Har­joit­te­li­joi­den kesä­päi­vä oli niin onnis­tu­nut, että sii­tä tai­taa tul­la tra­di­tio

Idea­Struc­tu­raan on otet­tu joka kesä insi­nöö­ri­har­joit­te­li­joi­ta, kesä­hes­su­ja, ja niin teim­me tänä­kin kesä­nä: meil­lä on 12 har­joit­te­li­jaa, jois­ta seit­se­män on Hel­sin­gin toi­mis­tol­la ja muut vii­si Idik­sen mui­den paik­ka­kun­tien toi­mis­toil­la. Pää­sem­me nyt viet­tä­mään kesä­päi­vää har­joit­te­li­joi­den kera Idik­sen Hel­sin­gin toi­mis­tol­le, tapaa­maan toi­mi­tus­joh­ta­jan ja pii­pah­ta­maan pako­pe­li­huo­nees­sa­kin.

”Jo vuo­sien ajan tapa­nam­me on ollut kut­sua har­joit­te­li­jat toi­mi­tus­joh­ta­jan lou­naal­le Talin Golfklu­bin ravin­to­laan. Niin­pä pää­sin nyt­kin tutus­tu­maan har­joit­te­li­joi­hin vähän parem­min, ja he pää­si­vät esit­tä­mään minul­le visai­sia Idis-kysy­myk­si­ään”, yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja, Jyr­ki Jal­li ker­too.

Ensim­mäi­set kesä­päi­vät

An Cong, yksi har­joit­te­li­jois­tam­me ja kesä­päi­vän idea­nik­ka­ri, luot­sa­si hie­nos­ti insi­nöö­rio­pis­ke­li­joi­ta koko päi­vän ajan.

An oli suun­ni­tel­lut toi­mi­van koko­nai­suu­den, jos­sa oli sopi­vas­ti hyö­tyä ja hupia: An esit­te­li ensin Hel­sin­gin toi­mis­toa mui­den paik­ka­kun­tien kesä­har­joit­te­li­joil­le. Sit­ten siir­ryt­tiin bil­jar­di­huo­nee­seen Lin­ke­dIn-kou­lu­tus­ta var­ten. Jokai­nen sai luo­da oman pro­fii­lin tai päi­vit­tää ole­mas­sa ole­vaa pro­fii­lia, ja valo­ku­vaa­ja oli myös pai­kal­la otta­mas­sa amma­ti­mai­set kuvat pro­fii­liin.

Aamus­ta iltaan kes­tä­nyt kesä­päi­vä oli Idik­sen ensim­mäi­nen, ja har­joit­te­li­joil­ta saa­dun palaut­teen perus­teel­la niin hyö­dyl­li­nen ja antoi­sa, että kesä­päi­väs­tä teh­tä­neen­kin tra­di­tio. Päi­väs­sä ehti hyvin tutus­tua kaik­kiin kesä­har­joit­te­li­joi­hin ja jaka­maan fii­lik­siä omis­ta työ­teh­tä­vis­tä.

Toi­mi­tus­joh­ta­jan lou­nas

”Odo­tan joka vuo­si kovas­ti tj-lou­nas­ta nuor­ten insi­nöö­ri­har­joit­te­li­joi­den kans­sa! Minus­ta on tie­ten­kin mah­dot­to­man muka­vaa pääs­tä ker­to­maan koh­ta jo 11 vuo­den ikään ehti­nees­tä yri­tyk­ses­täm­me, sen taus­tois­ta ja syn­nys­tä, ken­ties myös has­suis­ta kom­mel­luk­sis­ta, jois­ta arjen kii­rees­sä ei pää­se ker­to­maan. Mut­ta aivan eri­tyi­sen hie­noa on har­joit­te­li­joi­hin tutus­tu­mi­nen ja nau­tin, kun pää­sen kuu­le­maan hei­dän aja­tuk­si­aan tule­vai­suu­des­ta, tek­nii­kas­ta — nyky­päi­väs­tä yli­pää­tään. Minä­kin tun­nen nuor­tu­va­ni ener­gis­ten insi­nöö­ri­har­joit­te­li­joi­den paris­sa, ja huo­maan muis­te­le­va­ni hymys­sä suin omia opis­ke­luai­ko­ja­ni”, Jyr­ki sanoo.

Mat­ka vei pako­pe­li­huo­nee­seen

”Jat­koim­me toi­mis­tol­ta pako­pe­lien maa­il­maan. Jakau­duim­me kah­teen eri tii­miin, mut­ta meil­lä oli samat pako­huo­neet rat­kais­ta­va­na. Oli haus­kaa näh­dä, miten tii­mit teki­vät yhteis­työ­tä ja yrit­ti­vät sel­viy­tyä pako­huo­nees­ta ulos tun­nin sisäl­lä. Tii­miy­dyim­me mie­les­tä­ni oikein hyvin, pelit oli­vat jän­niä ja rat­kai­sut eivät olleet miten­kään itses­tään­sel­viä! Pelien pää­tyt­tyä siir­ryim­me Lie Mi ‑nimi­seen ravin­to­laan päi­väl­li­sel­le. Tämän jäl­keen läh­dim­me vie­lä puis­toon viet­tä­mään aikaa ja naut­ti­maan kesän läm­mös­tä. Kii­tos vie­lä minun­kin puo­les­ta­ni kai­kil­le muka­vas­ta kesä­päi­väs­tä”, iloi­nen An sanoo.