­eel­la. Kel­la­ri­ker­rok­sen raken­teet ovat niin alhaal­la, että ne on osin toteu­tet­tu veden­pai­ne-eris­tet­tyi­nä. Uuteen laa­jen­nus­osaan tulee myös veden­pai­ne-eris­tet­ty­jä raken­tei­ta”, ker­too Jen­ni Mali­nen, raken­nus­fy­si­kaa­li­nen suun­nit­te­li­ja Idea­Struc­tu­ras­ta.

Pala­taan het­kek­si ajas­sa taak­se­päin

Fin­lan­dia-talon raken­nus­hank­keen taus­ta liit­tyy vah­vas­ti hel­sin­ki­läi­seen kult­tuu­ri­his­to­ri­aan. Pää­kau­pun­gis­ta puut­tui kon­sert­ti- ja kokoon­tu­mis­toi­min­nal­le sopi­va tila, joka oli ollut musiik­ki­väen haa­vee­na 1900-luvun alus­ta asti.

Hie­man ennen tal­vi­so­dan syt­ty­mis­tä kau­pun­ki aset­ti lyhy­ti­käi­sek­si jää­neen komi­tean val­mis­te­le­maan kon­sert­ti- ja kongres­si­ta­lon raken­ta­mis­ta Hel­sin­kiin. Asi­aa poh­dit­tiin seu­raa­van ker­ran Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen aset­ta­mas­sa teat­te­ri­ko­mi­teas­sa vuon­na 1956: tuol­loin aja­tuk­se­na oli yhdis­tää saman katon alle teatteri‑, kon­sert­ti- ja kongres­si­toi­min­ta. Kau­pun­gin­teat­te­ri sai kui­ten­kin Eläin­tar­han­lah­den ran­nal­le oman teat­te­ri­ra­ken­nuk­sen­sa vuon­na 1967.

Fin­lan­dia-talo on iko­ni­nen koko­nais­tai­de­teos

Fin­lan­dia-taloa pide­tään ark­ki­teh­ti Alvar Aal­lon (1898–1976) pää­teok­se­na: se on koko­nais­tai­de­teos, joka on pie­niä yksi­tyis­koh­tia myö­ten hänen käsia­laan­sa. Koros­taak­seen raken­nuk­sen val­tiol­li­ses­ti mer­kit­tä­vää luon­net­ta, Aal­to halusi nos­taa Fin­lan­dia-talon ylös katu­ti­las­ta ja ver­hoil­la niin jul­ki­si­vut kuin sisä­pin­nat­kin val­koi­sel­la mar­mo­ril­la.

Aal­to teki Fin­lan­dia-talos­ta hyvin moni­ta­hoi­sen koko­nai­suu­den. Suu­ren kon­sert­ti­sa­lin tor­ni­mai­nen osa ja sen ylit­se raken­net­tu vino kat­to ovat Fin­lan­dia-taloa hal­lit­se­vat ele­men­tit. Aal­to tai­si vas­ta­koh­tien käy­tön; esi­mer­kik­si raken­nuk­sen itäi­nen ja län­ti­nen jul­ki­si­vu eroa­vat toi­sis­taan ikku­na­jär­jes­tel­mien ja raken­nuk­sen osien jäsen­te­lyis­sä.

Suo­ra­kai­teen muo­toi­nen sisä­ti­la – sel­lais­ta on tur­ha hakea Fin­lan­dia-talos­ta. Aal­to käyt­ti Fin­lan­dia-talos­sa viuh­ka­tee­maa, jol­le on omi­nais­ta epä­sym­met­ri­syys. Hän oli käyt­tä­nyt viuh­ka­tee­maa jo 1950-luvul­ta asti suun­nit­te­le­mis­saan jul­ki­sien raken­nuk­sien sisä­ti­lois­sa.

Aal­to ei halun­nut tuo­da Fin­lan­dia-talos­sa esil­le raken­nuk­sen kon­struk­tii­vis­ta luon­net­ta: sik­si kaik­ki raken­teet on pii­lo­tet­tu sei­nä­muu­rei­hin muo­dis­sa olleen kon­struk­ti­vis­ti­sen ark­ki­teh­tuu­rin vas­tai­ses­ti.

Aal­lon kes­kus­ta­suun­ni­tel­ma

Hel­sin­gin monu­men­taa­li­kes­kus­taa, jon­ka sak­sa­lai­nen ark­ki­teh­ti C.L. Engel suun­nit­te­li 1800-luvun alus­sa, pidet­tiin 60-luvun Suo­mes­sa van­hoil­li­se­na, suur­ruh­ti­nas­kun­nan ark­ki­teh­tuu­ria edus­ta­va­na koko­nai­suu­te­na. (Monu­men­taa­li­kes­kus­ta käsit­tää Senaa­tin­to­rin ympä­ril­lä ole­vat raken­nuk­set: tuo­mio­kir­kon, val­tio­neu­vos­ton lin­nan, yli­opis­ton pää­ra­ken­nuk­sen ja Kan­sal­lis­kir­jas­ton.)

