Noo­ra Mäki-Ruu­tin tie Idea­Struc­tu­raan

Pää­sem­me tutus­tu­maan Ura­ta­ri­nat-sar­jas­sam­me Noo­ra Mäki-Ruu­tiin, joka on ennät­tä­nyt työs­ken­nel­lä Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin toi­mis­tos­sa yhdek­sän vuot­ta.

Ker­toi­sit­ko työ­ura­si alku­tai­pa­lees­ta Idea­Struc­tu­ras­sa?

Idis-ura­ni käyn­nis­tyi raken­ne­suun­nit­te­li­ja­na. Koke­muk­sen kart­tues­sa aloin saa­da pik­ku­hil­jaa lisää vas­tuu­ta ja omia pro­jek­te­ja. Olen saa­nut kehit­tää osaa­mis­ta­ni ja kes­kit­tyä myös suu­reen mie­len­kiin­non koh­tee­see­ni, raken­nus­fy­siik­kaan: halu kehit­tyä raken­nus­fy­sii­kan asian­tun­ti­ja­na oli myös syy, mik­si hakeu­duin Idea­Struc­tu­raan aikoi­naan töi­hin.

Ihka ensim­mäi­set työ­teh­tä­vä­ni liit­tyi­vät juu­ri eri­lai­siin pie­niin raken­nus­fy­sii­kan toi­mek­sian­toi­hin aina sisäil­ma­tut­ki­muk­sis­ta kos­teus­vau­rio­kor­jauk­siin. Toi­min myös perus­kor­jaus­hank­keis­sa raken­nus­fy­sii­kan suunnittelijana/projektitiimiläisenä.

Entä pro­jek­ti­pääl­li­kön saap­paat, mil­tä ne aluk­si tun­tui­vat?

Sain ensim­mäi­sen oman pro­jek­ti­ni, kun olin ollut vuo­den ver­ran Idik­ses­sä. Kysees­sä oli päi­vä­ko­ti Kai­vo­puis­ton hir­si­ta­lon perus­kor­jaus­han­ke. Hyp­pä­sin toteu­tus­suun­nit­te­lu- ja työ­maa­vai­hees­sa ole­vaan hank­kee­seen ruuh­ka-avuk­si mukaan, mut­ta lopul­ta hoi­din hom­man koko­naan itse lop­puun asti.

Työ­maal­le mene­mi­nen jän­nit­ti aluk­si pal­jon, mut­ta kol­le­go­jen tuki ja spar­raus aut­toi­vat toden teol­la: minul­la oli koko ajan tun­ne, että en jää­nyt yksin ja pys­tyin kysy­mään aina neu­voa, jos sil­tä tun­tui ja sain myös tar­vit­taes­sa kol­le­gan mukaan kokouk­siin ja työ­maa­käyn­neil­le.

Toi­saal­ta olen tyy­ty­väi­nen, että sain omat pro­jek­ti­ni vas­ta hie­man koke­neem­pa­na tie­teen har­joit­ta­ja­na. Nuo­rem­pa­na en oli­si ollut sii­hen val­mis ja vank­ka koke­mus raken­ne­suun­nit­te­lus­ta hel­pot­ti työ­maal­le mene­mis­tä, kos­ka pys­tyin otta­maan kan­taa hyvin monen­lai­siin asioi­hin.

Nykyi­nen roo­li­si

Pidän nykyi­ses­tä hyvin moni­puo­li­ses­ta roo­lis­ta­ni: pro­jek­ti­ni vaih­te­le­vat pie­nis­tä kos­teus­vau­rio­kor­jauk­sis­ta isoi­hin perus­kor­jaus­hank­kei­siin. Toi­min myös suun­nit­te­lun ohjaa­ja­na nuo­rem­pien kol­le­go­jen pro­jek­teis­sa ja välil­lä saa­tan olla muka­na jos­sa­kin isom­mas­sa pro­jek­tis­sa raken­nus­fy­sii­kan asian­tun­ti­ja­na tai pro­jek­ti­tii­mi­läi­se­nä: teh­tä­vä­nä­ni on tuo­da oma eri­kois­osaa­mi­se­ni pro­jek­ti­pääl­li­kön käyt­töön.

Se, että voin jakaa osaa­mis­ta­ni muil­le ja että saan aut­taa nuo­rem­pia kol­le­go­ja­ni ural­la kehit­ty­mi­ses­sä, on minul­le erit­täin tär­ke­ää ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Olet kiin­nos­tu­nut raken­nus­fy­sii­kas­ta, mik­si?

