Tasa­ka­tot ovat mai­net­taan parem­pia

Funk­tio­na­lis­min aika­kau­den myö­tä 1930-luvul­la tasa­ka­tois­ta tuli uuden ark­ki­teh­tuu­rin tava­ra­merk­ki. Tasa­ka­tot levi­si­vät kaik­kial­le Euroop­paan, myös meil­le Suo­meen. Bitu­min puu­te vähen­si tasa­kat­to­jen raken­ta­mis­ta 1940-luvul­la: tilal­le tuli­vat pulpetti‑, auma- ja satu­la­ka­tot pit­ki­ne räys­täi­neen. Tasa­kat­to­jen aika koit­ti uudes­taan 1970-luvul­la. Kysym­me nyt Idea­Struc­tu­ran asian­tun­ti­joil­ta, Juk­ka Hut­tusel­ta ja Jyr­ki Jal­lil­ta, mik­si tasa­kat­toi­hin suh­tau­du­taan vie­lä­kin mel­ko nega­tii­vi­ses­ti ja mik­si tar­vit­sem­me tasa­kat­to­ja. Juk­ka ja Jyr­ki innos­tu­vat poh­ti­maan myös tasa­kat­to­jen tär­ke­ää roo­lia ilmas­ton­muu­tos­tal­kois­sa.

Ymmär­tääk­sem­me parem­min, mis­tä tasa­kat­to­jen huo­no mai­ne joh­tuu, on tar­peen kur­kis­taa puo­len vuo­si­sa­dan taak­se, jol­loin monien pien­ta­lo­jen kat­to­ra­ken­teet toteu­tet­tiin tasa­kat­to­ra­ken­tei­na. 1970-luvul­la tasa­ka­tot vede­ne­ris­tet­tiin pää­sään­töi­ses­ti puhal­le­tus­ta bitu­mis­ta val­mis­te­tul­la juut­ti­kan­kaan tai lasi­kui­tu­huo­van sisäl­tä­väl­lä bitu­mi­ker­mil­lä, joka oli mate­ri­aa­li­na hyvin jäyk­kä ja kyl­mäs­sä hau­ras.

”Aurin­gon pais­te nos­taa tum­man bitu­mi­ker­min läm­pö­ti­laa huo­mat­ta­van kor­keak­si, jol­loin bitu­mi­ker­mi peh­me­nee, laa­je­nee ja alkaa liik­kua. Kyl­mät läm­pö­ti­lat taas koros­ta­vat bitu­mi­ker­min hau­ras­ta raken­net­ta: pak­ka­nen ja eri­tyi­ses­ti kat­tee­seen kiin­nit­ty­neen jään läm­pö­liik­keet aiheut­ta­vat hel­pos­ti bitu­mi­ker­miin repeä­miä ja hal­kea­mia. Puhal­le­tun bitu­mi­ker­min jäyk­kä raken­ne ja läm­pö­ti­la­muu­tok­set ovat huo­no yhdis­tel­mä: seu­rauk­se­na on vede­ne­ris­tys­ker­rok­sen muo­don­muu­tok­sia ja ennen pit­kää vau­rioi­ta”, Juk­ka ker­too.

Bitu­mi­ker­min peit­to­na käy­tet­tiin sin­ge­li­ki­viä

Bitu­min heik­koa UV-sätei­lyn kes­to­ky­kyä pyrit­tiin paran­ta­maan peit­tä­mäl­lä bitu­mi­ker­mi ns. sin­ge­li­ki­vil­lä. Aja­tuk­se­na oli, että sin­ge­li­ki­vet suo­jai­si­vat bitu­mia aurin­gon paah­teel­ta, jon­ka tie­det­tiin aiheut­ta­van bitu­miin hal­kea­mia. ”Tar­koi­tus oli hyvä, mut­ta sin­ge­li­ki­vien käy­tös­tä syn­tyi vali­tet­ta­vas­ti myös ongel­mia: kivet pai­nui­vat vede­ne­ris­tys­ker­rok­seen hei­ken­täen sen käyt­töi­kää ja huol­let­ta­vuut­ta. Puhal­le­tun bitu­mi­ker­min sau­mat oli­vat myös ongel­mal­li­sia, kos­ka sau­mo­jen tar­tun­tao­mi­nai­suu­det ja sään­kes­tä­vyy­so­mi­nai­suu­det oli­vat heik­ko­ja”, sanoo Jyr­ki.

