”Krii­si­vies­tin­näl­lä ei nos­te­ta kane­ja hatus­ta, mut­ta sil­lä ker­ro­taan, että hat­tu on ole­mas­sa”, sanoo Jyr­ki Jal­li, Idea­Struc­tu­ran toi­mi­tus­joh­ta­ja

”Yhtäk­kiä meil­tä kato­si­vat kah­vi­tau­ko- ja käy­tä­vä­koh­taa­mi­set, kuten kaik­ki muut­kin satun­nai­set pie­net, mut­ta tär­keät koh­taa­mi­set: näin sik­si, että siir­ryim­me Idea­Struc­tu­ras­sa koro­na­vi­ruse­pi­de­mian myö­tä pit­käl­ti etä­töi­hin omiin kotei­him­me. Mut­ta yhteen­kuu­lu­vuu­den tar­ve ei ole kadon­nut mihin­kään, päin­vas­toin: olem­me kodeis­sam­me nel­jän sei­nän sisäl­lä ja haluai­sim­me olla ajan her­mol­la vie­lä­kin enem­män kuin ennen”, uskoo Jyr­ki Jal­li.

Avoin, läpi­nä­ky­vä ja kai­kin puo­lin hyvä vies­tin­tä ovat perus­pi­la­ris­to, jon­ka varaan myös Idea­Struc­tu­ran vies­tin­tä on raken­net­tu. ”Ihmi­set halua­vat tie­tää, miten yri­tyk­sel­lä menee ja miten mark­ki­nat kehit­ty­vät. On aivan var­ma, että asian­tun­ti­jam­me voi­vat parem­min ja jak­sa­vat vaa­ti­van työn­sä haas­teet­kin parem­min, kun he ymmär­tä­vät oman roo­lin­sa yri­tyk­ses­sä ja tie­tä­vät, miten yri­tyk­sel­lä oikeas­ti menee”, Jyr­ki sanoo.

Panos­tam­me krii­si­vies­tin­tään koro­na­vi­ruse­pi­de­mian aika­na

Koro­na­vi­ruse­pi­de­mian myö­tä Idea­Struc­tu­ra on panos­ta­nut krii­si­vies­tin­tään. Epi­de­mian nos­tet­tua pää­tään vies­tit oli­vat aluk­si hyvin kon­kreet­ti­sia ohjei­ta sisäl­tä­viä säh­kö­pos­ti­vies­te­jä. ”Alkuun ajat­te­lin, että lähet­täi­sin ker­ran vii­kos­sa koro­na­kat­sauk­sen säh­kö­pos­tit­se, ja niin tein­kin parin kol­men vii­kon ajan. Olem­me käyt­tä­neet Slack-pika­vies­tin­tä­so­vel­lus­ta jo kau­an; perus­tim­me muu­ta­ma viik­ko sit­ten Slack-koro­na­ka­na­van, joka on kaik­kien käy­tös­sä. Vies­tim­me siel­lä vain koro­naan liit­ty­vis­tä asiois­ta. Kana­va toi­mii tehok­kaas­ti, kos­ka kaik­ki työn­te­ki­jäm­me käyt­tä­vät Slac­kiä, ja niin pys­tyim­me luo­pu­maan vii­koit­tai­ses­ta koro­na­kat­sauk­ses­tam­me”, Jyr­ki ker­too.

Siir­ryim­me ”savu­mer­keis­tä” video­vies­tei­hin

”Mie­les­sä­ni oli ollut jo pidem­män aikaa, että oli­si kiva teh­dä video­vies­te­jä, mut­ta aika­ni ei tun­tu­nut riit­tä­vän vies­tien nau­hoit­ta­mi­seen ja tek­nii­kan, vaik­ka­kin yksin­ker­tai­sen sel­lai­sen, hal­tuun otta­mi­seen. Mut­ta nyt kaik­ki idis­läi­set ovat saa­neet muu­ta­man viik­ko­kat­sauk­sen video­vies­tin muo­dos­sa. Tek­nis­ten haas­tei­den kans­sa nuja­koin­ti teki sen, että ensim­mäi­nen video­vies­ti­ni läh­ti yhte­nä per­jan­tai-ilta­na ja toki rak­kaat insi­nöö­rim­me ker­toi­vat olleen­sa ”kau­huis­saan”, uskal­taa­ko toi­mi­tus­joh­ta­jan, joka ei ole video­vies­ti­tel­lyt aiem­min, per­jan­tai-iltais­ta vies­tiä edes ava­ta”, Jyr­ki ker­too nau­raen.

”Palaut­teen perus­teel­la video­vies­teis­tä on pidet­ty enem­män kuin perin­tei­sis­tä kir­joi­te­tuis­ta vies­teis­tä; näyt­tää sil­tä, että vaih­te­lu vir­kis­tää. Toki toi­mi­tus­joh­ta­jan pitää aina miet­tiä, onko palau­te rea­lis­tis­ta, tar­peek­si kriit­tis­tä vai pel­käs­tään myö­tä­su­kais­ta, mut­ta yleis­tun­tu­ma on, että poruk­ka on oikeas­ti pitä­nyt video­vies­teis­tä. Kir­joit­ti­pa joku, että suo­ras­taan odot­taa, mil­loin seu­raa­va vies­ti tulee ja mitä se pitää sisäl­lään. Video­vies­teis­sä on hyvät mah­dol­li­suu­det vil­jel­lä huu­mo­rin­kuk­ka­sia”, jat­kaa Jyr­ki.

