Tar­ja Ant­ti­la on raken­ne­suun­nit­te­li­ja, joka naut­tii haas­teis­ta ja uuden oppi­mi­ses­ta

Koh­ta tulee vuo­si täy­teen, kun diplo­mi-insi­nöö­ri Tar­ja Ant­ti­la aloit­ti raken­ne­suun­nit­te­li­jan työt Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin toi­mi­pis­tees­sä. Tar­ja työs­ken­te­lee Samu­li Majan tii­mis­sä, joka on eri­kois­tu­nut uudis­ra­ken­nus­ten suun­nit­te­luun. Tar­jan työ­pöy­däl­tä löy­tyy mm. Snell­man-kon­ser­niin kuu­lu­van Kok­ki­kar­ta­non varas­to­hal­lin suun­ni­tel­mat: Tar­ja toi­mii hank­keen vas­taa­va­na raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na.

Insi­nöö­rio­pin­not eivät kuu­lu­neet ulvi­la­lai­sen Tar­jan suun­ni­tel­miin vie­lä lukios­sa, vaik­ka hän oli­kin moti­voi­tu­nut luon­non­tie­tei­den opis­ke­li­ja. – Tot­ta se on, että minus­ta tuli vahin­gos­sa insi­nöö­ri. Opis­ke­lu­pai­kan valin­ta oli pudo­tus­pe­liä: his­to­rian opin­not oli­vat aluk­si kär­jes­sä, mut­ta pää­dyin kui­ten­kin Poriin Sata­kun­nan ammat­ti­kor­kea­kou­luun opis­ke­le­maan, ja huo­ma­sin jo ensim­mäi­se­nä syk­sy­nä viih­ty­vä­ni insi­nöö­rio­pin­nois­sa oikein hyvin. Val­mis­tuin raken­nusin­si­nöö­rik­si, mut­ta työl­li­syys­ti­lan­ne Poris­sa oli sen ver­ran huo­no, että pää­tin jat­kaa opin­to­ja­ni Tam­pe­reel­la, Tar­ja ker­too.

Tie diplo­mi-insi­nöö­rik­si

Tar­jaa onnis­ti pää­sy­ko­keis­sa ja Tam­pe­reen tek­nil­li­sen yli­opis­ton (nyk. Tam­pe­reen yli­opis­to) ovet avau­tui­vat nuo­rel­le raken­nusin­si­nöö­ril­le, jos­sa Tar­ja aloit­ti opin­ton­sa raken­nus­tek­nii­kan osas­tol­la. Ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kin­to tas­kus­sa 2000-luvun alus­sa ei vie­lä mah­dol­lis­ta­nut tek­nii­kan alal­la mais­te­ri­vai­heen jat­ko-opin­to­ja yli­opis­tos­sa, niin­pä tuon ajan tavan mukaan Tar­ja sai suo­ri­tet­ta­vak­seen DI-tut­kin­non alus­ta lop­puun. – Olin DI-opin­to­jen ohes­sa suun­nit­te­lu­toi­mis­tos­sa töis­sä Hel­sin­gis­sä, ja kul­jin Tam­pe­reel­le mel­ko tiu­haan. Opin­not eivät tun­tu­neet ras­kail­ta, kos­ka olen aina halun­nut oppia uut­ta, ja ehkä juu­ri tuo uuden oppi­mi­sen halu sai jak­sa­maan nuo hie­man sit­keyt­tä­kin vaa­ti­neet opin­to- ja työ­vuo­sien yhteen­so­vit­ta­mi­set. Olen ollut mones­ta­kin syys­tä tyy­ty­väi­nen, että jat­koin opin­to­ja­ni, mut­ta näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­len huo­maan tar­vin­nee­ni myös hie­man kas­vuai­kaa, jota yli­opis­to­vuo­det minul­le tar­jo­si­vat­kin.

