Oma-aloit­tei­nen ja haus­ka jouk­kue­pe­laa­ja

”Niin pro­jek­ti­työs­sä kuin rug­bys­sa­kin jokai­nen jou­tuu välil­lä kan­ta­maan pal­loa, mut­ta työ ei lopu sii­hen; tär­ke­ää on myös pitää huol­ta, että seu­raa­va pelaa­ja saa pal­lon hal­tuun­sa tur­val­li­ses­ti”, vas­taa Joo­nas Puhak­ka, kun hänel­tä kysy­tään, onko rug­by­har­ras­tuk­ses­sa ja Idea­Struc­tu­ras­sa työs­ken­te­lys­sä samo­ja ele­ment­te­jä. Pää­sem­me nyt tutus­tu­maan parem­min Joo­nak­seen, joka työs­ken­te­lee val­vo­ja­na ja kun­to­tut­ki­ja­na Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin ja Turun toi­mis­tois­sa.

Kun isoi­säl­lä on ollut raken­nus­lii­ke ja isä on raken­nus­mes­ta­ri, eno tim­pu­ri ja setä­kin on raken­nusa­lal­la, niin ei lie­ne ihme, että Joo­nas kiin­nos­tui jo tei­ni-iäs­sä raken­ta­mi­ses­ta ja päät­ti jopa pitää lukio­ai­ka­naan väli­vuo­den työs­ken­nel­läk­seen täyt­tä päi­vää rak­sal­la.

Tie vie Idea­Struc­tu­ran Hel­sin­gin toi­mis­toon

Joo­nas etsi itsel­leen raken­nusin­si­nöö­rio­pin­to­jen­sa lop­pu­puo­lel­la sopi­vaa opin­näy­te­työ­paik­kaa ja tör­mä­si Idea­Struc­tu­ran mes­su­ko­jul­la Eija Syväi­loon. ”Kiin­nos­tuin Idea­Struc­tu­ras­ta, kos­ka Idis ei ole mil­lään muo­toa jäy­hä ja perin­tei­nen insi­nöö­ri­toi­mis­to – Idis on muka­val­la taval­la eri­lai­nen ja ket­te­rä”, Joo­nas sanoo.

Asiat ete­ni­vät Eijan kans­sa käy­ty­jen mes­su­ko­ju­kes­kus­te­lu­jen jäl­keen nopeas­ti ja pian Joo­nas oli­kin jo Hel­sin­gis­sä Hän­ni­sen Akun ja Kuos­ma­sen Tee­mun haas­ta­tel­ta­va­na. ”Mat­kaan mah­tui kui­ten­kin pie­ni mut­ta, Idik­sel­lä kun ei ollut vie­lä tuol­loin Turus­sa toi­mis­toa, jos­sa asuin ja opis­ke­lin. Kun Aku ja Tee­mu näyt­ti­vät minul­le vih­re­ää valoa, ryh­dyin tuu­mas­ta toi­meen ja jär­jes­te­lyi­hin, ja otin opin­näy­te­työ­pes­tin vas­taan Idik­sen Hel­sin­gin toi­mis­tos­ta. Pen­de­löin jon­kin aikaa Turun ja Hel­sin­gin väliä, mut­ta sain onnek­se­ni aluk­si kor­tee­ra­ta Hel­sin­gis­sä asu­van kave­ri­ni luo­na. Pian koit­ti toki oman asun­non han­kin­ta Idik­sen Hel­sin­gin toi­mis­ton lähel­tä”, Joo­nas muis­te­lee Idea­Struc­tu­ran ja Hel­sin­gin ensi aske­lei­taan.

Raken­nut­ta­mi­sen salat tutuik­si

Puh­tau­den­hal­lin­ta-aihei­nen opin­näy­te­työ syn­tyi sekin mel­ko riva­kas­ti, vaik­ka Joo­nas intou­tui­kin työs­ken­te­le­mään Idik­ses­sä oppa­ria teh­des­sään. ”Jo oppa­ria työs­täes­sä­ni huo­ma­sin, että pidän vaih­te­le­vas­ta työn­ku­vas­ta ja että viih­dyn hyvin myös ken­täl­lä. Olen saa­nut muo­ka­ta työn­ku­va­ni oman­lai­sek­se­ni ja tutus­tua esi­mer­kik­si raken­nut­ta­mi­sen saloi­hin, mikä on ollut todel­la mie­len­kiin­tois­ta; eten­kin, kun käsi­tys raken­nut­ta­mi­ses­ta jäi kou­lun pen­kil­lä olles­sa­ni hyvin­kin ohuek­si”, Joo­nas ker­too.