Etä­krii­si­vies­tin­tä on erit­täin haas­ta­vaa

”Krii­si­vies­tin­nän haas­tee­na on se, miten antaa mah­dol­li­sim­man rea­lis­ti­sen kuvan sii­tä, mitä on edes­sä tai mitä on odo­tet­ta­vis­sa, kun saman­ai­kai­ses­ti pitäi­si pyr­kiä vies­ti­mään myös posi­tii­vis­ta fii­lis­tä, kos­ka mei­dän on tur­ha mureh­tia asiois­ta, mihin emme voi vai­kut­taa niin kuin kli­sei­ses­ti tava­taan sanoa. Siis kuin­ka antaa sel­lai­sen kuvan, että sel­viäm­me yhdes­sä, kun yri­täm­me yhdes­sä: jokai­sen pitää teh­dä oma osan­sa ton­tis­ta ja vie­lä miet­tiä, voi­si­ko teh­dä jota­kin toi­sin, jot­ta pär­jäi­sim­me. Pär­jääm­me nyt, mut­ta jo syk­syl­lä näky­mät muut­tu­vat epä­var­mem­mik­si. Etä­vies­tin­tä ei tee krii­si­vies­tin­tää yhtään hel­pom­mak­si. Pyrim­me koko ajan sii­hen, että kan­nus­tam­me poruk­kaa ajat­te­le­maan, mitä voi­sim­me teh­dä toi­sin, jot­ta pär­jäi­sim­me läpi koro­na­vi­rusa­jan tuo­mien haas­tei­den”, Jyr­ki poh­tii.

Koro­na­vi­ruse­pi­de­mian aika­na vies­tin­tä on muut­tu­nut Idea­Struc­tu­ras­sa vii­koit­tai­sek­si, kun aiem­min vies­tin­tä tapah­tui pit­käl­ti ker­ran kuus­sa pide­tyis­sä pala­ve­reis­sa, jois­ta ei niis­tä­kään ole luo­vut­tu. ”Koko ajan ei voi lait­taa eet­te­riin tava­raa, vies­tit väl­je­ne­vät, mer­ki­tyk­set pyö­ris­ty­vät – pitää miet­tiä myös sitä, kuin­ka vies­ti­tään sopi­vas­sa mää­rin”, Jyr­ki jat­kaa.

Nyt jos kos­ka kan­nus­ta­van ja kak­si­suun­tai­sen vies­tin­nän mer­ki­tys koros­tuu

 Aikaa ei ole yhtään sen enem­pää kuin aiem­min, mut­ta vies­tin­tä on nous­sut Idea­Struc­tu­ras­sa niin tär­keäk­si asiak­si, että vies­tin­näl­le on yksin­ker­tai­ses­ti vain pak­ko löy­tyä aikaa.  ”Nyt kun viik­ko­vies­tit rul­laa­vat sys­te­maat­ti­ses­ti, niin herään ihmet­te­le­mään, mik­sem­me ole vies­ti­neet nor­maa­lis­sa­kin tilan­tees­sa vii­koit­tain – nyt jos kos­ka olem­me huo­man­neet sys­te­maat­ti­sen ja kan­nus­ta­van vies­tin­nän mer­ki­tyk­sen. Oli­si myös arvos­tuk­sen puut­teen osoi­tus, jos emme vies­ti­si. Täs­sä tilan­tees­sa tulee kol­hu­ja, mut­ta onnek­si tulee myös opit­tua­kin asioi­ta — vies­tin­tään pitää panos­taa vie­lä pal­jon enem­män, jos halu­aa kehit­tää yri­tys­tä. Asian­tun­ti­jam­me ovat val­mii­ta panos­ta­maan, kun he vain tie­tä­vät mik­si: he kyl­lä kek­si­vät itse miten”, Jyr­ki sanoo.

”Jokai­nen meis­tä tai­taa poh­tia täl­lä het­kel­lä hyvin saman­lai­sia kysy­myk­siä, kysy­myk­siä ter­vey­des­tä, töi­den jat­ku­mi­ses­ta jne. Epä­tie­toi­suus ahdis­taa, mut­ta sii­hen voim­me vai­kut­taa vies­tin­näl­lä – ei sil­lä nos­te­ta kane­ja hatus­ta, mut­ta ker­rom­me, että hat­tu on edes ole­mas­sa”, tote­aa Jyr­ki.

”Vies­tin­nän pitää olla kak­si­suun­tais­ta: kaik­ki kana­vam­me ovat auki, jot­ta jokai­nen saa var­mas­ti äänen­sä kuu­lu­vil­le. On tär­keä myös muis­taa, että ketään ei saa jät­tää yksin: etä­työ ja eris­täy­ty­mi­nen kun saat­ta­vat ahdis­taa pidem­män pääl­le jat­kues­saan. Olen teh­nyt itse­kin seit­se­män viik­koa etä­töi­tä ja yrit­tä­nyt osal­lis­tua aina ehties­sä­ni Teams-kah­vit­te­luun, kol­le­go­ja on kova ikä­vä. Kai­paan todel­la pal­jon toi­mis­tol­le: siel­lä on kol­le­gat, joi­ta ilman on vähän kum­mal­li­nen olo, siel­lä on tiu­kois­ta aika­tau­luis­ta huo­li­mat­ta huu­mo­ria ja insi­nöö­rien ehty­mä­tön­tä läpän­heit­toa, nau­rua ja yhdes­sä­oloa. Nämä ovat asioi­ta, joi­den ole­mas­sao­lo oli ennen itses­tään­sel­vyys, mut­ta nyt nii­tä ilman tois­tai­sek­si on vain sin­ni­tel­tä­vä eteen­päin”, sum­maa Jyr­ki.