Mitä kuu­luu ark­ki­teh­din toi­men­ku­vaan insi­nöö­ri­toi­mis­tos­sa?

”Yhdel­lä­kään muul­la suun­nit­te­lu­hank­keen osa­puo­lel­la ei ole yhtä mon­taa lan­kaa käsis­sään kuin pää­suun­nit­te­li­jal­la tai yli­pää­tään vas­taa­via vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia koko hank­keen muo­tou­tu­mi­seen. Eli vas­tuu on suu­ri, mut­ta sen sii­vel­lä kul­kee yhtä lail­la suu­ri vapaus. Toi­sin sanoen, kukaan ei ole minun ja ark­ki­teh­tuu­rin välis­sä”, tote­aa Idea­Struc­tu­ran ark­ki­teh­ti Heik­ki Pie­ti­läi­nen.

Heik­ki Pie­ti­läi­nen on työs­ken­nel­lyt Idea­Struc­tu­ras­sa rei­lut kol­me vuot­ta: ”Toi­min ark­ki­teh­ti­na, pää­suun­nit­te­li­ja­na ja pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä, ja nime­no­maan täs­sä jär­jes­tyk­ses­sä”, ker­too Heik­ki, joka on val­mis­tu­nut Ota­nie­mes­tä Tek­nil­li­ses­tä kor­kea­kou­lus­ta ark­ki­teh­dik­si vii­si­tois­ta vuot­ta sit­ten.

Heik­ki toi­mii kai­kis­sa hank­keis­sa, joi­hin hän osal­lis­tuu, ark­ki­teh­ti­na, ja lähes niis­sä kai­kis­sa pää­suun­nit­te­li­ja­na. ”Pää­suun­nit­te­li­jan on huo­leh­dit­ta­va sii­tä, että suun­nit­te­lun taus­tal­la on riit­tä­väs­ti läh­tö­tie­to­ja, teh­dään tar­peel­li­nen mää­rä suun­ni­tel­mia ja että suun­ni­tel­mat sopi­vat yhteen. Pää­suun­nit­te­li­ja vas­taa osal­taan sii­tä, että lop­pu­tu­los täyt­tää tur­val­li­suu­den, ter­veel­li­syy­den, tek­ni­sen toi­mi­vuu­den, esteet­tö­myy­den ja kau­neu­den kri­tee­rit, mui­den muas­sa”, sum­maa Heik­ki.

”Älä raken­na. Tai jos raken­nat, kor­jaa van­haa”, kuu­luu eko­ra­ken­ta­jan 1. sään­tö

Usein kuu­lee sanot­ta­van, että ark­ki­teh­ti ”piir­tää” talo­ja. Hei­kin työ on pää­asias­sa tut­ki­mis­ta, kir­joit­ta­mis­ta, koor­di­noi­mis­ta ja luon­nos­te­lua. Piir­tä­mi­sen saat­taa hoi­taa joku muu­kin kuin ark­ki­teh­ti. Nykyi­sin uudis­koh­tei­den suun­nit­te­lus­sa mal­lin­ta­mi­nen on arki­päi­vää, mut­ta kor­jaus­ra­ken­ta­mi­ses­sa mal­lin­ta­mi­ses­ta on vai­keam­paa saa­da talou­del­lis­ta hyö­tyä.
Heik­ki toi­mii Idea­Struc­tu­ras­sa lähes pel­käs­tään kor­jaus­ra­ken­ta­mi­sen paris­sa, mut­ta koke­mus­ta on ker­ty­nyt myös uudis­ra­ken­ta­mi­ses­ta. ”Nykyi­ses­sä maa­il­man­ti­lan­tees­sa kor­jaus­ra­ken­ta­mi­nen tun­tuu omim­mal­ta”, tote­aa Heik­ki.

Pää­suun­nit­te­li­jan työ vaa­tii itsen­sä joh­ta­mis­ta

Pää­suun­nit­te­li­jan työ on hyvin itseoh­jau­tu­vaa työ­tä. ”Minun on itse pää­tet­tä­vä, mil­lä taval­la mones­ta pääl­lek­käi­ses­tä hank­kees­ta sel­vi­tään, ja mihin tär­keys- ja aika­jär­jes­tyk­seen mikä­kin asia on pan­ta­va. Työn toteut­ta­mi­seen liit­tyy vapaus, mut­ta se vaa­tii pal­jon itsen­sä joh­ta­mis­ta, mikä ei aina ole help­poa. Ehkä sel­vin suden­kuop­pa on tilan­ne, mis­sä mones­ta saman­ai­kai­ses­ta ongel­mas­ta tar­tu­taan työs­tä­mään nii­tä hel­poim­pia, jol­loin vai­keim­mil­le jää vähem­män aikaa dead­li­nen lähes­tyes­sä”, poh­tii Heik­ki.

