Mie­het, jot­ka yrit­ti­vät vakuut­taa nenän­sä

Idea­Struc­tu­ra on teh­nyt vuo­sien ajan tii­viis­ti yhteis­työ­tä Sisäil­main­si­nöö­rien kans­sa: vuo­den­vaih­tees­sa teh­ty yri­tys­kaup­pa, jos­sa Idea­Struc­tu­ra osti Sisäil­main­si­nöö­rit Oy:n, oli luon­nol­li­nen jat­ku­mo vuo­sien yhteis­työl­le. Pää­sem­me nyt tutus­tu­maan Kyös­ti Kos­ki­sen, Mik­ko ja Tuo­mo Nis­ka­sen arkeen, joka täyt­tyy sisäil­ma­tut­ki­muk­sis­ta ja tie­ten­kin myös kun­to­tut­ki­muk­sis­ta. ”Saim­me yri­tys­kau­pas­sa Idea­Struc­tu­raan kol­me kovan luo­kan ammat­ti­lais­ta. Näi­den her­ras­mies­ten kans­sa on ilo teh­dä töi­tä”, kehuu Tee­mu Kuos­ma­nen uusia kol­le­goi­taan.

Kuu­den hen­ki­lön kun­to­tut­ki­mus­tii­mis­sä Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin toi­mis­tos­sa työs­ken­te­le­vät Kyös­tin, Mikon, Tuo­mon ja Tee­mun lisäk­si myös Alek­si Kera­vuo­ri ja Mikael Val­kee­jär­vi.

Kun­to­tut­ki­jat teke­vät tii­viis­ti yhteis­työ­tä raken­nus­fy­sii­kan asian­tun­ti­joi­den kans­sa: hei­dän välis­sään on vain käy­tä­vä, mikä ei ole sat­tu­maa. Toi­mis­ton tii­mien työ­pis­tei­tä orga­ni­soi­tiin Tee­mun joh­dol­la huh­ti­kuus­sa hie­man uudel­leen, jot­ta kun­to­tut­ki­joi­den ja raken­nus­fy­sii­kan asian­tun­ti­joi­den päi­vit­täi­nen yhteis­työ oli­si mah­dol­li­sim­man suju­vaa. ”Vaik­ka itsel­lä oli­si vank­ka­kin koke­mus tut­ki­mus­työs­tä, on kun­to­tut­ki­mus­ra­port­te­ja laa­dit­taes­sa hyvä vaih­taa aja­tuk­sia rf-tii­min kans­sa”, Kyös­ti, Mik­ko ja Tuo­mo sano­vat.

Yri­tys­kaup­pa-aske­leen otta­mi­nen tun­tui luon­nol­li­sel­ta

Kyös­til­lä, Mikol­la ja Tuo­mol­la on kai­kil­la mit­ta­vat työ­urat taka­naan. Omaa Sisäil­main­si­nöö­rit-yri­tys­tään­kin mie­het ehti­vät pyö­rit­tää tois­ta­kym­men­tä vuot­ta ennen siir­ty­mis­tään Idea­Struc­tu­raan.

”Meil­lä oli kädet täyn­nä töi­tä heti perus­tet­tuam­me yri­tyk­sem­me vuon­na 2008, Porin ja Hel­sin­gin kau­pun­git oli­vat suu­rim­pia asiak­kai­tam­me. Teim­me sisäil­ma­tut­ki­muk­sia todel­la pal­jon: Suo­mea tuli kier­ret­tyä laa­jas­ti, sisäil­ma­tut­ki­muk­sia tar­joa­via yri­tyk­siä kun oli tuol­loin Suo­mes­sa vain kym­men­kun­ta”, muis­te­lee Mik­ko.

Tilan­ne on nyt täy­sin eri­lai­nen: lähes jokai­nen insi­nöö­ri­toi­mis­to tar­jo­aa nykyi­sin myös sisäil­ma­pal­ve­lu­ja. Sisäil­main­si­nöö­rit lie­nee ehkä ollut vii­mei­sim­piä pie­niä sisäil­man tut­ki­mi­seen eri­kois­tu­nei­ta fir­mo­ja. ”Nyt saman katon alta halu­taan sisäil­ma­tut­ki­muk­set, hait­ta-aine­tut­ki­muk­set, kun­to­tut­ki­muk­set, raken­ne­suun­nit­te­lu – kaik­ki mah­dol­li­nen”, Tuo­mo tote­aa.

