Kun­to­tut­ki­mus avaa mah­dol­li­suuk­sia

Kuva kun­to­tut­ki­jan amma­tis­ta kir­kas­tuu diplo­mi-insi­nöö­ri Han­na­noo­ra Junt­ti­laa haas­ta­tel­les­sa: kun­to­tut­ki­ja pää­see teke­mään aika­mat­ko­ja eri vuo­si­kym­me­nil­le tai jopa ‑sadoil­le. – Minua on aina kiin­nos­ta­nut talot ja raken­ta­mi­sen his­to­ria. Olen saa­nut kun­to­tut­ki­muk­sia teh­des­sä käsii­ni välil­lä yli sata­vuo­tiai­ta raken­nus­pii­rus­tuk­sia: ne ovat kuin tai­de­teok­sia mus­te­ky­näl­lä kau­no­kir­joi­tet­tui­ne teks­tei­neen ja kau­nii­ne väri­tyk­si­neen. Välil­lä pii­rus­tus­ten jou­kos­ta on löy­ty­nyt raken­nut­ta­jan ja suun­nit­te­li­jan kir­jeen­vaih­toa­kin, Han­na­noo­ra innos­tuu ker­to­maan.

Han­na­noo­ra oli vas­ta­val­mis­tu­nut DI, kun hän aloit­ti työn­teon Idea­Struc­tu­ran Kok­ko­lan toi­mis­tos­sa seit­se­män vuot­ta sit­ten. Hän oli toi­mis­ton nel­jäs työn­te­ki­jä. – Pää­sin heti kun­to­tut­ki­mus­kei­koil­le mukaan, ja sain toi­mia Jukan ja mui­den koke­neem­pien kol­le­goi­den tut­ki­mus­a­pu­lai­se­na. He opet­ti­vat, miten eri­lai­sia mit­ta­lait­tei­ta käy­te­tään, tut­ki­mus­ra­port­te­ja kir­joi­te­taan ja jon­kin ajan kulut­tua sain­kin sit­ten ihka ensim­mäi­sen ja oman pie­nen kun­to­tut­ki­mus­pro­jek­tin hoi­det­ta­vak­se­ni. Vuo­det Idea­Struc­tu­ras­sa ovat opet­ta­neet pal­jon, mut­ta myös sen, että aina voi oppia lisää.

Kok­ko­lan toi­mis­to on kas­va­nut ja kehit­ty­nyt muka­vas­ti, työn­te­ki­jöi­tä on jo 15, ja vii­me syk­sys­tä läh­tien Han­na­noo­ra on vas­tan­nut siel­lä sisäil­ma- ja kun­to­tut­ki­mus­pro­jek­tien vetä­mi­ses­tä.

Ilman huo­lel­la teh­tyä kun­to­tut­ki­mus­ta ei voi suun­ni­tel­la

Kor­jaus­hank­kei­den suun­nit­te­le­mi­nen ei ole mah­dol­lis­ta ilman läh­tö­tie­to­ja. Hyvin ja huo­lel­la teh­dyn kun­to­tut­ki­muk­sen avul­la saa­daan kerät­tyä oikeat läh­tö­tie­dot, jot­ka takaa­vat myös suun­nit­te­lun onnis­tu­mi­sen, ja sen, että han­ket­ta pys­ty­tään yli­pää­tään vie­mään jär­ke­väs­ti eteen­päin. Ja toi­sin­päin: suur­piir­tei­ses­ti teh­ty kun­to­tut­ki­mus voi vie­dä kor­jaus­han­ket­ta vää­rään suun­taan ja aiheut­taa tar­pee­ton­ta yli­kor­jaa­mis­ta, joka on kal­lis­ta, ja lisäk­si han­ke­mat­kan var­rel­la voi ilme­tä ikä­viä työn aikai­sia yllä­tyk­siä.