Nyky­ai­kai­set vede­ne­ris­tys­ma­te­ri­aa­lit ovat pit­käi­käi­siä

Vede­ne­ris­tys teh­dään nykyi­sin pin­ta­si­rot­teel­li­sil­la polyes­te­ri­kan­kaan sisäl­tä­vil­lä modi­fioi­duil­la ker­meil­lä, kumi­bi­tu­mi­ker­meil­lä, poly­mee­ri­ve­de­ne­ris­tys­tuot­teil­la, PVC-kat­teel­la jne. Edel­lä mai­ni­tut mate­ri­aa­lit kes­tä­vät hyvin sää­ra­si­tus­ta, jää­ty­mis-sula­mis­sykle­jä ja ne kes­tä­vät muu­toin­kin rasi­tus­ta parem­min kuin van­hat bitu­mi­ker­mit.

Tasa­kat­to­ni­mik­keen voi­si oikeas­taan unoh­taa

”On sel­vää, että tasa­ka­tot kär­si­vät van­has­ta his­to­rias­taan, mut­ta tämän voi­si ehkä jo unoh­taa: nykyi­sin raken­net­ta­vat tasa­ka­tot ovat oikein hyviä ja toi­mi­via raken­tei­ta, ja toi­mi­vat sii­nä mis­sä muut­kin kat­to­ra­ken­teet. Itse asias­sa tasa­ka­tois­ta ei enää pitäi­si oikeas­taan edes puhua tasa­kat­to­ni­mi­tyk­sel­lä, kos­ka kat­to­ja ei raken­ne­ta täy­sin ilman kal­lis­tuk­sia, kuten nii­tä teh­tiin 1970-luvun alus­sa — kyse on sisä­puo­li­sel­la sade­ve­den­pois­tol­la varus­te­tuis­ta loi­vis­ta katois­ta”, Juk­ka ja Jyr­ki täs­men­tä­vät.

Har­ja­ka­tois­sa­kin on omat haas­teen­sa

On myös tilan­tei­ta, jois­sa tasa­kat­to on ainoa jär­ke­vä katon toteu­tus­ta­pa; esi­mer­kik­si laa­ja­run­kois­ta tai kor­ke­aa raken­nus­ta on vai­kea kuvi­tel­la raken­net­ta­van muu­na kuin tasa­kat­to­ra­ken­tei­se­na kat­to­na. ”Laa­jan ja moni­muo­toi­sen har­ja­ka­ton tapauk­ses­sa syn­tyy väki­sin­kin monen­lai­sia sade­ve­den­pois­ton ja lumen kan­nal­ta han­ka­lia sisä­jii­re­jä ja yksi­tyis­koh­tia. Useas­sa isom­mas­sa raken­nuk­ses­sa alun perin haa­veil­tu var­ma­toi­mi­nen ja sel­keä har­ja­kat­to onkin käy­tän­nös­sä tar­koit­ta­nut mel­kois­ta vuo­ris­toa lumi­si­ne kurui­neen ja vesi­pu­touk­si­neen. Tähän kun vie­lä yhdis­tää maal­lik­ko­jen rakas­ta­man kone­sau­ma­pel­lin, niin kata­stro­fi on val­mis”, Juk­ka tote­aa.