”Omiin ideoi­hin ei voi rakas­tua”

”Työ­ni on haas­teel­lis­ta eten­kin, jos usea saman­ai­kai­nen han­ke on kiih­keäs­sä työ­maa­vai­hees­sa. Sil­loin on usein han­ka­laa edis­tää suun­nit­te­lu­vai­hees­sa ole­via hank­kei­ta. Vaik­ka työ­ko­ke­mus­ta on ker­ty­nyt yli 20 vuot­ta, ja eri aika­kausien raken­nus­ta­vat alka­vat tun­tua tutuil­ta, löy­tyy suun­nit­te­lu­koh­teis­ta aina uusia muut­tu­jia, eri­lai­sia toi­mi­joi­ta, muut­tu­nei­ta raken­nus­mää­räyk­siä ja uusia mate­ri­aa­le­ja, mikä tekee kai­kis­ta hank­keis­ta uniik­ke­ja.
Olen ver­ran­nut ark­ki­teh­din roo­lia usein pöly­ni­mu­ri­kaup­pi­aa­seen, joka pais­ka­taan ideoi­neen välil­lä rap­pu­käy­tä­vään kerää­mään uusia voi­mia seu­raa­vaa ovi­kel­lon soit­toa var­ten. Toi­sin sanoen omia ideoi­taan on pys­tyt­tä­vä puo­lus­ta­maan tiet­tyyn pis­tee­seen saak­ka, mut­ta samal­la niis­tä on pys­tyt­tä­vä luo­pu­maan sil­män­rä­päyk­ses­sä. Omiin ideoi­hin ei voi rakas­tua.

Välil­lä on ais­tit­ta­vis­sa, että ark­ki­teh­ti on hank­kees­sa pakol­li­nen kal­lis asian­tun­ti­ja, vaik­ka las­ku­tus­hin­ta ei poik­kea hank­keen mui­den asian­tun­ti­joi­den hin­nas­ta. Voi­sin väit­tää, että monen hank­keen lop­pu­tu­los oli­si ollut kam­mot­ta­va ilman ark­ki­teh­tiä! Omaa roo­li­aan saa ja täy­tyy osa­ta puo­lus­taa”, ana­ly­soi Heik­ki.

Kol­le­gat saa­vat kehu­ja

”Pää­suun­nit­te­li­ja on usein se, jol­le han­ka­lim­mat kysy­myk­set ohjau­tu­vat, ja hänen on sel­viy­dyt­tä­vä niis­tä taval­la tai toi­sel­la. Pää­suun­nit­te­li­jas­ta teh­dään hel­pos­ti työ­ruk­ka­nen, jon­ka pitää sel­vit­tää lähes mitä tahan­sa; maan­käyt­tö- ja raken­nus­la­ki­kin anta­vat tähän mah­dol­li­suu­den.
Ark­ki­teh­ti on välil­lä työ­mai­den omi­tui­nen otus, jota ei niin hel­pos­ti ymmär­re­tä, eikä ark­ki­teh­din valin­nois­ta aina syn­ny yksi­mie­li­syyt­tä. Täl­löin voi aina tode­ta, että ”ark­ki­teh­tuu­rin kuu­luu­kin herät­tää tun­tei­ta”, tai ”kos­kaan ei voi miel­lyt­tää kaik­kia”.
Onnek­si on kol­le­gat! Työ­ka­ve­rei­den tuki aut­taa välil­lä monien haas­tei­den edes­sä ole­vaa pää­suun­nit­te­li­jaa. Meil­lä on muu­ten ker­ras­saan mah­ta­va työ­po­ruk­ka tääl­lä Idea­Struc­tu­ras­sa”, Heik­ki innos­tuu ker­to­maan.

