Rakentamisen moniosaaja Jukka Huttusesta rakennusterveysasiantuntija
Pohdimme tässä jutussa sisäilmaongelmia ja haastattelemme diplomi-insinööri Jukka Huttusta, IdeaStructuran rakennusfysiikka- ja sisäilmaspesialistia, joka on uunituore RTA: rakennusterveysasiantuntija.
Annetaan IdeaStructuran toimitusjohtajalle hetkeksi suunvuoro ja kysytään häneltä Jukasta. ”Jukka taitaa rakennusfysikaalisen suunnittelun ja rakennesuunnittelun, hän on suvereeni niin korjaus- kuin uudispuolenkin kohteissa, vetää Kokkolan toimistoamme ja nyt hän tosiaan valmistui rakennusterveysasiantuntijaksi. Jukkamaiseen tapaan opinnäytetyö on pikemminkin väitöskirjamainen eepos kuin RTA-tutkinnon opinnäytetyö. Jukka on ”ihmeäijä”, ehtymätön kiinnostus ja innostus alaamme kohtaan hämmästyttävät minua”, kertoo Jyrki Jalli osakaskollegastaan.
Nosebo-ilmiö voimistaa oireita
Suomalaiset kokevat sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat. Tämä selvisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2019 toteuttamasta Kansallisesta sisäilmakartoituksesta, jossa selvitettiin suomalaisten tietoja ja käsityksiä sisäilmasta. Uutta THL:n tutkimustietoa on myös se, että sisäilmakyselyissä esiin tulleen oireilun perusteella ei voida luotettavasti arvioida rakennuksen kuntoa, vaan se tulee tehdä teknisillä tutkimuksilla ja mittauksilla. Nosebo-ilmiö voimistaa henkilöiden kokemaa oireilua. ”On hyvä, että mikrobiologian ja teknisten seikkojen lisäksi myös näitä asioita tutkitaan, koska eriävät käsitykset sisäilman merkityksestä terveydelle voivat aiheuttaa, ja aiheuttavatkin, hämmennystä ja huolta”, Jukka sanoo.
Kosteus- ja homevaurioiden lisäksi sisäilmaongelmia aiheuttavat myös monet muut tekijät: ilmanvaihtojärjestelmän puutteet, kemialliset hiukkasmaiset materiaalipäästöt ja ilman epäpuhtaudet, pölyisyys ja lämpöongelmat, liian lämmin ja kuiva huoneilma ja vetohaitat; myös näiden tekijöiden aiheuttamat terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat mittavia.
Maallikoiden suuri huoli sisäilmaolosuhteista on täysin ymmärrettävää
Sisäilma, etenkin ”homeilma”, on ollut jo pitkään median ja monen tutkimuslaitoksenkin lempilapsi: lehdet ovat otsikoineet vuosikymmenten ajan, miten sisäilma voi sairastuttaa vakavasti. Siten ei ole ihme, että suomalaiset ovat huolissaan sisäilmamme laadusta. THL:n Kansallisesta sisäilmakartoituksesta selvisi myös, että lähes 60 prosenttia ihmisistä oli sitä mieltä, että home- ja kosteusvaurio on niin vakava asia, että siihen täytyy puuttua välittömästi.
Sisäilmaongelmien ruokkiminen ei ole kenenkään edun mukaista ellei siihen ole oikeasti aihetta. Päinvastoin turhan huolen lietsominen aiheuttaa ihmisille stressitilan ja huolestumisen myötä riski todelliselle sairastumiselle kasvaa, (Kari Reijula, Rakennuslehti 4.12.2019). Reijula on Helsingin yliopiston työterveyshuollon professori, arvostettu sisäilmaongelmien asiantuntija.
Sisäilmakorjauksien arvioidaan myös epäonnistuvan varsin usein siitä syystä, että mikrobeja sisältäviä rakennusmateriaaleja ei poisteta riittävän kattavasti. ”Kosteus- ja homeongelmien ennaltaehkäisemisessä ja korjaamisessa on vielä paljon tehtävää ennen kuin tilanne saadaan edes tyydyttävälle tasolle, mutta lopulta kyse ei kuitenkaan ole kovin monimutkaisista eikä välttämättä edes isoista toimenpiteistä – ei tämä mitään rakettitiedettä ole”, Jukka toteaa.
Homeiden määrä on vähentynyt
”Rakennuksissa ja missä tahansa ihmisasumuksissa sekä niiden rakenteissa on ollut aina hometta ja muita mikrobeja, myös sädesieniä. Kondenssi, diffuusio, kapillaarikondenssi, toksisuus yms. hienoilta kuulostavat ilmiöt sekä niiden aiheuttamat mikrobiongelmat ovat olleet samoja kivikaudesta lähtien. Homeiden määrä ja ehkä myös lajikirjo ovat pienentyneet asumisen siirryttyä maakuopista, luolista ja savupirteistä jatkuvasti lämpimiin ja entistä kuivempiin rakennuksiin”, Jukka sanoo. ”En halua vähätellä kosteus- ja homeongelmia, mutta hieman hämmentää se, miksi homeille pitäisi nykyisin olla lähes nollatoleranssi”, Jukka ihmettelee.
Homeiden terveyteen vaikuttavista mekanismeista ei tiedetä riittävästi
Homeiden terveyteen vaikuttavista mekanismeista ei tiedetä vieläkään riittävästi, vaikka asiaa on tutkittu ja siihen on panostettu parin viime vuosikymmenen aikana todella paljon. ”Oireet ovat todellisia, mutta usein oireiden syy jää epäselväksi ja siten myös oikean ratkaisun selvittäminen: pitääkö rakennukseen tehdä laajat korjaukset vai auttaisiko ainakin ensiapuna jokin muu keino, esimerkiksi ilmanvaihdon parantaminen tai epäpuhtausreitteinä olevien suurimpien rakojen ja reikien tilkitseminen”, kysyy Jukka. Valitettavasti pelkkää terveyshaitan poistamista eli tavallaan tosiasiallisen ongelman korjaamista pidetään lähinnä kepulikonstina, jos samalla ei uusita koko rakennetta.