Iso peuk­ku läs­nä­työl­le

Tar­ja on työs­ken­nel­lyt oikeas­taan aina suun­nit­te­lu­toi­mis­tois­sa, niin nyt­kin. Anne­taan­pa Tar­jan ker­toa, mil­tä tun­tuu aloit­taa pit­kän etä­työ­put­ken jäl­keen läs­nä­työ Idea­Struc­tu­ras­sa. – Idik­sen Hel­sin­gin toi­mis­tos­sa on ollut mah­dol­lis­ta työs­ken­nel­lä koko koro­na­pan­de­mian ajan tur­val­li­ses­ti: toi­mis­tos­sa on val­ta­vas­ti tilaa, ilman­vaih­toa on tehos­tet­tu, olem­me käyt­tä­neet mas­ke­ja jne., ja osa­han meis­tä on teh­nyt etä­töi­tä. Olen teh­nyt omas­ta halus­ta työ­ni toi­mis­tol­la, ja täy­tyy sanoa, että se on ollut älyt­tö­män kivaa! Koen, että kaik­ki­nai­nen pal­lot­te­lu, kes­kus­te­lut tek­ni­sis­tä asiois­ta yli­pää­tään, ovat toki mah­dol­lis­ta etä­nä­kin, mut­ta par­hai­ten aja­tus­ten vaih­to kol­le­go­jen kans­sa sujuu ilman muu­ta kont­to­ril­la, rau­hal­li­nen Tar­ja innos­tuu ker­to­maan.

Työn alla ole­via koh­tei­ta

Tar­ja on suun­ni­tel­lut ennen Idea­Struc­tu­raan tulo­aan uudis­ra­ken­ta­mi­sen puo­lel­la toi­mis­to- ja lii­ke­ra­ken­nuk­sia sekä asuin­ker­ros­ta­lo­ja. Koh­teet, jois­sa hän on ollut aiem­min muka­na, ovat olleet beto­ni­ra­ken­tei­sia. Idik­ses­sä Tar­ja on pääs­syt tutus­tu­maan hie­man myös puu­ra­ken­ta­mi­seen.

Kur­ka­taan Tar­jan työ­pöy­däl­le — siel­tä löy­ty­vät aina­kin Kok­ki­kar­ta­non ja Alek­san­te­rin­ka­tu 13:n hank­keet. Hän kehuu tii­miä, jos­sa on saa­nut työs­ken­nel­lä. – Kok­ki­kar­ta­nos­sa olen teh­nyt raken­ne­suun­ni­tel­mia, perus­tus­suun­ni­tel­mis­ta vesi­kat­to­de­tal­jei­hin. Olen ollut aiem­min isois­sa pro­jek­teis­sa muka­na, joh­ta­ma­ni pro­jek­tio­suu­den val­mis­tu­mi­seen saat­toi kulua vuo­sia. Osa pro­jek­teis­ta, jois­sa olen nyt muka­na, ovat kes­tol­taan lyhyem­piä: hank­keet ete­ne­vät ket­te­räs­ti – tun­tuu muka­val­ta näh­dä val­mis­ta jäl­keä suht nopeas­ti.

Ener­gi­aa uuden oppi­mi­ses­ta

Haas­tat­te­lun aika­na käy moneen ker­taan ilmi, että Tar­ja pitää haas­teis­ta ja uuden oppi­mi­ses­ta. Nyt on kysyt­tä­vä Tar­jal­ta, onko hän pääs­syt jo oppi­maan Idik­ses­sä uut­ta. – Mer­kil­le­pan­ta­vaa on, että Idik­ses­sä anne­taan ennak­ko­luu­lot­to­mas­ti mah­dol­li­suus suun­ni­tel­la itsel­le uuden­lai­sia raken­tei­ta. Rönt­gen- ja mag­neet­ti­ku­van­ta­mis­ti­lo­jen suun­nit­te­lu oli minul­le esi­mer­kik­si aivan uut­ta. Sain aiem­min saman­lai­sia koh­tei­ta suun­ni­tel­leil­ta työ­ka­ve­reil­ta­ni tukea ja apua sätei­ly­suo­jauk­sen suun­nit­te­luun. Idik­ses­sä on hyvä hen­ki, ja tar­vit­taes­sa neu­vo­jen kysy­mi­nen on help­poa.