– Kun­to­tut­ki­muk­set ovat par­haim­mil­laan sala­po­lii­sin työ­tä, pyrim­me löy­tä­mään raken­nuk­sen olen­nai­set ongel­mat, epä­koh­dat ja vau­riot – help­poa se ei aina ole, mut­ta työ on taa­tus­ti mie­len­kiin­tois­ta, eikä kah­ta saman­lais­ta työ­päi­vää ole.

Moni­puo­li­nen työn­ku­va

Kun­to­tut­ki­ja käyt­tää ken­täl­lä olles­saan pal­jon tek­ni­siä lait­tei­ta: yksin­ker­tai­sim­mil­laan vasa­raa, ja toi­ses­sa ääri­pääs­sä moni­nai­sia mit­taus­lait­tei­ta, kame­roi­ta, dro­ne­ja, ja pora­ko­neen­kin on hyvä pysyä kädes­sä, kun raken­teis­ta tar­vi­taan esi­mer­kik­si näyt­tei­tä beto­nin labo­ra­to­rio­tut­ki­muk­sia var­ten. – Ala on hyvin poik­ki­tie­teel­li­nen, työ on kaik­ki­nen­sa erit­täin laa­ja-alais­ta: ns. kam­mio­suun­nit­te­li­ja ei täs­sä hom­mas­sa pär­jää. Meil­lä ei ole apu­na kai­ken­kat­ta­vaa kun­to­tut­ki­jan oppi­kir­jaa, työn oppii lopul­ta käy­tän­nös­sä. Tut­ki­muk­sien lisäk­si työ pitää sisäl­lään las­ke­mis­ta, piir­tä­mis­tä, raport­tien kir­joit­ta­mis­ta, vies­tin­tää, eikä ihmis­suh­de­tai­dois­ta­kaan ole lain­kaan hait­taa.

Mate­ri­aa­lio­saa­mi­nen on kun­to­tut­ki­muk­sen kes­kiös­sä

Mate­ri­aa­li­läh­tö­koh­tai­ses­ti kun­to­tut­ki­muk­set voi­daan jakaa beto­ni­ra­ken­tei­den, rapat­tu­jen raken­tei­den, tii­li­ra­ken­tei­den ja puu­ra­ken­tei­den kun­to­tut­ki­muk­siin.

– Tut­ki­jan roo­liin sisäl­tyy­kin mate­ri­aa­li­tek­ni­nen osaa­mi­nen: tut­ki­jan pitää ymmär­tää, miten eri mate­ri­aa­lit käyt­täy­ty­vät, mit­kä nii­den omi­nai­suu­det ovat, mis­sä elin­kaa­ren vai­hees­sa mikä­kin raken­ne on – yli­kor­jaa­mi­sen vält­tä­mi­sek­si halu­taan mones­ti sel­vit­tää kor­jaus­koh­teen mah­dol­li­nen jäl­jel­lä ole­va käyt­töi­kä.

Puu­ra­ken­ta­mi­sen yleis­tyes­sä ja nyky­ai­kai­sen puu­ra­ken­ta­mi­sen tapo­ja vas­ta haet­taes­sa tut­kit­ta­vaa ja kor­jat­ta­vaa tulee riit­tä­mään myös­kin täl­lä saral­la. Paras­kaan kun­to­tut­ki­ja ei voi hal­li­ta kaik­kia osa-aluei­ta, ja sik­si kun­to­tut­ki­jat voi­vat­kin eri­kois­tua eri osa-alueil­le.