”Pidän han­ka­lien geo­met­ris­ten muo­to­jen mitoit­ta­mi­ses­ta”

Hei­kin lemp­pa­ri­koh­tei­ta voi­si­vat olla kir­kol­li­set koh­teet tai täy­sin val­ta­vir­ras­ta poik­kea­vat koh­teet kuten Tur­kuun suun­ni­tel­tu tai­tei­li­ja­ta­lo Life On A Leaf. ”Ide­aa­li­ti­lan­tees­sa suun­nit­te­lu on miel­lyt­tä­vää, kun koos­sa on osaa­va poruk­ka, jos­ta kukaan ei luis­ta omas­ta roo­lis­taan. Toi­sin sanoen lemp­pa­ri­koh­teen saat­taa teh­dä myös itse pro­ses­si, eikä vält­tä­mät­tä se, mil­lai­se­na lop­pu­tu­los näyt­täy­tyy ulko­puo­li­sel­le. Pidän myös kai­ken­lais­ten detal­jien suun­nit­te­le­mi­ses­ta ja mah­dol­li­ses­ti han­ka­lien­kin geo­met­ri­sien muo­to­jen mitoit­ta­mi­ses­ta toteu­tus­ta var­ten. Life On A Leaf oli myös tätä”, poh­tii Heik­ki.

Mik­si Hei­kis­tä tuli ark­ki­teh­ti

”Ehkä ajau­duin ark­ki­teh­dik­si hie­man vahin­gos­sa. Ark­ki­teh­din ammat­ti oli mie­les­sä jo aikai­sin kou­lus­sa, kos­ka osa­sin piir­tää. Kou­lus­ta pol­ku ete­ni luon­te­vas­ti ark­ki­teh­dik­si, vaik­ka en yhtään tien­nyt, mil­lais­ta ark­ki­teh­din työ oikeas­ti on.
Pelk­kä piir­tä­mis­tai­to on vää­rä valin­ta­pe­rus­te ark­ki­teh­din ammat­tiin. Kyl­lä­hän sitä tar­vi­taan, mut­ta opin­nois­sa ja opis­ke­luun haet­taes­sa sitä koros­te­taan lii­kaa. Mie­li­ku­vat ark­ki­teh­din työs­tä ovat pit­käl­ti har­haa, ja sen har­han sokai­se­ma­na alal­le jos­sain mää­rin tul­laan­kin. Joku har­va voi tuos­sa mie­li­ku­vas­sa pysy­tel­lä, mut­ta suu­rim­mal­le osal­le totuus on toi­nen. Tai­tei­li­jan tak­ki puto­aa vii­meis­tään toteu­tus­suun­ni­tel­mia laa­dit­taes­sa tai työ­maal­la pai­nit­taes­sa.
Oli­si minus­ta voi­nut tul­la myös jota­kin aivan muu­ta. Armei­ja-aika­na sain maan­mit­taus­ko­ke­mus­ta, ja olen saa­nut myös opis­ke­lu­pai­kan luon­to­kar­toit­ta­jan kou­lu­tuk­seen. Bio­lo­gia on ollut suu­ri kiin­nos­tuk­sen aihe”, mie­tis­ke­lee Heik­ki.

Ark­ki­teh­ti muka­na päi­vä­per­hos­seu­ran­nas­sa

”Lähel­lä sydän­tä on kai­ken­lai­nen ret­kei­ly ja luon­nos­sa liik­ku­mi­nen. Arki­sin tämä tii­vis­tyy täl­lä het­kel­lä työ­mat­ka­pyö­räi­lyyn, mut­ta vii­kon­lop­pui­sin pyrin muul­la tavoin ulos, vaik­ka per­heen kans­sa sie­ni­ret­kel­le tai mök­kei­le­mään. Muu­ten eni­ten tulee har­ras­tet­tua aamu-uin­tia, ja tal­vi­sin mah­dol­li­suuk­sien mukaan hiih­tä­mis­tä. Oman pojan kans­sa tulee hönt­säil­tyä eri­lai­sis­sa pal­lo­pe­leis­sä. Täl­lä het­kel­lä on haa­veis­sa vael­lus­reis­su Lap­piin.
Muu­ten har­ras­tan monen­lais­ta askar­te­lua, joka usein liit­tyy säh­kö­tek­niik­kaan, kuten rc-autoi­hin tai eri­lai­siin elekt­ro­nii­kan kokei­lui­hin. Kesäi­sin olen muka­na val­ta­kun­nal­li­ses­sa päi­vä­per­hos­seu­ran­nas­sa, mis­tä aihees­ta syn­tyi pai­kal­lis­tie­toa sisäl­tä­vä kir­ja­kin”, innos­tuu Heik­ki ker­to­maan.

Mik­si ark­ki­teh­din kan­nat­taa hakea Idea­Struc­tu­raan töi­hin?

”Tääl­lä saa tuek­seen suu­ren mää­rän asian­tun­te­mus­ta ja mah­ta­vat työ­ka­ve­rit, jol­loin han­ka­lim­mis­ta­kin hank­keis­ta sel­viy­tyy”, tote­aa Heik­ki.