Onnis­tu­mi­sen ilo

Asian­tun­ti­jan ura on vaa­ti­va ja haas­teel­li­nen. Koh­teet ovat mitä moni­nai­sem­pia, ja usein kii­ret­tä­kin on riit­tä­miin, mut­ta sil­ti Tar­jas­ta on help­po huo­ma­ta, että hän pitää työs­tään. – Minus­ta on hie­noa, että kah­ta saman­lais­ta koh­det­ta ei ole, raken­ne­suun­nit­te­li­jan työ­päi­vät­kin ovat san­gen vaih­te­le­via, ja välil­lä työ­päi­vä kuluu­kin muis­sa teh­tä­vis­sä kuin on suun­ni­tel­lut – työ­maal­ta kun saat­taa kilah­taa akuut­ti säh­kö­pos­ti tai puhe­lin­soit­to, johon on tie­ten­kin rea­goi­ta­va heti. Opit­ta­vaa täs­sä amma­tis­sa riit­tää: kos­kaan ei ole täy­sin oppi­nut!

Kor­jaus­ra­ken­ta­mi­nen­kin kiin­nos­taa

Tar­ja on saa­nut pöy­däl­leen jo muu­ta­mia käyt­tö­tar­koi­tuk­sen muu­tos­töi­tä, pie­nem­piä kor­jaus­koh­tei­ta niin ikään. – Ilman muu­ta minua kiin­nos­taa myös kor­jaus­ra­ken­nus­koh­tei­den suun­nit­te­lu: aina kun ei tar­vit­se raken­taa uut­ta. Kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­sa on enem­män yllä­tyk­siä, koh­teet ovat hyväl­lä tapaa niin eri­lai­sia. Kor­jaus­koh­teis­sa pää­see osak­si raken­nus­ten his­to­ri­aa toi­sel­la tapaa kuin uudis­koh­teis­sa. Saman­lai­si­na tois­tu­vat työ­päi­vät eivät tai­da olla minun jut­tu­ni, moti­vaa­tio­ni kär­si­si – sik­si­kin kor­jaus­ra­ken­ta­mi­nen kiin­nos­taa minua pal­jon.

Kol­le­ga Tar­jas­ta

Kysy­tään Samu­li Majal­ta, Tar­jan kol­le­gal­ta, min­kä­lai­nen työ­ka­ve­ri Tar­ja on. – Tar­ja on lois­ta­va työ­ka­ve­ri: hän ei jätä kol­le­gaa pulaan, Tar­ja jous­taa han­ka­las­sa tilan­tees­sa. Kai­ken kaik­ki­aan hänen toi­min­nas­saan näkyy mit­ta­va koke­mus. Arvos­tan kovas­ti myös sitä, että Tar­ja uskal­taa nos­taa käden pys­tyyn vir­heen mer­kik­si, eikä vain toi­vo, että kukaan ei huo­mai­si mitään. Meil­lä on ollut erit­täin kiin­nos­ta­via ja opet­ta­vai­sia kes­kus­te­lu­ja – Tar­ja jakaa mie­lel­lään osaa­mis­taan ja näke­myk­si­ään, innos­tuu Samu­li kehu­maan työ­ka­ve­ri­aan.

Rat­sas­tus­tal­lil­le

Vapaa-aika­na Tar­ja viih­tyy koto­na, lukee ja har­ras­taa lii­kun­taa. — Tyt­tä­rem­me har­ras­taa rat­sas­ta­mis­ta, joten vapaa-ajan ongel­mia minul­la ei juu­ri­kaan ole, mut­ta mie­lel­lä­ni toi­mi­tan kus­kin vir­kaa, Tar­ja nau­raa iloi­ses­ti ja tekee läh­töä hep­pa­kus­kin hom­miin.

---

Tutus­tu Idea­Struc­tu­ran raken­ne­suun­nit­te­lu-pal­ve­luun.