Kun­to­tut­ki­muk­sia teh­des­sä tar­vi­taan pal­jon raken­nus­fy­si­kaa­lis­ta osaa­mis­ta

Kun­to­tut­ki­muk­sia voi­daan luo­ki­tel­la myös raken­nus­tyy­pin perus­teel­la. Kou­luis­sa ja päi­vä­ko­deis­sa pitää kiin­nit­tää huo­mioi­ta aivan eri­lai­siin asioi­hin kuin esi­mer­kik­si toi­mis­to­ra­ken­nuk­sis­sa, uima­hal­leis­sa tai kyl­py­löis­sä, jot­ka ovat raken­nus­fy­si­kaa­li­ses­ti erit­täin haas­ta­via koh­tei­ta. – Raken­nus­fy­sii­kan osaa­mi­nen kul­kee­kin kau­niis­ti käsi kädes­sä kun­to­tut­ki­mus­osaa­mi­sen kans­sa. Kun­to­tut­ki­muk­set ovat yksi raken­nus­fy­si­kaa­li­sen osaa­mi­sen alue.

Idea­Struc­tu­ras­sa kun­to­tut­ki­jat ja raken­nus­fyy­si­kot teke­vät tii­viis­ti yhteis­työ­tä kes­ke­nään. – Kukaan ei ole sep­pä syn­tyes­sään; me olem­me panos­ta­neet men­to­roin­tiin, jot­ta vas­ta uran­sa alku­tai­pa­leel­la ole­vat työn­te­ki­jäm­me saa­vat kysel­lä ja pal­lo­tel­la asioi­ta koke­neem­pien kol­le­go­jen­sa kans­sa – tämä kos­kee tie­ten­kin myös kun­to­tut­ki­joi­tam­me.

Kun­to­tut­ki­ja ei ole kos­kaan täy­sin oppi­nut

Kun­to­tut­ki­jan ammat­ti on kaik­kea muu­ta kuin kapean sek­to­rin asian­tun­ti­ja­työ­tä. Olem­me puhu­neet Han­na­noo­ran kans­sa eri raken­nus­ma­te­ri­aa­leis­ta ja raken­nus­tyy­peis­tä – nyt onkin luon­te­vaa poh­tia, min­kä­lai­sia eri­tyyp­pi­siä kun­to­tut­ki­muk­sia yleen­sä teh­dään. Tyy­pil­li­siä kun­to­tut­ki­mus­koh­tei­ta ovat raken­nus­ten jul­ki­si­vut, vesi­ka­tot, kan­ta­vat raken­teet, kuten myös sisäil­man laa­tu, samoin kuin raken­nus­ten kos­teus­vau­riot.

Maal­lik­ko­haas­tat­te­li­ja­kin alkaa hah­mot­taa, mik­si kun­to­tut­ki­jas­ta ei voi tul­la kos­kaan täy­sin oppi­nut­ta. Ja on help­po ymmär­tää, mik­si koke­neet asian­tun­ti­jat Idea­Struc­tu­ras­sa sano­vat, että asian­tun­ti­ja­työ kun­to­tut­ki­ja­na on oiva, ja ehkä jopa ainoa tie kar­tut­taa kor­jaus­ra­ken­ta­mis­osaa­mis­taan, kos­ka kun­to­tut­ki­muk­sis­sa pää­see tutus­tu­maan kon­kreet­ti­ses­ti van­hoi­hin raken­nus­tek­nii­koi­hin, mate­ri­aa­lei­hin ja vau­rio­me­ka­nis­mei­hin, ja sii­nä sivus­sa myös van­hoi­hin raken­nus­mää­räyk­siin ja suun­nit­te­luoh­jei­siin.

Kun­to­tut­ki­ja on kuin löy­tö­ret­kei­li­jä

His­to­ria kiin­nos­taa meis­tä monia – tuon kiin­nos­tuk­sen pys­tyy yhdis­tä­mään kun­to­tu­ki­jan ammat­tiin. – Kun­to­tut­ki­muk­set ovat avan­neet minul­le aivan uudel­la taval­la esi­mer­kik­si oman koti­paik­ka­ni, Kok­ko­lan his­to­ri­aa: olen kuin löy­tö­ret­kei­li­jä var­sin­kin van­him­mis­sa kun­to­tut­ki­mus­koh­teis­sa. Toi­si­naan tulee poh­dit­tua myös tut­ki­mie­ni raken­nus­ten teko­het­ken his­to­ri­aa ja vaik­ka­pa sitä, min­kä­lai­sia ihmi­siä raken­nuk­sis­sa on kau­an sit­ten asu­nut tai työs­ken­nel­lyt.