”Olem­me olleet vuo­sien var­rel­la Idea­Struc­tu­ran muka­na monis­sa tut­ki­mus­hank­keis­sa, jois­sa on tut­kit­tu mm. perus­kor­jauk­seen tule­vien raken­tei­den kun­toa tai vaik­ka­pa kiin­teis­tö­sal­kun kun­toa. Kun yhteis­työ­kin on ollut idis­läis­ten kans­sa aina suju­vaa, niin yri­tys­kaup­pa-aske­leen otta­mi­nen tun­tui luon­nol­li­sel­ta.  Eikä ole kadut­ta­nut: mei­dät on otet­tu vas­taan erin­omai­ses­ti, yhteis­työ on ollut hedel­mäl­lis­tä – tun­tuu, että olem­me integroi­tu­neet Idik­seen mai­nios­ti”, tyy­ty­väi­nen her­rat­rio ker­too.

Ala on kehit­ty­nyt

”Kar­keas­ti ottaen voi­si sanoa, että mit­ta­sim­me ja tut­kim­me uran alku­vuo­si­na sisäil­maa, kun taas nykyi­sin tut­kim­me raken­tei­ta. Jona­kin vuo­te­na sisäil­ma­tut­ki­muk­sia ker­tyi eri­tyi­sen pal­jon — tuhan­nen mik­ro­bi-ilma­näyt­teen ver­ran. Ver­tai­lun vuok­si: teem­me edel­leen sisäil­ma­tut­ki­muk­sia, mut­ta esi­mer­kik­si vii­me vuon­na emme otta­neet lain­kaan mik­ro­bi-ilma­näyt­tei­tä. Ala on muut­tu­nut ja kehit­ty­nyt parem­paan suun­taan: teem­me raken­nuk­sien kun­to­tut­ki­muk­sia eli tut­kim­me, mis­sä kun­nos­sa raken­teet ovat ja sel­vi­täm­me sitä kaut­ta, mikä vai­ku­tus raken­teil­la on sisäil­man laa­tuun”, Kyös­ti, Mik­ko ja Tuo­mo ker­to­vat.

Kos­teus­vau­rio ei ole vält­tä­mät­tä sisäil­maon­gel­ma

Nykyi­sin raken­nuk­sia tut­ki­taan hyvin koko­nais­val­tai­ses­ti. ”Se on tot­ta kai erit­täin hyvä asia. Sisäil­ma-asian­tun­ti­jan pitää muis­taa pitää kirk­kaa­na mie­les­sään, mikä vau­rion, ongel­man, vian tai puut­teen todel­li­nen vai­ku­tus on sisäil­man laa­tuun. Esi­mer­kik­si kos­teus­vau­rio ei tar­koi­ta auto­maat­ti­ses­ti sitä, että se oli­si sisäil­maon­gel­ma – tämä saat­taa unoh­tua jopa asian­tun­ti­jal­ta. Yli­mää­räi­nen kos­teus pitää saa­da aina hal­lin­taan, mut­ta on sel­vi­tet­tä­vä vie­lä erik­seen, onko kysees­sä sisäil­maon­gel­ma”, Mik­ko ja Tuo­mo sano­vat.

Hait­ta-aine­tut­ki­muk­set ovat Kyös­tin eri­tyi­sa­laa

Kyös­ti on eri­kois­tu­nut vii­me vuo­si­na hait­ta-aine­tut­ki­muk­sien teke­mi­seen. ”Mit­ta­vin hait­ta-aine­tut­ki­mus, jos­sa olen ollut muka­na, teh­tiin pari vuot­ta sit­ten. Tee­mu, Aku Hän­ni­nen ja Jani Sora­sal­mi tut­ki­vat kol­meen pek­kaan asuin­ker­ros­ta­lo­kiin­teis­tö­jen raken­teet, vesi­ka­tot ja jul­ki­si­vut, ja minä puo­les­ta­ni tein hait­ta-aine­tut­ki­muk­set. Kysees­sä oli Pre­micon Idea­Struc­tu­ral­ta tilaa­ma kun­to­tut­ki­mus, tut­kit­ta­vaa oli todel­la pal­jon ympä­ri Suo­mea, 39 asuin­ker­ros­ta­lon ver­ran”, Kyös­ti ker­too.

Mis­tä hait­ta-aine­tut­ki­muk­sis­sa läh­de­tään liik­keel­le?

