Alber­tin­ka­tu 17:n mit­ta­vas­sa perus­kor­jaus­hank­kees­sa raken­nus palau­tet­tiin enti­seen lois­toon­sa

”Pie­tee­til­lä teh­ty perus­kor­jaus”, saat­tai­si Gus­taf Est­lan­der sanoa nyt vuon­na 1908 val­mis­tu­nees­ta luo­muk­ses­taan. Est­lan­der oli 1900-luvun ensim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen eit­tä­mät­tä ahke­rin ker­ros­ta­lo­ja suun­ni­tel­lut ark­ki­teh­ti Suo­mes­sa. Läh­dem­me nyt tutus­tu­maan Hel­sin­gin Puna­vuo­res­sa toteu­tet­tuun poik­keuk­sel­li­sen laa­jaan perus­kor­jaus­hank­kee­seen, asun­to-osa­keyh­tiö Alber­tin­ka­tu 17:ään, jos­sa Idea­Struc­tu­ra sai toi­mia pro­jek­tin­joh­ta­ja­na.

Asun­to-osa­keyh­tiö Alber­tin­ka­tu 17:n uus­re­nes­sans­si­tyy­li­nen raken­nus Iso Roo­ber­tin­ka­dul­la on val­mis­tu­nut jo 1860-luvul­la. Raken­nus on yksi Puna­vuo­ren van­him­mis­ta; vali­tet­ta­vas­ti sen suun­nit­te­li­jas­ta ei ole tie­toa. Sen sijaan neli­sen­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min renes­sans­si­tyy­li­sen talon kyl­keen Alber­tin­ka­dul­le val­mis­tu­nut jugend­tyy­li­nen laa­jen­nus­osa on siis Gus­taf Est­lan­de­rin käsia­laa.

Mitä kor­jat­tiin?

Raken­nus halut­tiin palaut­taa perus­kor­jauk­ses­sa enti­seen lois­toon­sa – talo­yh­tiös­sä val­lit­si täs­tä kon­sen­sus. Kor­jaus­laa­juus oli poik­keuk­sel­li­sen mit­ta­va, sil­lä hank­kees­sa kor­jat­tiin käy­tän­nös­sä kaik­ki muu pait­si put­ket ja vie­mä­rit, jot­ka talo­yh­tiö oli uusi­nut jo muu­ta­mia vuo­sia sit­ten.

Hank­keen kes­to

Asun­to-osa­keyh­tiö halusi tavoi­tel­la luon­nol­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man inhi­mil­li­siä kor­jaus­kus­tan­nuk­sia ja pitää huo­neis­tot asut­ta­vi­na läpi koko laa­jan remon­tin. Jot­ta nämä toi­veet pys­tyt­tiin toteut­ta­maan, pää­tet­tiin han­ke jakaa han­ke­suun­nit­te­lu­vai­hees­sa kol­meen eri vai­hee­seen.

Han­ke oli kes­tol­taan pit­kä, lähes neli­vuo­ti­nen, mut­ta asun­to-osa­keyh­tiön toi­vei­den mukai­nen: asuk­kaat pys­tyi­vät asu­maan huo­neis­tois­saan ja kor­jaus­kus­tan­nuk­set­kin kyet­tiin pitä­mään koh­tuul­li­si­na ver­rat­tu­na tilan­tee­seen, jos­sa han­ke oli­si toteu­tet­tu yhte­nä urak­ka­na.

Hank­keen aika­tau­lu ja bud­jet­ti piti­vät kutin­sa ja ase­te­tut laa­tu­ta­voit­teet täyt­tyi­vät hel­pos­ti.