Link­ki­pe­laa­ja val­von­nas­sa ja tut­ki­muk­sis­sa

Joo­nas ker­too viih­ty­neen­sä Idik­ses­sä hyvin. ”Edes­sä oli tie­tyn­lai­nen kas­vun paik­ka, kos­ka Idea­Struc­tu­ra on itse- ja yhtei­sö­oh­jau­tu­va orga­ni­saa­tio, enkä ollut työs­ken­nel­lyt aiem­min yri­tyk­ses­sä, jos­sa ei ole esi­mer­kik­si suo­ria esi­hen­ki­löi­tä. Vapaus on tuo­nut vas­tuu­ta ja aina­kin minä ajat­te­len solah­ta­nee­ni poruk­kaan hyvin”, ker­too Joo­nas, joka toi­mii erään­lai­se­na link­ki­pe­laa­ja­na val­von­ta- ja tut­ki­mus­po­ru­kan välil­lä.

”Olen saa­nut teh­dä usei­ta jul­ki­si­vu­jen ja par­vek­kei­den kun­to­tut­ki­muk­sia ja toi­mia kos­teu­den- ja puh­tau­den­hal­lin­ta­koor­di­naat­to­ri­na, jol­loin olen työs­ken­nel­lyt tut­ki­mus­puo­len hei­nis­sä teh­den esi­mer­kik­si kos­teus- ja pin­ta­pö­ly­mit­tauk­sia”, Joo­nas avaa vaih­te­le­vaa työn­ku­vaan­sa.

Idea­Struc­tu­ran link­ki­pe­laa­jan roo­lis­sa Joo­nas on aut­ta­nut niin pro­jek­tin­joh­ta­jia, val­vo­jia kuin ark­ki­teh­te­ja­kin eri­lai­sis­sa laa­dun­var­mis­tus­ko­keis­sa, kuten ilma­tii­veys­mit­tauk­sis­sa ja labo­ra­to­rio­ko­kei­ta var­ten otet­ta­vis­sa beto­ni­näyt­tei­den otta­mi­sis­sa. ”Myös tie­tä­myk­se­ni työ­ka­lu­va­ras­tom­me sisäl­lös­tä ja jär­jes­tyk­ses­tä on osoit­tau­tu­nut hyö­dyl­li­sek­si mat­kan var­rel­la”, Joo­nas lisää nau­raen.

Toi­mis­to nyt myös Turus­sa

Juu­ri kun Joo­nas oli ennät­tä­nyt kotiu­tua Hel­sin­gin humuun, Idea­Struc­tu­ra perus­ti toi­mis­ton Turun Kupit­taal­le. Yrit­tä­jä­su­vun vesa on asias­ta innois­saan: Joo­nas kää­ri hihan­sa ja lait­toi myyn­ti­han­sik­kaat pääl­leen, kos­ka uuden uutu­kai­ses­sa toi­mis­tos­sa riit­tää luon­nol­li­ses­ti työ­sar­kaa asia­kas­kun­nan han­kin­nan paris­sa. Niin, ja Joo­nas pen­de­löi taas muki­se­mat­ta Hel­sin­gin ja Turun väliä.

”Viih­dyn hyvin sekä Hel­sin­gin että Turun kont­to­reil­la, kii­tos mai­nioi­den kol­le­go­je­ni. Olen teh­nyt Turun toi­mis­tol­la kun­to­tut­ki­muk­sia ja ‑arvioi­ta sekä vesi­vuo­to­sel­vi­tyk­siä talo­yh­tiöil­le”, link­ki­pe­laa­jan roo­lin täs­sä­kin itsel­leen napan­nut Joo­nas ker­too. Hän toi­mii erään­lai­se­na yhteys­hen­ki­lö­nä Hel­sin­gin ja Turun toi­mis­to­jen välil­lä, kuten myös Naa­va Part­ner­sin, jol­la on toi­mis­to Idik­sen Hel­sin­gin kont­to­ril­la.