Hait­ta-aine­tut­ki­muk­sis­sa kar­toi­te­taan aluk­si muu­ta­mia perus­asioi­ta; tär­keim­mät niis­tä lie­ne­vät raken­nuk­sen ikä ja käyt­tö­tar­koi­tus. Hait­ta-aine­tut­ki­muk­sis­sa oli­si suu­ri apu raken­nus­pii­rus­tuk­sis­ta, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti pii­rus­tuk­sia ei ole lähes­kään aina saa­ta­vil­la: pii­rus­tuk­sis­ta kun saat­tai­si sel­vi­tä hel­pos­ti, onko raken­ta­mis­vai­hees­sa käy­tet­ty esi­mer­kik­si asbes­tia sisäl­tä­viä levy­jä.

”Raken­nuk­sen ikä­tie­to on tosi­aan tär­keä. Asbes­tia on Suo­mes­sa käy­tet­ty raken­ta­mi­ses­sa 1920 – 1990-luvuil­la. Asbes­tin käyt­tö kiel­let­tiin lail­la koko­naan vuon­na 1994, jon­ka jäl­keen raken­ne­tuis­sa talois­sa asbes­tia ei ole enää käy­tet­ty. 1980-luvul­la ja sen jäl­keen raken­ne­tuis­sa talois­sa ei ole enää käy­tet­ty PCB:tä, sen sijaan 1970-luvul­la raken­ne­tuis­sa talois­sa voi olla ”mitä vain”, niin kuin toi­saal­ta 1920-luvul­la­kin raken­ne­tuis­sa talois­sa, kos­ka nii­tä on ehdit­ty kor­ja­ta mone­na eri vuo­si­kym­me­ne­nä”, Kyös­ti sanoo.

Kerät­ty­ään saa­ta­vil­la ole­vat läh­tö­tie­dot, Kyös­ti jal­kau­tuu tut­ki­mus­koh­tee­seen. ”Teen ais­tin­va­rai­sia havain­to­ja, tut­kin raken­nus­ma­te­ri­aa­le­ja ja otan näyt­tei­tä var­mis­taak­se­ni ”epäi­lyt­tä­vän” mate­ri­aa­lin koos­tu­muk­sen. Asbes­ti­la­ki mää­rää, että puret­ta­vien mate­ri­aa­lien asbes­ti­pi­toi­suus on aina sel­vi­tet­tä­vä (esi­mer­kik­si näy­te put­kien eris­teis­tä). Hait­ta-aine­kar­toi­tus on teh­tä­vä aina ennen raken­nuk­sen kor­jaus- ja pur­ku­töi­tä vuon­na 1994 ja sitä aiem­min val­mis­tu­nei­siin raken­nuk­siin, tämä­kin mää­räys tulee suo­raan lais­ta”, Kyös­ti sanoo.

AHA-asian­tun­ti­ja

Asbes­ti­kar­toi­tuk­sen teki­jäl­tä edel­ly­te­tään riit­tä­vää pereh­ty­nei­syyt­tä asbes­tiin, sen esiin­ty­mi­seen ja raken­tei­den pur­ka­mi­seen sekä suun­ni­tel­lun kar­toi­tuk­sen laa­dun ja laa­juu­den edel­lyt­tä­mää amma­til­lis­ta osaa­mis­ta, tode­taan asbes­ti­lais­sa. Kyös­til­lä on päte­vyy­det kun­nos­sa: sen lisäk­si, että hän on raken­nusin­si­nöö­ri ja raken­nus­ter­veys­asian­tun­ti­ja (RTA), on hän myös­kin AHA-asian­tun­ti­ja eli asbes­ti- ja hait­ta-aine­asian­tun­ti­ja.

Näyt­teet tut­ki­taan labo­ra­to­rios­sa ja tulok­sien val­mis­tut­tua Kyös­ti tekee asiak­kaal­le hait­ta-aine­ra­por­tin. ”Eri hait­ta-aineil­le on ole­mas­sa pur­ku- ja jät­teen­kä­sit­te­ly­oh­jei­ta. Asbes­tin osal­ta on ylei­sim­min hyvin tie­dos­sa mate­ri­aa­lin hai­tal­li­suus, mut­ta monien mui­den hait­ta-ainei­den osal­ta on vie­lä paran­net­ta­vaa pur­ku­töi­den toteut­ta­mi­ses­sa ja ennen kaik­kea työn­te­ki­jöi­den suo­jaa­mi­ses­sa. Täs­sä­kin asias­sa on men­ty vii­me vuo­sien aika­na kui­ten­kin eteen­päin ja nyky­ään osa­taan huo­mioi­da parem­min myös mui­ta hai­tal­li­sek­si luo­ki­tel­ta­via ainei­ta. Tosin olen tavan­nut usei­ta pur­ka­jia, jot­ka eivät tun­nis­ta esim. kreo­soo­tin hajua (PAH-yhdis­teet), eivät­kä tie­dä kuin­ka vaa­ral­li­ses­ta ainees­ta on kyse, eivät­kä osaa suo­jau­tua oikein pur­ku­töi­den aika­na. Koke­neen ja päte­vän AHA-asian­tun­ti­jan laa­ti­man kar­toi­tus­ra­por­tin avul­la pur­ku­töi­den suun­nit­te­le­mi­nen ja tur­val­li­nen toteut­ta­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa”, Kyös­ti sanoo.