Pro­jek­tin­joh­to

Idea­Struc­tu­ra vas­ta­si hank­keen pro­jek­tin­joh­dos­ta, ja kos­ka han­ke kes­ti vuo­sia, pää­tet­tiin pro­jek­tin­joh­ta­juus jakaa kol­meen eri ”vah­ti­vuo­roon”. Ant­ti Paak­ka­ri toi­mi pro­jek­tin­joh­ta­ja­na hank­keen ensim­mäi­sen vai­heen ja Vik­tor Setä­lä toi­sen vai­heen ajan, ja Aku Hän­ni­nen puo­les­taan toi maa­liin kol­mi­vai­hei­sen hank­keen vii­mei­sen osan.

Vah­ti­vuo­ro­jaot­te­lu osoit­tau­tui pit­käs­sä hank­kees­sa hyväk­si toi­min­ta­ta­vak­si.

Ensim­mäi­nen vai­he

Perus­kor­jauk­sen ensim­mäi­ses­sä vai­hees­sa kor­jat­tiin sau­na- ja uima-allas­osas­to. Täs­sä koh­din han­ket­ta tee­tet­tiin myös huo­neis­to­jen, lii­ke­ti­lo­jen ja yleis­ten tilo­jen säh­kö­sa­nee­raus.

Allas­osas­ton edel­li­ses­tä remon­tis­ta oli ennät­tä­nyt vie­räh­tää jo puo­li vuo­si­sa­taa, joten sau­nat ja uima-allas uusit­tiin koko­naan. Uima-allas­osas­to on saa­vut­ta­nut asuk­kai­den suu­ren suo­sion, eikä se ole ihme: koko­nai­suus on todel­la eheä ja tyy­li­käs.

Toi­nen vai­he

Perus­kor­jauk­sen toi­ses­sa vai­hees­sa kor­jat­tiin jul­ki­si­vut, ikku­nat ja ilman­vaih­to. Lisäk­si kor­jat­tiin ulko­va­lais­tus ja sula­na­pi­to­jär­jes­tel­mät.

Ilman­vaih­to­hor­mit suki­tet­tiin ja yli­pää­tään ilman­vaih­toa paran­net­tiin, kos­ka van­han talon ilman­laa­dus­sa oli luon­nol­li­ses­ti puut­tei­ta. Ilma oli tunk­kais­ta, huo­neis­tois­sa oli kesäl­lä kuu­ma ja tal­vel­la kyl­mä.

Ajan ham­paan syö­mät ikku­nat eivät tie­ten­kään paran­ta­neet huo­neis­to­jen ilman­laa­tua, eten­kään nii­den läm­pö­ti­laa. Talon van­hat pii­rus­tuk­set ja valo­ku­vat vii­toit­ti­vat uusien ikku­noi­den suun­nit­te­lua: talo­yh­tiö halusi 1970-luvul­la uusit­tu­jen tavan­omai­sem­pien ikku­noi­den tilal­le mah­dol­li­sim­man alku­pe­räi­sen näköi­set ikku­nat.

Asu­mis­hait­to­ja pyrit­tiin mini­moi­maan kai­kin tavoin, mut­ta näin laa­jas­sa perus­kor­jauk­ses­sa niil­tä ei voi­tu koko­naan vält­tyä. Raken­nuk­set oli­vat jul­ki­si­vu­re­mon­tin aika­na muu­ta­man kuu­kau­den hupu­tet­tui­na, mikä on asu­mis­hai­tois­ta var­mas­ti yksi ikä­vim­mäs­tä.

Kol­mas vai­he

Osit­tain suo­jel­lun raken­nuk­sen his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­vät por­ras­huo­neet kor­jat­tiin hank­keen kol­man­nes­sa eli vii­mei­ses­sä vai­hees­sa. Hel­sin­gin kau­pun­gin­museon edus­ta­ja kävi seu­raa­mas­sa pai­kan pääl­lä por­ras­huo­nei­den kor­jauk­sia.