Olen ollut aina kiin­nos­tu­nut his­to­rias­ta ja pidän kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­ta, kos­ka pää­sen tut­ki­maan, miten van­hat raken­nuk­set toi­mi­vat, miten ne ovat teh­ty, miten nii­den on aja­tel­tu aikoi­naan toi­mi­van ja miten ne tuli­si kor­ja­ta, jot­ta lop­pu­tu­los oli­si mah­dol­li­sim­man ter­veel­li­nen ja tur­val­li­nen. Tämä kaik­ki kiin­nos­taa minua eri­tyi­ses­ti raken­nus­fy­si­kaa­li­ses­sa mie­les­sä: raken­nus­fy­sii­kas­sa on pal­jon haas­tei­ta ja kehi­tys­mah­dol­li­suuk­sia, kos­ka ei ole ole­mas­sa mitään yleis­pä­te­vää val­mis­ta vas­taus­ta, jokai­nen pro­jek­ti on oman­lai­sen­sa ja uniik­ki.

Kiin­nos­tuk­se­ni raken­nus­fy­siik­kaa ja kor­jaus­ra­ken­ta­mis­ta koh­taan syn­tyi jo aika­naan, kun tein diplo­mi­työ­tä­ni.

Raken­nus­fy­siik­ka­tii­mi

Olen vetä­nyt parin vuo­den ajan vii­den hen­gen raken­nus­fy­siik­ka­tii­miä. Toi­min enim­mäk­seen perus­kor­jaus­hank­keis­sa pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä, mut­ta tii­min­ve­tä­jä­nä teh­tä­vä­nä­ni on työ­kan­nas­ta huo­leh­ti­mi­nen, resur­soin­ti, ja sen var­mis­ta­mi­nen, että kaik­ki pär­jää­vät ja että työ­tä riit­tää. Koen, että vas­tuul­li­sem­pi roo­li tuli juu­ri oike­aan aikaan ural­la­ni, aiem­min en oli­si ehkä ollut sii­hen vie­lä val­mis.

Mie­lui­sa pro­jek­ti?

Nii­tä on monia, mut­ta isois­ta hank­keis­ta, jois­sa olen ollut muka­na, mai­nit­ta­koon Hotel Maria Kruu­nun­haas­sa. Toi­min hank­keen vas­taa­va­na raken­nus­fy­si­kaa­li­se­na suun­nit­te­li­ja­na ja var­mis­tin, että ton­til­le­ni kuu­lu­vat asiat tuli­vat huo­lel­li­ses­ti teh­dyik­si. Meil­lä oli mie­let­tö­män hie­no tii­mi, jos­sa poruk­ka hit­sau­tui yhteen: kaik­ki aut­toi­vat toi­si­aan var­mis­taak­sem­me vaa­ti­van hank­keen maa­liin saat­ta­mi­sen.

Ja se klas­sik­ko­ky­sy­mys — mis­tä pidät työs­sä­si eni­ten?

Kos­ka olen saa­nut kehit­tää osaa­mis­ta­ni moni­puo­li­ses­ti, työ­ni on myös moni­puo­lis­ta – en ole loke­roi­tu­nut, mikä on hyvä, kos­ka kyl­läs­tyi­sin loke­ros­sa! Pidän kovas­ti siis moni­puo­li­ses­ta työn­ku­vas­ta­ni.

Mikä on Idea­Struc­tu­ras­sa paras­ta?

Idik­sen ehdo­ton vah­vuus on hie­no työyh­tei­sö, yhdes­sä teke­mi­sen mei­nin­kiä ja tii­mi­hen­keä unoh­ta­mat­ta, itse- ja yhtei­sö­oh­jau­tu­van orga­ni­saa­tiom­me perus­pi­la­rei­ta kaik­ki tyyn­ni. Käy­tän­nös­sä tämä näkyy siten, että kukin saa pro­jek­teis­sa omal­le tai­to­ta­sol­leen sopi­van työ­teh­tä­vän ja myös siten, että pyrim­me tavoit­tee­seen yhdes­sä. Jokai­sen työ­pa­nos on lop­pu­tu­lok­sen kan­nal­ta yhtä tär­ke­ää, se on ajat­te­lu­ta­pa, jota arvos­tan yri­tyk­ses­säm­me erit­täin pal­jon.