Aal­to sai vuon­na 1959 Hel­sin­gin kau­pun­gil­ta teh­tä­väk­seen uuden monu­men­taa­li­sen kes­kus­pai­kan suun­nit­te­lun edus­kun­ta­ta­lon tun­tu­maan. Aal­to sijoit­ti kes­kus­ta­suun­ni­tel­maan­sa Töö­lön­lah­den ran­nal­le usei­ta jul­ki­sia raken­nuk­sia: kon­sert­ti­ta­lon, kongres­si­ta­lon, oop­pe­ran, kau­pun­gin­kir­jas­ton ja museoi­ta. ”Kun jou­tuu teke­mään yhtä aikaa sekä ase­ma­kaa­van että raken­nuk­set, jou­tuu anta­maan inhi­mil­li­sel­le elä­mäl­le sisäl­töä ja viit­tei­tä. Suun­nit­te­li­jal­la on tuol­loin käy­tös­sään syvem­pi ins­pi­roi­va voi­ma”, tote­si Aal­to 1970-luvul­la teh­dys­sä haas­tat­te­lus­sa (Ylen Elä­vä arkis­to). Lopul­ta Fin­lan­dia-talo jäi kui­ten­kin Aal­lon kes­kus­ta­suun­ni­tel­man ainoak­si toteu­tu­neek­si raken­nuk­sek­si.

Fin­lan­dia-talon pää­ra­ken­nus raken­net­tiin vuo­si­na 1967–1971 ja Kongres­si­sii­pi raken­net­tiin 1973–1975. Veran­da on raken­net­tu 2010–2011.

Yhdes­sä Sitowi­sen kans­sa

Idea­Struc­tu­ra ja Sitowi­se teke­vät Fin­lan­dia-talon perus­kor­jaus­hank­kees­sa sau­ma­ton­ta yhteis­työ­tä: Idea­Struc­tu­ra vas­taa hank­keen raken­ne­suun­nit­te­lus­ta ja Sitowi­se puo­les­taan geo- ja kal­lio­ra­ken­ne­suun­nit­te­lus­ta. ”Raken­ne- ja geo­suun­nit­te­lun raja on jos­kus häi­ly­vä. Onkin erin­omai­nen asia, että olem­me saa­neet Sitowi­sen äärim­mäi­sen koke­neet asian­tun­ti­jat, Pet­te­rin ja Timon, osak­si suun­nit­te­lu­po­ruk­kaam­me vas­taa­maan eri­tyi­ses­ti laa­jen­nus­osaan liit­ty­väs­tä geo- ja kat-suun­nit­te­lus­ta”, kehuu Idea­Struc­tu­ran Fin­lan­dia-talon tii­mi.

Fin­lan­dia-talon perus­kor­jaus­han­ke on eden­nyt nyt toteu­tus­suun­nit­te­lu­vai­hee­seen. ”Suun­ni­tel­mat val­mis­tu­vat urak­ka­kil­pai­lu­tuk­seen loka­kuus­sa ja pro­jek­tin­joh­tou­ra­koit­si­ja on tar­koi­tus vali­ta vuo­den­vaih­tees­sa. Suun­ni­tel­mia kehi­te­tään ensi vuon­na yhdes­sä pro­jek­tin­joh­tou­ra­koit­si­jan kans­sa ennen ura­kan alka­mis­ta”, jat­kaa Jen­ni.

Haas­teel­li­nen ja moni­muo­toi­nen kor­jaus­han­ke on pal­jon muu­ta kuin mar­mo­ri­nen jul­ki­si­vu

Kun kuun­te­lee hank­kees­sa muka­na ole­van vas­taa­van raken­ne­suun­nit­te­li­jan, vas­taa­van raken­nus­fy­si­kaa­li­sen suun­nit­te­li­jan, beto­ni­ra­ken­tei­den suun­nit­te­li­jan, vas­taa­van raken­ne­mal­lin­ta­jan, vesi­kat­to- ja piha­kan­si­ra­ken­tei­den suun­nit­te­li­jan ja mui­den suun­nit­te­li­joi­den, mal­lin­ta­jien ja piir­tä­jien puhet­ta hank­kees­ta, alkaa maal­lik­ko­kin ymmär­tää, kuin­ka val­ta­van moni­muo­toi­ses­ta ja haas­teel­li­ses­ta kor­jaus­hank­kees­ta on kyse.

Fin­lan­dia-talon perus­pa­ran­nus­hank­kees­sa uusi­taan siis lähes koko talo­tek­niik­ka, vesi­kat­to- ja piha­kan­si­ra­ken­teet, kuten myös se pal­jon jul­ki­suut­ta saa­nut jul­ki­si­vu ja lisäk­si esi­mer­kik­si esteet­tö­myyt­tä paran­ne­taan.

Maan alle raken­nuk­sen Man­ner­hei­min­tien puo­lel­le teh­dään laa­jen­nus­osa, johon tulee uut­ta tek­niik­ka- ja keit­tiö­ti­laa; muun muas­sa iv-kone­huo­neil­le teh­dään uusi tek­niik­ka­ti­la juu­ri laa­jen­nus­osan kel­la­ri­ker­rok­seen.