Por­ras­huo­neet ovat kuin koko­nais­tai­de­teos; nii­tä pit­kin kul­kies­sa huo­maa pysäh­ty­vän­sä jokai­sel­le tasan­teel­le ihai­le­maan tai­ta­van koris­te­maa­la­rin sivel­ti­men jäl­keä. Ja nii­tä sivel­ti­miä hänel­lä oli­kin monia, niin kuin koris­te­maa­la­ril­la pitää­kin olla. Näp­pä­rä oli myös maa­la­rin kau­las­sa roik­ku­va Pilt­ti­purk­ki­ko­koel­ma, jois­sa monet eri­vä­ri­set maa­lit odot­ti­vat sulas­sa sovus­sa por­ras­huo­neen sei­näl­le pää­syä.

Miten alku­pe­räi­nen väri­maa­il­ma sel­vi­tet­tiin?

”Alber­tin­ka­tu 17 on har­vi­nai­nen yhtiö, kos­ka sen raken­nuk­set ovat kah­del­ta eri aika­kau­del­ta. Aika­kausie­rot näky­vät jul­ki­si­vu­jen lisäk­si myös esi­mer­kik­si por­ras­huo­nei­den hyvin eri­lai­sis­sa koris­te­maa­lauk­sis­sa. Uus­re­nes­sans­si­tyy­li­nen raken­nus edus­taa muu­ra­ri­ra­ken­ta­ja­pe­rin­net­tä ja 1900-luvun alus­sa val­mis­tu­nut jugend­tyy­li­nen laa­jen­nus­osa edus­taa puo­les­taan kan­sain­vä­lis­tä ark­ki­teh­ti­lin­jaa”, Pent­ti Pie­ta­ri­la innos­tuu ker­to­maan.

Mut­ta miten ihmees­sä tois­ta sataa vuot­ta van­ho­jen raken­nuk­sien väri­maa­il­ma on saa­tu sel­vil­le? Täs­sä sel­vi­tys­työs­sä ei oli­si pääs­ty puu­ta pidem­mäl­le ilman kon­ser­vaat­to­ri Pie­ta­ri­lan apua.

Pie­ta­ri­la tie­si, mitä teki: hän etsi kär­si­väl­li­ses­ti raken­nuk­sen väri­maa­il­man esil­le sel­lai­sis­ta koh­dis­ta, joi­hin tois­ta sataa vuot­ta van­han talon his­to­rias­sa maa­la­rin pens­se­li ei ollut ensim­mäi­sen ker­ran jäl­keen tois­ta ker­taa enää eksy­nyt.

Mel­koi­sen sala­po­lii­sin­työn lop­pu­tu­los on mei­dän kaik­kien ohi­kul­ki­joit­tem­me­kin ihail­ta­vis­sa: talon lois­te­lias väri­maa­il­ma on saa­nut pal­jon kehu­ja, suu­ri kii­tos täs­tä kuu­luu Pie­ta­ri­lal­le.

Mut­ta kaik­kein tär­kein­tä on suju­va yhteis­työ

”Onnis­tu­neen yhteis­työn mer­ki­tys­tä ei voi olla koros­ta­mat­ta lii­kaa. Vaik­ka Alber­tin­ka­tu 17 oli poik­keuk­sel­li­sen mit­ta­va ja tie­tyin osin haas­ta­va­kin han­ke meil­le pro­jek­tin­joh­ta­jil­le, yhteis­työ talo­yh­tiön hal­li­tuk­sen kans­sa sujui erin­omai­ses­ti. Hal­li­tuk­sen jäse­net oli­vat ihail­ta­van kiin­nos­tu­nei­ta hank­kees­ta aivan sen alus­ta lop­puun saak­ka”, hank­keen kol­me pro­jek­tin­joh­ta­jaa innos­tu­vat muis­te­le­maan.

Myös Eeri­ka Con­sul­ting, Hepacon, Maa­laus­val­von­ta Laes­leh­to ja Sweco saa­vat pro­jek­tin­joh­ta­jiem­me kau­niit kii­tok­set mai­nios­ti suju­nees­ta yhteis­työs­tä.