Idea­Struc­tu­ra Lap­set mukaan töi­hin ‑päi­väs­sä

Tänään oli las­ten vuo­ro val­loit­taa Idea­Struc­tu­ra ja eten­kin Idea­Pa­jan tie­noo, kun osal­lis­tuim­me kan­sal­li­seen Lap­set mukaan töi­hin ‑päi­vään. Toi­mis­tom­me kah­vio täyt­tyi heti aamus­ta kai­ken ikäi­sis­tä lap­sis­ta, jot­ka aset­tui­vat suju­vas­ti pit­käk­si veny­te­tyn pöy­dän äärel­le naut­ti­maan aamiai­ses­ta.

”Osal­lis­tuim­me vuo­si sit­ten ensim­mäi­sen ker­ran Lap­set mukaan töi­hin ‑päi­vään: koke­muk­sen ja palaut­teen perus­teel­la uudel­leen osal­lis­tu­mi­sen puo­les­ta oli help­po liput­taa. Toi­vee­nam­me on viet­tää muka­va päi­vä ja oli­si tie­ten­kin hie­noa, jos lap­set ymmär­täi­si­vät hie­man parem­min, min­kä­lai­nen äidin tai isän työ­paik­ka on ja mitä van­hem­mat teke­vät työk­seen”, Essi Erä­pol­ku ja Vil­ma Tolo­nen Idik­sen toi­mis­tol­ta ker­to­vat.

”Vas­tuul­li­suus näkyy Idik­ses­sä myös osal­lis­tu­mi­se­na Lap­set mukaan töi­hin ‑päi­vään. Oli­si help­poa sanoa, että emme osal­lis­tu, mut­ta minus­ta on aina todel­la hie­noa, kun työn­te­ki­jät ovat itse aloit­teel­li­sia, ja sitä he ovat toden tot­ta päi­vän jär­jes­te­ly­jen suh­teen olleet. Tämä on tär­keä päi­vä molem­mil­le, niin lap­sil­le kuin van­hem­mil­le­kin”, Idea­Struc­tu­ran toi­mi­tus­joh­ta­ja, Jyr­ki Jal­li innos­tuu kehu­maan poruk­kaan­sa.

Vau­va­vuo­si

”Täl­lai­se­na päi­vä­nä on tavat­to­man muka­va puhua yli­pää­tään lap­sis­ta ja myös niis­tä kaik­kein pie­nim­mis­tä sel­lai­sis­ta. Olen ollut erit­täin onnel­li­nen jokai­ses­ta vau­va­uu­ti­ses­ta: kulu­nut vuo­si on ollut meil­lä Idik­ses­sä todel­li­nen baby­vuo­si! Onnek­si ajat ovat muut­tu­neet sit­ten omien ”vau­va­vuo­sie­ni”, jol­loin isät viet­ti­vät yleen­sä vain kah­den vii­kon isyys­lo­man lap­sen syn­ty­män yhtey­des­sä, ja sen­kin hie­man huo­nol­la omal­la­tun­nol­la. Nyt useim­mi­ten molem­mat van­hem­mat pitä­vät van­hem­pain­va­paan­sa ja niin sen juu­ri pitää­kin olla”, Jyr­ki sanoo.

Vau­vas­ta teek­ka­riin

Nuo­rin lap­si­vie­rais­tam­me oli vii­den kuu­kau­den ikäi­nen Teo. Hän oli oppi­nut kään­ty­mään jo vat­sal­leen sit­ten vii­me toi­mis­to­vie­rai­lun­sa. Teo sai seu­raa seit­sen­kui­sis­ta Milas­ta ja Vee­ras­ta, jot­ka hekin pää­si­vät Idea­Pa­jan lat­tial­le pyö­räh­te­le­mään, kuten myös jo teek­ka­ri-ikään ehti­nees­tä Lotas­ta, joka oli sil­min näh­den innois­saan saa­tu­aan suloi­set vau­vat syliin­sä. ”Jär­jes­tin kalen­te­ris­ta­ni heti vapaan aamu­päi­vän, kun isä­ni ker­toi tapah­tu­mas­ta ja vau­vat­rion osal­lis­tu­mi­ses­ta”, Lot­ta nau­raa.

Toi­mi­tus­joh­ta­jan satu­tun­ti

Satu­tun­nin alus­sa Jyr­ki kyse­li lap­sil­ta, min­kä­lais­ta työ­tä Idea­Struc­tu­ras­sa mah­de­taan teh­dä. ”Aina­kin tääl­lä juo­daan pal­jon kah­via”, Mim­mi huik­ka­si. ”Teh­dään töi­tä”, Eemil jat­koi. ”Mun isä suun­nit­te­lee ja sil­lä on pala­ve­re­ja”, Vel­la­mo ker­toi. ”Tär­kei­tä töi­tä”, Oiva sanoi. ”Tääl­lä suun­ni­tel­laan sel­lai­sia kor­jat­ta­via talo­ja”, Veik­ka ker­toi. ”Mun isä käy Mal­min len­to­ken­täl­lä, se suun­nit­te­lee siel­lä, kun muut tekee”, Vii­vi huik­ka­si. ”Töi­tä, töi­tä”, Jol­le kiteyt­ti.

Bil­jar­di­huo­neen lat­tial­le oli varat­tu muu­ta­ma satu­kir­ja. Tar­koi­tus oli, että lap­set oli­si­vat valin­neet eepok­sis­ta kai­kil­le mie­lui­sen sadun, mut­ta toi­sin kävi. He halusi­vat kuul­la Jyr­kin itse sepit­tä­män tari­nan Köklö­mön­ki­jöis­tä.

Huo­maa­mat­ta ei jää­nyt, kuin­ka toi­mi­tus­joh­ta­ja oli ele­men­tis­sään ker­toes­saan Jou­ni Jou­hi­sor­san, Kal­le Köklö­mön­ki­jän, Olli Otson ja När­hä­til­hen seik­kai­luis­ta. Kuu­li­ja­kun­ta osal­lis­tui aktii­vies­ti sadun juo­nen raken­ta­mi­seen, ja niin kuin saduis­sa aina, myös tämä satu sai päät­tyä onnel­li­ses­ti: Olli Otso sai mon­ta uut­ta ystä­vää.

Kii­tos kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le

Satu­tun­nin päät­teek­si lap­sil­le ja hei­dän van­hem­mil­leen tar­jot­tiin vie­lä lou­nas ja siten päi­vä oli­kin val­mis päät­ty­mään ongin­taan ja hie­no­jen diplo­mien jakoon. Mim­mi halusi vie­lä antaa Jyr­kil­le mai­nion pii­rus­tuk­sen, jon­ka nuo­ri tai­tei­li­jan alku oli ennät­tä­nyt teh­dä kii­tok­sek­si satu­tun­nin vetä­jäl­le.

Nor­maa­lis­ti rau­hal­li­nen avo­kont­to­rin tun­nel­ma muut­tui het­kes­sä elä­män­ma­kui­sek­si – suu­ri kii­tos sii­tä Eemil, Eevi, Hil­da, Ilo­na, Jol­le, Kons­ta, Lot­ta, Mila, Mim­mi, Mon­ni, Oiva, Teo, Vee­ra, Veik­ka, Vel­la­mo, Vii­vi ja van­hem­mat!