”Raken­nus on aika­naan suun­ni­tel­tu hyvin muun­to­jous­ta­mat­to­mak­si ja kan­ta­vat raken­teet ovat moni­mut­kai­sia ja järeäs­ti rau­doi­tet­tu­ja pai­kal­la valet­tu­ja beto­ni­ra­ken­tei­ta, joi­hin esi­mer­kik­si uusien rei­kien sijoit­ta­mi­nen uut­ta tek­niik­kaa var­ten on suun­ni­tel­ta­va eri­tyi­sen tar­kas­ti – ei muu­ten ole mikään ihan help­po hom­ma. Sekä raken­nuk­sen vesi­kat­to että jul­ki­si­vu ovat hyvin moni­muo­toi­sia, mikä lisää eri­tyi­ses­ti detal­ji­suun­nit­te­lua. Raken­nuk­sen yksi­tyis­koh­dat on suun­ni­tel­tu aika­naan tar­kan ark­ki­teh­to­ni­ses­ti ja van­haa suun­nit­te­luai­neis­toa löy­tyy pal­jon. Raken­nus­fy­si­kaa­li­ses­ti toi­mi­vien detal­jien yhteen­so­vit­ta­mi­nen Alva­rin yksi­tyis­koh­tiin on ollut pai­koin erit­täin haas­ta­vaa”, sum­maa Jen­ni.

Lail­la suo­jel­tu koh­de

Suo­jel­tua ark­ki­teh­tuu­ria ja detal­jiik­kaa ei saa ulko­näöl­li­ses­ti muut­taa eikä suo­jel­tu­ja pin­to­ja saa rik­koa. ”Tämä rajoit­taa pai­koin esi­mer­kik­si tek­nii­kan uusi­mis­ta raken­tei­den sisäl­lä ja jou­dum­me osit­tain tin­ki­mään jois­ta­kin tek­ni­ses­ti par­hais­ta rat­kai­suis­ta sen vuok­si, että nii­tä ei voi­da suo­je­lun näkö­kul­mas­ta toteut­taa. Suun­nit­te­lem­me tii­viis­sä yhteis­työs­sä kaik­kien suun­nit­te­li­joi­den kes­ken, jol­loin on hel­pom­pi löy­tää luo­vat rat­kai­sut esi­mer­kik­si tek­nii­kan rei­ti­tyk­sil­le tai toi­mi­mat­to­mien raken­tei­den kor­jauk­sil­le. Myös Museo­vi­ras­ton edus­ta­jat ovat hank­kees­sa jo muka­na kom­men­toi­mas­sa suun­nit­te­li­joi­den esit­tä­miä muu­tok­sia. Olem­me teh­neet muu­ta­mia mal­li­kor­jauk­sia­kin Museo­vi­ras­ton kans­sa yhteis­työs­sä”, Idea­Struc­tu­ran Fin­lan­dia-talon tii­mi ker­too.

Brut­to­ne­liöt

Perus­pa­ran­net­ta­va osa käsit­tää 29 362 brm2 ja laa­jen­nus­osa 1778 brm2. ”Koh­de on todel­la iso. Kun tekee suun­ni­tel­maa ”pie­nes­tä nur­kas­ta”, saa­kin tode­ta, että nur­kan pin­ta-ala on nopeas­ti sato­ja neliö­met­re­jä – raken­nuk­sen mit­ta­suh­teet häm­mäs­tyt­tä­vät minua välil­lä vie­lä­kin”, sanoo Jen­ni.

Mil­loin kor­jaus­työt alka­vat?

Fin­lan­dia-talon pur­ku- ja kor­jaus­työt alka­vat saman­ai­kai­ses­ti vuo­den 2022 alus­sa. Kongres­si­sii­ven on tar­koi­tus val­mis­tua muu­ta raken­nus­ta aiem­min vuo­den 2023 kevääl­lä ja pää­ra­ken­nuk­sen puo­les­taan kevääl­lä 2024.

Toi­mi­tus­joh­ta­ja nuk­kuu levol­li­sin mie­lin, kii­tos huip­puo­saa­jien

”On tie­ten­kin tavat­to­man suu­ri kun­nia, että Idea­Struc­tu­ra saa olla Fin­lan­dia-talon perus­kor­jaus­hank­kees­sa raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na, mut­ta samal­la se tuo tie­ten­kin mel­koi­sen vas­tuun: onnek­si suun­nit­te­li­jam­me ovat kovan luo­kan ammat­ti­lai­sia – kii­tos ja kun­nia kuu­luu heil­le”, innos­tuu Jyr­ki Jal­li, Idea­Struc­tu­ran toi­mi­tus­joh­ta­ja, kehu­maan kaik­kia Fin­lan­dia-talon suun­nit­te­lu­tii­mi­läi­siä.

Uuti­soin­tia hank­kees­ta: Raken­nus­leh­ti,  Hel­sin­gin Sano­mat

Täs­tä link­ki Hel­sin­gin Sano­mien jut­tuun: Mis­tä kai­vok­ses­ta mar­mo­ri tulee