Into­hi­moi­nen rug­byn pelaa­ja

Haas­tat­te­lun aika­na on help­po huo­ma­ta, että Joo­nas on pait­si insi­nöö­ri myös inno­kas rug­byn pelaa­ja. Rug­by on yksi maa­il­man suo­si­tuim­mis­ta urhei­lu­la­jeis­ta, ja sen juu­ret ulot­tu­vat Suo­mes­sa­kin noin 50:n vuo­den taak­se.

”Olen ollut pie­nes­tä pitäen jouk­kueur­hei­li­ja. Pela­sin nuo­ruu­des­sa­ni lät­kää, joka sit­tem­min jäi, mut­ta jää­kie­kon tilal­le tuli kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten rug­by. Rug­bys­sa tois­ten kun­nioi­tus, soli­daa­ri­suus ja kuri­na­lai­suus koros­tu­vat ja ovat todel­la mer­kit­tä­vä osa rug­by­kult­tuu­ria”, vii­si vuot­ta myös rug­by­jouk­ku­een­sa jojon hom­mis­sa toi­mi­nut Joo­nas innos­tuu ker­to­maan.

Joo­nas ei ole jää­nyt rug­byt­ta sit­ten Hel­sin­gin muut­ton­sa: hän on löy­tä­nyt Espoos­ta rug­by­jouk­ku­een, jos­sa Joo­nas on saa­nut sekä tree­na­ta että toi­mia lai­na­pe­laa­ja­na. Ja Turun jouk­ku­een tree­neis­sä mies on käy­nyt aina, kun se on ollut mah­dol­lis­ta.

Onko rug­bys­sa samo­ja omi­nai­suuk­sia kuin työs­sä­si?

”Ilman muu­ta tii­mi­työs­ken­te­ly. Lisäk­si jokai­nen rug­by­kausi on kuin raken­nus­han­ke, jois­ta jokai­nen on uniik­ki, mut­ta toi­saal­ta tiet­tyä kaa­vaa nou­dat­ta­va. Ehkä myös tiet­ty­jen tavoit­tei­den aset­ta­mi­nen ja nou­dat­ta­mi­nen sekä itseoh­jau­tu­vuus omas­sa amma­til­li­ses­sa sekä urhei­lul­li­ses­sa kehi­tyk­ses­sä”, Joo­nas vas­taa het­ken kysy­mys­tä pun­ta­roi­tu­aan.

Urhei­lu on aina hyväs­tä, mut­ta onko rug­bys­sa jota­kin sel­lais­ta, mis­tä on help­po ammen­taa voi­ma­va­ro­ja työ­hö­si?

”Tie­tyn­lai­nen stres­sin­sie­to­ky­ky ja vai­keis­sa tilan­teis­sa mie­len kirk­kaa­na pysy­mi­nen. Lisäk­si liik­ku­vuus ja hyvä lihas­kun­to aut­ta­vat kyk­ki­mään teli­neil­lä ja suo­jaa­vat istu­ma­työn kivuil­ta”, Joo­nas vas­taa.

Kol­le­gat Joo­nak­ses­ta

Lopuk­si paluu jutun otsik­koon! ”Oma-aloit­tei­nen ja haus­ka jouk­kue­pe­laa­ja. Ker­ta­kaik­ki­sen hyvä tyyp­pi”, sano­vat kol­le­gat Joo­nak­ses­ta. Nuo adjek­tii­vit on help­po uskoa, kun on saa­nut seu­ra­ta Joo­nak­sen työ­päi­vän kul­kua tai jos on sat­tu­nut tör­mää­mään kah­vi­huo­nee­seen, jos­sa poruk­ka nau­raa kak­sin ker­roin Joo­nak­sen jutuil­le.

P.S.

Jutun kuvas­sa Joo­nas on pal­lon­kan­ta­ja.