Mik­ko ja Tuo­mo teke­vät sisäil­ma­tut­ki­muk­sia

”Mik­ro­bi­pe­räi­nen haju, kreo­soo­tin haju, vie­mä­rin haju, 2etyyliheksanolin haju, muo­vi­ma­ton hajoa­mis­tuot­tei­siin viit­taa­va haju ja monet muut hajut ovat hel­pos­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa ole­via haju­ja”, Mik­ko ja Tuo­mo totea­vat. ”Sisäil­ma­tut­ki­muk­sia teh­des­sä nenän pitää olla kun­nos­sa. Asi­aan vih­kiy­ty­mä­tön ei ehkä tule aja­tel­leek­si, kuin­ka oleel­li­nen ais­ti hajuais­ti työs­säm­me on, niin oleel­li­nen, että yri­tim­me aikoi­naan vakuut­taa nenäm­me – sii­nä kui­ten­kaan onnis­tu­mat­ta”, Mik­ko ja Tuo­mo ker­to­vat.

”Ryö­mim­me usein sisäil­ma­tut­ki­muk­sia teh­des­säm­me talo­jen alla, tut­kim­me put­ki­ka­naa­le­ja, talo­jen ylä­poh­jia ja myös kaik­ki luu­kut kiin­nos­ta­vat mei­tä. Val­miik­si epä­puh­tais­sa tilois­sa voi olla poik­kea­via haju­ja ja ilma­vuo­to­ja käy­tös­sä ole­viin tiloi­hin”, sanoo Tuo­mo.

Sisäil­ma­tut­ki­muk­sen kes­kiös­sä on ilman­vaih­to

”Kun puhu­taan sisäil­maon­gel­mis­ta, kuu­lee aika usein puhut­ta­van homeis­ta. Koh­ta 20 vuot­ta alal­la ollee­na olen huo­man­nut, että homeet aiheut­ta­vat lop­pu­jen lopuk­si aika pie­nen osan sisäil­maon­gel­mis­ta. Mut­ta tot­ta kai se on asia, joka pitää sel­vit­tää jokai­nen ker­ta, kun sisäil­ma­tut­ki­muk­sia teh­dään”, Mik­ko sanoo.

Mikä teki­jä aiheut­taa eni­ten sisäil­maon­gel­mia? ”Ilman­vaih­to”, her­rat­rio vas­taa kuin yhdes­tä suus­ta. ”Ilman­vaih­don puut­teet, vää­rät sää­döt – ne aiheut­ta­vat pal­jon har­mia. Ilman­vaih­to on voi­tu sää­tää siten, että raken­nus on ali­pai­nei­nen, jol­loin raken­nuk­seen tuo­daan vähem­män ilmaa kuin mitä siel­tä pois­te­taan. Raken­nuk­sen olles­sa lii­an ali­pai­nei­nen, saat­taa syn­tyä tilan­ne, jos­sa puut­tu­va kor­vausil­ma imey­tyy asun­toon raken­teis­ta, put­ki­ka­na­vis­ta tai muis­ta epä­so­pi­vis­ta pai­kois­ta, ja täl­löin esi­mer­kik­si raken­teis­sa ole­vat epä­puh­tau­det aiheut­ta­vat suot­ta sisäil­maon­gel­mia. Mut­ta jos ilman­vaih­to on kun­nos­sa, ja vaik­ka raken­nuk­sen ulko­sei­näs­sä oli­si epä­puh­tauk­sia, niin sisäil­maon­gel­mia ei niin hel­pos­ti syn­ny”, Mik­ko ja Tuo­mo ker­to­vat.