Tasa­ka­ton valin­ta

Kat­to­muo­don valin­ta on yleen­sä osa isom­paa kuvaa, osa raken­nuk­sen koko­nai­sark­ki­teh­tuu­ria, johon vai­kut­ta­vat monet sei­kat, kuten ark­ki­teh­din visioi­ma raken­nuk­sen hah­mo, ja se, miten raken­nus­mas­sa sopii ympä­ris­töön­sä. Valin­ta­pro­ses­sis­sa pitää huo­mioi­da myös naa­pu­rus­tos­sa käy­te­tyt kat­to­muo­dot, ja monet tur­val­li­suus­sei­kat.

Har­ja­kat­toi­nen kou­lu­ra­ken­nus oli­si ris­ki

Kes­kus­te­lu kat­to­muo­don kel­poi­suu­des­ta voi­kin olla kei­no­te­kois­ta. Esi­mer­kik­si kou­lu­ra­ken­nuk­sis­sa tur­val­li­suus­nä­kö­kul­mat puol­ta­vat hyvin vah­vas­ti tasa­kat­to­ra­ken­ta­mis­ta.

”Luon­nol­li­ses­ti­kin on tär­ke­ää, ettei katoil­ta tipu jää- tai lumi­kok­ka­rei­ta las­ten pääl­le. Har­ja­kat­toi­nen kou­lu­ra­ken­nus oli­si ris­ki, vaik­ka katol­la oli­si erin­omai­set lumies­teet. Mitä jos har­ja­kat­toi­sen kou­lu­ra­ken­nuk­sen katon sade­ve­den­pois­ton sula­na­pi­to­jär­jes­tel­mä ei toi­mi­si­kaan tai raken­nuk­sen ylä­poh­jan läm­mö­ne­ris­tä­vyys ja tuu­le­tus oli­si­vat riit­tä­mät­tö­miä: molem­mat mai­ni­tut esi­mer­kit ovat teki­jöi­tä, jot­ka ede­saut­ta­vat jää­puik­ko­jen syn­ty­mis­tä, ja kyl­lä isom­mat jää­pui­kot ovat tip­pues­saan ilman muu­ta tur­val­li­suus­ris­ki”, Jyr­ki sanoo.

Loi­van katon ja katol­la ole­vien ala­ti run­sas­lu­kui­sem­pien asen­nus­ten huol­ta­mi­nen on myös tur­val­lis­ta. ”On aika taval­li­nen tilan­ne, että edes kiin­teis­tön­hoi­ta­ja ei uskal­la men­nä jyr­käl­le ja pahim­mil­laan lisäk­si vie­lä liuk­kaal­le har­ja­ka­tol­le — ei aina­kaan enna­koi­via huol­to­toi­men­pi­tei­tä ja tar­kas­tuk­sia suo­rit­ta­maan”, Juk­ka lisää.

Lumi ei ole tasa­ka­tol­la hait­ta

Lumi ker­tyy tal­ven aika­na nimen­sä mukai­ses­ti tasai­ses­ti tasa­ka­tol­le: lumia ei tar­vit­se kos­kaan pois­taa nyky­nor­mien mukaan suun­ni­tel­lul­ta tasa­ka­tol­ta, ne eivät tipu pihoil­le tai kaduil­le ja lumet sula­vat omas­sa tah­dis­saan kevääl­lä pois. Kat­to ei sor­ru edes poik­keuk­sel­li­sen lumi­si­na tal­vi­na, ja lumien pois­ta­mi­ses­ta aiheu­tuu vain suot­ta tur­val­li­suus­ris­ke­jä, kus­tan­nuk­sia sekä kulu­tus­ta kat­teel­le.

”Lumi­ker­rok­ses­ta on myös hyö­tyä läm­mö­ne­ris­tys­mie­les­sä: jo muu­ta­man sen­tin pak­sui­nen ker­ros lun­ta eris­tää san­gen tehok­kaas­ti läm­pöä, mikä näkyy sääs­tö­nä läm­mi­tys­ku­luis­sa. Jos tämän omi­nai­suu­den raken­teen adap­tii­vi­ses­ta läm­mö­ne­ris­tä­vyy­des­tä voi­si paten­toi­da, niin joku oli­si sen var­mas­ti jo teh­nyt”, Juk­ka tote­aa.