Kun­nol­li­seen kun­to­tut­ki­muk­seen sat­saa­mi­nen kan­nat­taa aina

Puhut­taes­sa kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­ta tode­taan tois­tu­vas­ti, kuin­ka hank­keis­sa on ilmen­nyt yllä­tyk­siä, kus­tan­nuk­set ovat ylit­ty­neet tai aika­tau­lut ovat pauk­ku­neet. – Oikeas­taan mitään sel­lais­ta ei ole, käy­tän­nös­sä on vain vajaak­si jätet­ty­jä kun­to­tut­ki­muk­sia tai tie­toi­ses­ti otet­tu­ja ris­ke­jä. Täs­tä­kin syys­tä tie­dän teke­vä­ni mer­ki­tyk­sel­lis­tä asian­tun­ti­jan työ­tä.

Työs­ken­te­ly kun­to­tut­ki­ja­na avaa myös mui­ta urao­via

Kun­to­tut­ki­mus­toi­min­ta avaa polun kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen asian­tun­ti­jak­si, kun­to­tut­ki­ja voi siir­tyä myö­hem­min esi­mer­kik­si kor­jaus­koh­tei­den raken­ne­suun­nit­te­li­jak­si tai val­vo­jak­si. – Menes­ty­mi­nen kor­jaus­koh­tei­den raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na on pal­jon hel­pom­paa, kun taus­tal­la on ymmär­rys van­hois­ta raken­nuk­sis­ta ja nii­den raken­ta­mis­ta­vois­ta.

– Koen teke­vä­ni mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä, kos­ka sil­lä on vai­ku­tus­ta ihmis­ten ter­vey­teen ja tur­val­li­suu­teen. Iloa tuot­taa myös se, kun tie­tää, että huo­lel­la teh­dyn kun­to­tut­ki­muk­sen avul­la hank­kees­sa väl­ty­tään vää­ril­tä tai yli­mää­räi­sil­tä kor­jauk­sil­ta, toi­sin sanoen sääs­te­tään hyvin­kin pal­jon rahaa.

Han­na­noo­ran tapa ottaa uusi pro­jek­ti hal­tuun

Han­na­noo­ra oli val­mis­tau­tu­nut haas­tat­te­luun hyvin: hän lähet­ti jutun kir­joit­ta­jal­le ennen haas­tat­te­lua säh­kö­pos­tin, jos­sa hän ker­toi aja­tuk­sis­taan asian­tun­ti­ja­työs­tä ja kun­to­tut­ki­muk­sis­ta.

Jut­tua oli­si riit­tä­nyt vie­lä vaik­ka kuin­ka, mut­ta nyt on aika kiit­tää Han­na­noo­raa haas­tat­te­lus­ta ja päät­tää jut­tu Idea­Struc­tu­ran tek­no­lo­gia­joh­ta­jan sanoi­hin. – Han­na­noo­ran työs­ken­te­lyä on ilo seu­ra­ta: hän saa jär­jes­tel­mäl­li­syy­del­lään ja ihail­ta­van objek­tii­vi­sel­la asian­tun­ti­juu­del­laan hom­man kuin hom­man tun­tu­maan hel­pol­ta. Han­na­noo­ra on useim­mi­ten rat­kais­sut asiak­kaan ongel­man aina­kin puo­lik­si pel­käs­tään läh­tö­tie­to­ja kerä­tes­sään ja ana­ly­soi­des­saan, innos­tuu Juk­ka Hut­tu­nen kehu­maan kol­le­gaan­sa.

Lue lisää pal­ve­luis­tam­me: Kun­to­tut­ki­muk­set ja Sisäil­ma­pal­ve­lut