fbpx

Kirkkojen restauroinnin filosofiaa

Aalto-Yliopisto, Kirkkohallitus ja Museovirasto järjestivät perinteisen, mutta harvinaisen kurssin kirkkojen restauroinnista syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Edellinen kurssi järjestettiin 90-luvulla. Kurssille osallistui 16 opiskelijaa, joista valtaosa edusti arkkitehtejä, mutta oli joukkoon kelpuutettu myös yksi insinöörikokelaskin. Kurssi oli vaativa ja todella antoisa. Töitä tehtiin aamusta iltaan, pidettiin seminaareja, luentoja, ekskursioita ja esityksiä.

Ehkä tärkeintä oli oppia ymmärtämään kirkkojen restauroinnin filosofiaa. Korjaustoiminta ei ole pelkästään vaurioiden korjaamista, teknisten järjestelmien uusimista tai toimintojen muuttamista. On tärkeää ymmärtää kirkon historia, sen rakentamisen vaiheet ja kirkon suhde seurakuntalaisiin. On siis otettava laajempi näkökulma kuin mitä sen hetkinen tilanne edellyttää. Tämä kaikki lienee arkkitehdeille selvää, mutta insinöörille silmiä avaavaa. Uuden teknologian soveltamisen sijaan on osattava löytää sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat kirkkoon ja sen historiaan.

Aina ei kirkon korjauksia ole tehty viimeisen päälle pieteetillä. Matkan varrella on tehty korjauksia, joissa ei ole otettu huomioon rakennuksen alkuperäistä ajatusta tai kunnioitettu alkuperäisen suunnittelijan suunnitelmia. On menty tekniikan ehdoilla tai ajan hengen mukana. Tilanne onkin haasteellinen restauroinnin suunnittelijoille. Kuinka palauttaa kirkon alkuperäinen ajatus ja olemus? Missä määrin vanhaa voidaan palauttaa? Millä tekniikoilla? Kuinka paljon muutoksia kirkkorakennus kestää ?  Entä kustannustehokkuus? Avoimia kysymyksiä on paljon  ja restaurointihankkeiden suunnittelu vaatiikin aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta oikeat ratkaisut löytyvät.

Usein unohdetaan, että kirkkorakennukset ovat myös ihmisten työpaikkoja. Valitettavan usein kirkoissa esiintyy myös sisäilmasto-ongelmia. Arkkitehtuurin ja olevan rakennuksen kunnioittaminen ei kuitenkaan aina salli sellaisten tekniikoiden käyttöä, joita sovelletaan toimistojen tai muiden ”työpaikka”-rakennusten sisäilmakorjauksissa. Tarvitaankin poikkiteknologisia ratkaisuja, tiivistä yhteistyötä, avointa vuoropuhelua ja kokonaisuuden huomioon ottamista. Yhden näkökulman taktiikalla ei tässä pärjätä.

Kirkko- tai rakennuslailla suojeltuja kirkollisia rakennuksia on Suomessa noin 570 kpl (yhteensä kirkkoja on noin 800 kpl). Monissa näissä esiintyy erilaisia korjaustarpeita. Lisäksi monessa seurakunnassa pohditaan kirkkorakennusten monikäyttömahdollisuuksia. Työsarkaa siis riittää.

Tässä muutamia ajatuksia, jotka heräsivät kurssin jälkipuinneissa. Esitän suuret kiitokset järjestäjille ja kurssikavereille todella mielenkiintoisesta kurssista!

Valikko
nn