Nor­mi­suo­ri­tuk­sel­la tasa­ka­tos­ta saa­daan 50 vuo­den ikäi­nen raken­ne

Tasa­kat­toi­sen raken­nuk­sen sade­ve­det eivät valu pihoil­le tai kaduil­le, ne ohjau­tu­vat katol­la ole­viin vie­mä­rei­hin: sade­ve­si ei siten lätä­köi­dy ja aiheu­ta jää­tyes­sään liu­kas­tu­mis­vaa­raa. Eril­lis­tä vie­mä­rei­den sula­tus­jär­jes­tel­mää ei tar­vi­ta, kos­ka vie­mä­rit ovat talon sisä­puo­lel­la ja raken­nuk­ses­sa ole­va läm­pö pitää vie­mä­rit suli­na.

Toki tasa­ka­tois­sa on omat ris­kin­sä. ”Kal­lis­tus­ten pitää olla kun­nos­sa, sade­ve­si­vie­mä­rei­tä ja nii­den kan­nak­kei­ta pitää olla riit­tä­väs­ti ja eri­tyi­ses­ti kaik­ki yksi­tyis­koh­dat, kuten räys­täät, kat­to­kai­vot, iv-kone­huo­nei­den sei­nä­liit­ty­mät jne., pitää olla huo­lel­la suun­ni­tel­tu ja toteu­tet­tu. Nor­mi­suo­ri­tuk­sel­la ja nyky­ai­kai­sil­la mate­ri­aa­leil­la tasa­ka­tos­ta saa­daan hel­pos­ti 50 vuot­ta kes­tä­vä raken­nuk­sen osa”, Juk­ka ja Jyr­ki totea­vat.

Pers­pek­tii­viä katon eri­lais­ten raken­ne- ja mate­ri­aa­li­rat­kai­su­jen vai­ku­tuk­ses­ta käyt­töi­kään saa esi­mer­kik­si Kat­to­liit­to ry:n jul­kai­se­mas­ta Käyt­töi­kä­las­ku­ris­ta

Hyvin suun­ni­tel­tu on puo­lik­si teh­ty

Yleen­sä vau­riot esiin­ty­vät raken­tei­den yksi­tyis­koh­dis­sa, pai­kal­li­sil­la alueil­la, liit­ty­mis­sä ja yli­pää­tään pai­kois­sa, jot­ka ovat alt­tii­na voi­mak­kaal­le rasi­tuk­sel­le. ”Toi­mi­va 50 vuo­den käyt­töiän saa­vut­ta­va tasa­kat­to pitää suun­ni­tel­la hyvin: tar­vi­taan yksi­tyis­koh­tai­set poh­ja- ja leik­kaus­pii­rus­tuk­set kor­ko­mer­kin­töi­neen ja työ­se­los­tuk­ses­sa on ker­rot­ta­va, miten yksi­tyis­koh­dat ja tuu­le­tus toteu­te­taan sekä miten eri mate­ri­aa­le­ja tulee käsi­tel­lä. Lisäk­si tar­vi­taan osaa­va poruk­ka, joka on eri­kois­tu­nut kat­to­ra­ken­ta­mi­seen. Onnek­si vede­ne­ris­tä­mi­seen on panos­tet­tu nykyi­sin ja käy­tös­sä on hyviä opas­jul­kai­su­ja ja esi­mer­kik­si tuo­te­luo­ki­tel­tu­ja vede­ne­ris­tys­ker­me­jä, joil­la on pit­kät takuu­ajat. On myös kou­lu­tet­tu­ja teki­jöi­tä ja ennen kaik­kea eri­kois­tu­nei­ta ura­koit­si­joi­ta”, asian­tun­ti­jam­me ker­to­vat.