Tehok­kaam­mal­la ilman­vaih­dol­la voi saa­da esim. huo­neen sisäl­lä ole­van hajun pois. Uudis­koh­teis­sa ilman­vaih­toa voi­daan pitää kuu­kausia, pidem­pään­kin, tehok­kaam­mak­si sää­det­ty­nä, jos raken­nuk­ses­sa koe­taan sisäil­maon­gel­mia: lii­mois­ta, maa­leis­ta ja tasoit­teis­ta haih­tuu sisäil­maan yhdis­tei­tä tuo­reel­taan kuu­kausien ajan.

Yli­kor­jaa­mis­ta tuli­si vält­tää

”Asian­tun­ti­jan on tär­ke­ää muis­taa, että jokai­nen meis­tä on yksi­lö ja myös se, että haju­hai­toil­le rea­goin­tim­me on hyvin yksi­löl­lis­tä, sik­si­pä meil­lä ei ole haju­hait­to­jen raja-arvo­ja. Toi­men­pi­de­ra­ja-arvo­ja on, mut­ta edel­leen­kään ei voi­da sanoa, mikä on se koh­ta, mis­sä joku oirei­lee ja mis­sä taa­sen ei oireil­la”, Kyös­ti, Mik­ko ja Tuo­mo poh­ti­vat.

Tut­kit­tu­aan koh­teen sisäil­man, Mik­ko ja Tuo­mo vie­vät mah­dol­li­ses­ti otta­man­sa näyt­teet labo­ra­to­rioon ana­ly­soi­ta­vik­si ja sit­ten hekin pää­se­vät kir­joi­tus­hom­miin teh­däk­seen lausun­non asiak­kaal­le. ”Sisäil­ma­tut­ki­muk­sen tär­kein tavoi­te on löy­tää mah­dol­li­set ongel­man aiheut­ta­jat ja laa­tia tut­ki­mus­ra­port­ti, jos­ta käy sel­keäs­ti ilmi, mil­lä toi­men­pi­teil­lä raken­nuk­sen sisäil­ma saa­daan riit­tä­väl­le tasol­le. Myös yli­kor­jaa­mis­ta tulee vält­tää ja kes­kit­tää tar­vit­ta­vat toi­men­pi­teet oikean­lai­siin ja sisäil­man laa­dun kan­nal­ta mer­kit­tä­viin teki­jöi­hin. Laa­ti­mam­me rapor­tit ovat usein tär­keä osa onnis­tu­nut­ta kor­jaus­suun­nit­te­lua”, Mik­ko ja Tuo­mo sum­maa­vat.

”Sisäil­maon­gel­mia on, mut­ta lai­te­taan ne kun­toon”

Sisäil­maon­gel­mia voi olla lähes mis­sä vain, min­kä ikäi­ses­sä ja min­kä­lai­ses­sa talos­sa tahan­sa. ”Sisäil­maon­gel­mia oli­si pal­jon vähem­män, jos kos­teus saa­tai­siin pidet­tyä raken­nuk­sen ulko­puo­lel­la eli halit­tai­siin sade­ve­det ja pin­ta­ve­det, ilman­vaih­to oli­si kun­nos­sa, pidet­täi­siin huol­to- ja sii­vous­toi­met ajan tasal­la. ”Sel­lai­sia koh­tei­ta, mis­sä sisäil­maa ei saa­tai­si kun­toon, on hyvin vähän. Sisäil­mas­ta puhu­taan lii­kaa­kin paha peik­ko ‑sävyyn: sisäil­maon­gel­mia on, mut­ta lai­te­taan ne kun­toon – olem­me aut­ta­mas­sa, jot­ta pääs­tään par­haa­seen lop­pu­tu­lok­seen”, Kyös­ti, Mik­ko ja Tuo­mo kiteyt­tä­vät.

Yrit­tä­jä­mäi­nen työ­ote ei ole jää­nyt huo­maa­mat­ta

”Pal­ve­lu­ky­kym­me on paran­tun­nut oleel­li­ses­ti, kun saim­me Kyös­tin, Mikon ja Tuo­mon taloon vah­vis­tuk­sek­sem­me. Her­rois­ta näkyy myös muka­val­la taval­la yrit­tä­jä­mäi­nen työ­ote. Koko kun­to­tut­ki­mus­po­ruk­ka on ilo sil­mäl­le”, Jyr­ki Jal­li, Idea­Struc­tu­ran toi­mi­tus­joh­ta­ja sanoo.