Alalla ei ole riittävästi tietoa onnistuneista sisäilmakorjauksista
”Harva on huolissaan muovien ja muiden kemikaalien päästövaikutuksista tai huonosta ilmanvaihdosta: sädesieni pääsee otsikoihin kerta toisensa jälkeen ja rakennuksia vaaditaan purettavaksi sädesienilöydöksen perusteella varmuuden vuoksi kokonaan, vaikka alalla ei ole riittävästi tietoa siitä, kuinka yleisesti ja millä menetelmillä tehdyt sisäilmakorjaukset ovat vanhoissa rakennuksissa onnistuneet”, pohtii Jukka. Onnistuneista korjauksista ei kukaan raportoi eikä niitä edes tutkita, koska käytännön kohteissa pelätään ”nukkuvan karhun herättämistä”.
Ylikorjaamisen riski
Vaurioiden täsmäkorjaukset sekä erilaiset tapauskohtaiset korjausratkaisut ovat vähentyneet. Eikä tilanne valitettavasti tule parantumaan, kun hyväksyttävistä korjausratkaisuista ja niiden arvatuista käyttöi’istä laaditaan oppaita, joiden sisältö muistuttaa viranomaisohjeita. Erityisesti rakennushistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa ylikorjaamisen riski on ilmeinen ja tilanne on rakennussuojelun kannalta ongelmallinen. Sekin on hyvä huomioida, että käsitykset suositeltavista korjausmenetelmistä ovat muuttuneet hyvin paljon viimeisen 20 vuoden aikana ja tulevat myös jatkossa muuttumaan. Joku viisas on joskus sanonut, että jälkikäteen arvioituna parhaat korjaukset ovat olleet niitä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet toteutumatta.
Liikkeellä riskiratkaisuasenteella
Jotkut alalla toimivista vähättelevät kosteus- ja homeongelmia, toisten myydessä jotakin palvelua, laitetta tai rakennusmateriaalia. Kilpailu on koventunut: kuntotutkijoita ja muita asiantuntijoita on tullut alalle paljon, ja kuntotutkijoita koulutetaan koko ajan lisää.
Perspektiivi rakennustekniikasta ja rakennushistoriasta saattaa jäädä suppean koulutuksen saaneilla kuntotutkijoilla kevyehköksi. Riskiratkaisuasenne voi olla pahimmillaan ainoa liikettä ohjaava tekijä: kaikki tämän hetken ohjeistuksesta ja hyvästä rakentamistavasta vähänkin poikkeava on automaattisesti riskiratkaisu ja pitää korvata uudella tai muutoin ihmiset sairastuvat.
Purkaa ei pitäisi varmuuden vuoksi pelkkien sisäilmasto-ongelmien takia
Rakennetekninen ja rakennusfysikaalinen osaaminen ovat IdeaStructuran toiminnan keskiössä. Rakenne- ja korjaussuunnittelun ohella yhä suurempi osa IdeaStructuran työkannasta on kohdistunut julkisten rakennusten sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen ja rakennusten kunnon tutkimiseen.
”Rakennusten sisäilmaongelmia aiheuttaneet tekijät eivät ole valtaosin suinkaan selkeitä ja laaja-alaisia kosteus- ja homevaurioita tai vanhoissa rakenteissa olevien mikrobien aiheuttamia: keskiöön näyttäisi nousevan rakennusten puutteellinen ilmanvaihto, ilmanvaihtoon liittyvät painesuhdeongelmat ja hallitsemattomat vuotoilmavirtaukset sekä muovimatto-ongelmista aiheutuneet kemialliset emissiot: nämä johtopäätelmät ovat syntyneet vuosien aikana, jolloin IdeaStructura on toteuttanut tutkimuksia. Tätä taustaa vasten rakenteiden laajamittaiset ja ns. varmuuden vuoksi tehdyt purkamiset sekä korvaaminen uusilla rakenteilla eivät ole useinkaan perusteltuja toimenpiteitä ainakaan sisäilmaston mitattavien laatusuureiden kannalta. Käyttäjien odotukset ja ennakkoluulot sekä muuttuneet tilatarpeet tosin saattavat kääntää vaakakupin toisin päin”, summaa Jukka.
IdeaStructura on teettänyt opinnäytetöitä ja ohjeistuksia
IdeaStructura on teettänyt tämän jutun aihepiiriin liittyen ja ylimitoitettujen korjauksien välttämiseksi opinnäytetöitä (mm. Malinen Jenni: Kaksoislaattapalkistorakenteen tutkimus- ja korjausmenetelmät, Aalto-yliopisto 2015).
Kloorianisolien merkitystä on selvitetty ja tekeillä on opinnäytetyö mm. Mycometer-menetelmällä tekemistämme jo sadoista käytännön kohteiden mikrobinäytteenotoista.
Myös sisäilmaongelmaisten kohteiden ilmanvaihtokorjauksiin on pyritty teettämään opinnäytetyön muodossa ohjeistusta, koska käytännön kokemusten mukaan ongelmat johtuvat usein ilmanvaihto-ongelmista eivätkä ole rakenteiden mikrobivaurioiden seurauksia, vaikka tutkimusten lähtökohtana olisikin ollut alun perin rakennuksen käyttäjien ja tilaajatahon huoli kosteus- ja homevaurioista.