Laa­tu pitää var­mis­taa

”Hyvän lop­pu­tu­lok­sen pitää olla uskot­ta­va, ja ollak­seen uskot­ta­va, pitää var­mis­tua laa­dus­ta. Vain laa­dun­var­mis­tus- ja mal­li­ko­kein voi­daan var­mis­tua sii­tä, että vede­ne­ris­tys on teh­ty hyvin. Kokei­den avul­la tut­ki­taan mm., että kal­lis­tuk­set ovat kun­nos­sa, ker­mit ovat kiin­nit­ty­neet alus­taan ja toi­siin­sa suun­ni­tel­lul­la taval­la ja että sau­mat ovat tii­vii­tä”, sanoo Juk­ka. ”Laa­dun­var­mis­tus­ko­keet ja eri­lai­set raken­tei­den moni­to­roin­ti- sekä vuo­do­nil­mai­su­jär­jes­tel­mät ovat kehit­ty­neet ja ovat nykyi­sin hyviä”, Jyr­ki vie­lä lisää.

Kos­teu­den­hal­lin­ta­koor­di­naat­to­ri val­voo laa­dun­var­mis­tus­ko­kei­ta

Kos­teu­den­hal­lin­ta­koor­di­naat­to­ri edus­taa raken­nus­hank­kee­seen ryh­ty­vää tahoa: koor­di­naat­to­ri val­voo ja ohjaa koko raken­nus­pro­ses­sin ajan raken­nus­hank­keen kos­teu­den­hal­lin­nan toteu­tu­mis­ta. ”Vede­ne­ris­tyk­sen toi­mi­vuu­den var­mis­ta­mi­nen kuu­luu siten luon­te­vas­ti kos­teu­den­hal­lin­ta­koor­di­naat­to­rin teh­tä­viin: kos­teu­den­hal­lin­ta­koor­di­naat­to­ri ei tee kokei­ta itse, hän var­mis­taa, että teh­tä­vät laa­dun­var­mis­tus­ko­keet ovat asian­mu­kai­set”, Jyr­ki sum­maa.

”Raken­nuk­sen ulko­vai­pan raken­teet, jul­ki­si­vut ja sei­nät, ovat niin kriit­ti­nen raken­nus­osa, että kai­kil­le osa­puo­lil­le pitäi­si muo­dos­tua var­muus sii­tä, että ne ovat teh­ty suun­ni­tel­mien mukaan, oikein ja pit­kä­kes­toi­sik­si. Tämän vuok­si laa­dun­var­mis­tus on tär­ke­ää. Räys­täät suo­jaa­vat ulko­sei­niä sää­ra­si­tuk­sil­ta ja ne voi ihan hyvin toteut­taa vaik­ka kuin­ka pit­ki­nä ulok­kei­na, vaik­ka katon sade­ve­den­pois­to oli­si­kin sisä­puo­li­nen”, Juk­ka tote­aa.

Tasa­kat­to­jen tar­joa­mat mah­dol­li­suu­det ilmas­ton­muu­tos­tal­kois­sa

”Tasa­kat­to­ja voi ja pitää tar­kas­tel­la myös­kin ilmas­ton­muu­tok­sen aika­kau­te­na aivan uudes­ta näkö­kul­mas­ta, ympä­ris­tön ja ener­gia­te­hok­kuu­den näkö­kul­mas­ta. Loi­van katon mate­ri­aa­li­me­nek­ki on jo luon­nos­taan pie­ni, kos­ka eril­li­siä raken­tei­ta kal­lis­tus­ten teke­mi­sel­le ei yleen­sä tar­vi­ta. Tasa­ka­tot ovat myös yleen­sä iso­ja pin­to­ja, tasa­kat­to­ra­ken­net­ta kun käy­te­tään har­vem­min esim. oma­ko­ti­ta­lo­ra­ken­ta­mi­ses­sa. Tasa­kat­to­ra­ken­ne sopii­kin eri­tyi­sen hyvin laa­joil­le pin­noil­le. Laa­jat pin­nat ovat yleen­sä esteet­tö­miä, jol­loin aurin­ko pais­taa niil­le pit­kiä aiko­ja. Näin ollen tasa­ka­tot ovat aivan erin­omai­nen paik­ka aurin­ko­pa­nee­leil­le”, Jyr­ki sanoo.

