Ullak­ko­ra­ken­ta­mis­koh­teis­sa havait­tu puut­tei­ta vesi­kat­to­jen raken­teis­sa

Ullak­ko­ra­ken­ta­mi­sel­la menee put­keen. Raken­ta­mi­soi­keu­des­ta mak­se­taan talo­yh­tiöil­le hyvin ja asun­not käy­vät mai­nios­ti kau­pak­si. Viran­omai­set­kin ovat tyy­ty­väi­siä, kun kau­pun­ki­ra­ken­ne tii­vis­tyy. Kaik­ki on siis hyvin?

Idea­struc­tu­ra on ensim­mäi­sen toi­min­ta­vuo­ten­sa aika­na ollut muka­na ullak­ko­ra­ken­ta­mis­koh­teis­sa arvioi­mas­sa työn lop­pu­tu­los­ta ja koke­muk­set eivät ole pel­käs­tään posi­tii­vi­sia. Vesi­kat­to­jen raken­teis­ta löy­tyy usein puut­tei­ta. Läh­tö­koh­tai­ses­ti voi­si kuvi­tel­la, että vesi­tii­viys oli­si vesi­ka­ton tär­kein suun­nit­te­lu­pe­rus­te.  Näin ei kui­ten­kaan näy­tä ole­van. Lii­an moni koh­teis­ta vuo­taa koh­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen.  Jos onnis­tu­mis­pro­sent­tia pitäi­si arvioi­da, niin se on var­mas­ti jos­sain 60–70% välil­lä. Syi­tä vau­rioi­hin on monia: on käy­tet­ty vede­ne­ris­tä­mi­seen sopi­mat­to­mia mate­ri­aa­le­ja, raken­ne­rat­kai­suis­sa ei ole otet­tu huo­mioon raken­nus­fy­siik­kaa, vede­ne­ris­tyk­sen ja alus­kat­teen yksi­tyis­koh­dat ovat jää­neet suun­nit­te­le­mat­ta ja niin edel­leen.

Tai­te­tut rivi­pel­ti­ka­tot ovat eri­tyi­sen ongel­mal­li­sia.  Yleen­sä pel­ti­ka­tet­ta ei suo­si­tel­la käy­tet­tä­väk­si loi­vil­la katoil­la eli katoil­la, joi­den kal­te­vuus on pie­nem­pi kuin 1:10. Käy­tän­nös­sä kui­ten­kin kes­kus­tan koh­teis­sa katon tai­te­tut osuu­det on teh­ty rivi­pel­ti­kat­tees­ta.  Haas­ta­vuut­ta lisää­vät  pys­ty­kou­rut eli ns. jal­ka­rän­nit, jot­ka jois­sain tilan­teis­sa padot­ta­vat vet­tä pel­ti­kat­teen pääl­le. Tämän kal­tai­nen raken­ne on suun­ni­tel­ta­va yksi­tyis­koh­tai­ses­ti käyt­täen suun­nit­te­lun läh­tö­koh­ta­na sitä, että pel­ti­ka­te väis­tä­mät­tä vuo­taa jois­sain olo­suh­teis­sa. Raken­tees­sa on käy­tet­tä­vä vesi­tii­vii­tä alus­kat­tei­ta, alus­kat­teen yksi­tyis­koh­dat on suun­ni­tel­ta­va ottaen huo­mioon, että se toi­mii vede­ne­ris­tyk­se­nä, tuu­le­tuk­sen riit­tä­vyy­des­tä on var­mis­tut­ta­va ja niin edel­leen.

Ullak­koa­sun­to­jen raken­ta­mi­nen on vaa­ti­vaa työ­tä. Ole­mas­sa ole­vat raken­teet ja tiu­kat viran­omais­mää­räyk­set aiheut­ta­vat usein har­mai­ta hiuk­sia toteut­ta­jil­le. Rajoi­tuk­set har­ja­kor­keu­den muut­ta­mi­sel­le joh­ta­vat usein han­ka­liin ja ahtai­siin yksi­tyis­koh­tiin räys­täil­lä ja katon har­jal­la: Tuu­le­tuk­sen jär­jes­tä­mi­nen vai­keu­tuu ja vede­ne­ris­tys­ten yksi­tyis­koh­dis­ta tulee pul­mal­li­sia. Katol­la vaa­di­taan­kin huo­lel­li­suut­ta, tark­kuut­ta ja suur­ta ammat­ti­tai­toa. Esi­sel­vi­tyk­set on teh­tä­vä huo­lel­la, suun­nit­te­luun on panos­tet­ta­va ja suo­sit­ta­va ammat­tiu­ra­koit­si­joi­ta. Teke­mi­sen sta­te-of-the-art vaa­tii suur­ta paran­nus­ta, jot­tei ullak­ko­koh­teis­ta tule kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen seu­raa­vaa aal­toa.