”Useim­mat vede­ne­ris­tys­ma­te­ri­aa­lit ovat tum­mia, jol­loin aurin­ko läm­mit­tää kat­to­ra­ken­net­ta ja kat­to­ra­ken­teen tuu­le­tus­ti­laa. Näin ker­ty­vää läm­pöä voi­tai­siin kerä­tä tal­teen ja hyö­dyn­tää sitä raken­nuk­sen myö­hem­mäs­sä läm­mi­tyk­ses­sä. Kesä­hel­teil­lä läm­pöä voi­tai­siin taa­sen joh­taa pois tuu­le­tus­ti­las­ta, joka vähen­täi­si raken­nuk­sen jääh­dy­tys­tar­vet­ta. Kau­pal­li­sia sovel­luk­sia ei tai­da vie­lä olla, mikä joh­tu­nee raken­ta­mi­sen moni­muo­toi­suu­des­ta ja hank­kei­den eri­lai­suu­des­ta, mut­ta mikään ei estä sitä, että poh­dit­tai­siin vaik­ka han­ke­koh­tai­ses­ti, voi­tai­siin­ko ylä­poh­jaan ker­ty­nyt läm­pö ohja­ta pois tai kerä­tä läm­pö tal­teen. Mah­dol­li­suuk­sia kyl­lä oli­si”, Juk­ka ja Jyr­ki innos­tu­vat poh­ti­maan.

Mate­ri­aa­lit kehit­ty­vät

Tek­no­lo­gi­nen kehi­tys vie myös mate­ri­aa­le­ja eteen­päin. Mark­ki­noil­la alkaa olla esim. vaa­lei­ta kate­ma­te­ri­aa­le­ja ja myös val­koi­sia kumi­bi­tu­mi­ker­me­jä, joi­den etu­na on se, että ne hei­jas­ta­vat aurin­gon sätei­lyn koh­ta­lai­sen hyvin pois, eivät­kä siten kerää läm­pöä itseen­sä, mikä vähen­tää jääh­dy­tys­tar­vet­ta ja vähin­tään­kin mah­dol­lis­taa miel­lyt­tä­väm­mät sisä­läm­pö­ti­lat pai­kois­sa, jois­sa esim. työs­ken­nel­lään. Vaa­lean värin vai­ku­tuk­ses­ta myös kor­kean läm­pö­ti­lan ja läm­pö­liik­kei­den aiheut­ta­mat rasi­tuk­set kat­teel­le ovat sel­väs­ti vähäi­sem­piä, jos­kin samal­la tosin mene­te­tään kor­kei­den läm­pö­ti­lo­jen ylä­poh­ja­ra­ken­net­ta kui­vat­ta­va vai­ku­tus.

”Mark­ki­noil­la on myös ensim­mäi­siä vede­ne­ris­tys­ker­me­jä, joi­den pin­taan on raken­net­tu säh­kö­ken­no­ja, jot­ka kerää­vät ener­gi­aa tal­teen. Nii­tä ei ole vie­lä otet­tu käyt­töön mas­sii­vi­ses­sa mää­rin, mut­ta lie­nee enää ajan kysy­mys, kun kaik­ki uudet raken­nuk­set ja nii­den pääl­lim­mäi­nen vede­ne­ris­tys­ker­ros varus­te­taan aurin­koe­ner­gian keräi­mil­lä”, Juk­ka sanoo.

Vet­tä vii­vy­te­tään

Satei­den mää­rän kas­vaes­sa vie­mä­röin­ti­jär­jes­tel­mät ovat koe­tuk­sel­la. ”Kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti ei ole jär­ke­vää mitoit­taa vie­mä­röin­ti­jär­jes­tel­miä sade­huip­pu­jen mukaan. Sen vuok­si vet­tä on alet­tu vii­vyt­tää eri tavoin, jot­ta pys­tyt­täi­siin tasaa­maan huip­pusa­tei­den aikai­sia kuor­mi­tus­piik­ke­jä. Yksi tapa toteut­taa vii­vy­tys on teh­dä tasa­ka­tol­le viher­kat­to, jos­sa kas­vi- ja humus­ker­ros sitoo itseen­sä vet­tä ja pääs­tää veden vii­vy­tet­ty­nä vie­mä­röin­ti­jär­jes­tel­mään”, Juk­ka sanoo. Vaih­toeh­toi­ses­ti sade­ve­den­pois­to­jär­jes­tel­mä voi­daan mitoit­taa siten, että rank­ka­sa­teen aika­na vet­tä vii­vy­te­tään tar­koi­tuk­sel­la katol­la.

”Viher­ka­toil­la on myös kau­pun­kip­sy­ko­lo­gi­nen mer­ki­tys: ne tuo­vat viih­ty­vyyt­tä ja kas­vat­ta­vat par­haim­mil­laan moni­muo­toi­suut­ta — per­ho­sil­le, mehi­läi­sil­le, ampiai­sil­le, yli­pää­tään hyön­tei­sil­le muo­dos­tuu aivan uusia kas­vu­ym­pä­ris­tö­jä, joi­ta kau­pun­geis­sa ei ole aiem­min ollut. Reu­na­huo­mau­tuk­se­na täy­tyy kyl­lä sanoa, että viher­kat­toi­hin liit­tyy muun­lai­sia haas­tei­ta: ei ole läpi­huu­toa­sia, että katol­le tuo­daan uusia ker­rok­sia – katon pai­no lisään­tyy, jää­ty­mis­ky­sy­myk­set pitää rat­kais­ta jne.”, Juk­ka ja Jyr­ki poh­ti­vat.

Tasa­kat­to sopii erin­omai­ses­ti moder­niin ark­ki­teh­tuu­riin. Katon ja siel­lä ole­vien eri­lais­ten LVIS-asen­nus­ten huol­ta­mi­nen on muka­vaa ja tur­val­lis­ta.

Höy­ryn­sul­ku­ker­min asen­nus­ta onte­lo­laat­ta­ra­ken­teen pääl­le. Höy­ryn­sul­ku­ker­mi toi­mii luo­tet­ta­va työ­ai­kai­se­na sää­suo­jauk­se­na jo raken­nus­vai­hees­sa. Ker­min pääl­tä vedet voi­daan joh­taa pois ns. höy­ryn­sul­ku­kai­vo­jen sekä reu­noil­la ole­vien put­ki­mal­lis­ten ulos­heit­tä­jien avul­la.

Tasa­kat­to on har­haan­joh­ta­va kuvaus raken­tees­ta. Monel­la moder­nil­la tasa­ka­tol­la on jyr­kem­mät kal­lis­tuk­set kuin ”oikeal­la” har­ja­ka­tol­la. Vaa­lean pin­ta­ker­min käyt­tä­mi­sel­lä tavoi­tel­laan pien­tä jääh­dy­ty­se­ner­gian kulu­tus­ta sekä mah­dol­li­sim­man pit­kää käyt­töi­kää kat­teel­le.

Räys­täät suo­jaa­vat ulko­sei­niä sää­ra­si­tuk­sil­ta ja ne voi ihan hyvin toteut­taa vaik­ka kuin­ka pit­ki­nä ulok­kei­na, vaik­ka katon sade­ve­den­pois­to oli­si­kin sisä­puo­li­nen. Kevyt­so­ray­lä­poh­jat ovat osoit­tau­tu­neet luo­tet­ta­vik­si ja pit­käi­käi­sik­si raken­teik­si.

Lisä­tie­to­ja: Juk­ka Hut­tu­nen, DI, RTA. KHK, jukka.huttunen@ideastructura.com