Mate­ri­aa­lien vas­tak­kain aset­te­lus­ta oli­si pääs­tä­vä eroon

Ilmas­ton­muu­tos haas­taa raken­nusa­laa hii­li­neut­raa­lius­ta­voit­teel­la mut­ta myös varau­tu­mal­la kulut­ta­vam­paan ilmas­toon

Kun­tien ja kau­pun­kien vit­sauk­se­na on ollut van­han kiin­teis­tö­kan­nan laa­jat sisäil­ma- ja kos­teuson­gel­mat. Useat kun­nat ovat pää­ty­neet uusi­maan van­ho­ja raken­nuk­si­aan puu­ra­ken­nuk­siin. Puu­ra­ken­ta­mi­sel­la tue­taan kun­tien ja kau­pun­kien ympä­ris­tö­ta­voit­tei­ta ja usein puu­ra­ken­nus näh­dään sisäil­mal­taan ter­veel­li­se­nä ja tur­val­li­se­na vaih­toeh­to­na.

Kou­lu­ra­ken­nuk­siin puu­run­ko sovel­tuu hyvin ollen myös kus­tan­nus­te­ho­kas. Kou­lut ovat usein 1–2 ker­rok­si­sia ja suu­rien­kin kou­lu­jen käyt­tä­jä­mää­rät ovat sel­lai­sia, että kau­nis­ta puu­pin­taa voi­daan palo­mää­räys­ten mukai­ses­ti jät­tää koko­naan näky­viin. Esi­mer­kik­si puu­ker­ros­ta­lois­sa puu­pin­to­jen näky­viin jät­tä­mi­nen on huo­mat­ta­vas­ti raja­tum­paa ja suu­rin osa puu­pin­nois­ta jou­du­taan pääl­lys­tä­mään kip­si­le­vyl­lä. Lisäk­si kou­lu­ra­ken­nus­ten koko on sel­lai­nen, että ne voi­daan usein raken­taa koko­naan sää­suo­ja­tel­tas­sa. Tämä näh­dään usein vain yli­mää­räi­se­nä kus­tan­nuk­si­na, mut­ta se mah­dol­lis­taa ympä­ri­vuo­ti­sen raken­ta­mi­sen ja tuo mer­kit­tä­vää lisä­tur­vaa raken­ta­mi­sen aikai­seen kos­teu­den­hal­lin­taan.

Olen seu­ran­nut ilol­la puu­ra­ken­ta­mi­sen nousua vii­mei­set vuo­det ja puu­ra­ken­ta­mi­nen on hyväs­sä nos­tees­sa. Maa­ham­me on raken­net­tu pal­jon komei­ta mas­sii­vi­puu­kou­lu­ja ja ‑päi­vä­ko­te­ja. Olen kui­ten­kin hie­man ihme­tel­lyt suur­ta hype­tys­tä puu­ra­ken­nus­ten sisäil­maon­gel­mat­to­muu­des­ta. Aivan kuin puu­ra­ken­nus oli­si tai­ka­temp­pu, jol­la pääs­tään eroon sisäil­ma- ja kos­teuson­gel­mis­ta, Idea­struc­tu­ran puu­ra­ken­nus­pal­ve­lui­den joh­ta­ja Ant­ti Nur­mi Idea­struc­tu­ra Oy:stä ker­too.

Puu­ra­ken­nuk­sis­ta saa­daan kyl­lä pit­käi­käi­siä, kes­tä­viä ja ter­veel­li­siä raken­nuk­sia mut­ta oiko­tie­tä onneen ei ole. Pit­käi­käi­sen raken­nuk­sen suun­nit­te­luun, toteu­tuk­seen ja huol­toon täy­tyy päin­vas­toin paneu­tua ja panos­taa. Kaik­ki raken­nuk­set pär­jää­vät joten­ku­ten 10 vuot­ta, ongel­mat alka­vat yleen­sä pal­jas­tua vas­ta iän myö­tä.

Raken­nus­ten sisäil­maon­gel­mat ovat har­voin niin yksi­se­lit­tei­siä. Var­sin­kin van­hem­mas­sa pur­ku­tuo­mion saa­nees­sa raken­nuk­ses­sa ongel­mat ovat monien teki­jöi­den sum­ma. Jos raken­nuk­ses­ta vaih­de­taan ulko­sei­nä­ma­te­ri­aa­li puuk­si, ei se pois­ta nii­tä kym­me­niä mui­ta sisäil­ma­ris­ke­jä.

Puu­ra­ken­nus­ten raken­ne- ja raken­nus­fy­si­kaa­li­ses­sa suun­nit­te­lus­sa koros­tu­vat van­hat hyvät opit, kuin­ka sade­ve­si pide­tään ulko­na ja puu kui­va­na. Pit­kän käyt­töiän aika­na on kui­ten­kin varau­dut­ta­va sii­hen, että jos­sain vai­hees­sa vesi pää­see jos­ta­kin sisäl­le raken­nuk­seen. Suun­nit­te­lus­sa on huo­leh­dit­ta­va, että täl­lai­sis­sa vika­ti­lan­teis­sa raken­teil­la on riit­tä­vä kui­vu­mis­ky­ky eikä raken­nus hät­käh­dä aivan pie­nis­tä. Mui­ta tyy­pil­li­siä tar­kas­tel­ta­via ovat raken­tei­den liit­ty­mät ja ala­poh­ja­ra­ken­teet ja nii­den tii­veys.

Usein puhu­taan ihan­noi­vas­ti hen­git­tä­vis­tä raken­nuk­sis­ta ja hau­ku­taan niin sanot­tu­ja pul­lo­ta­lo­ja. Puul­la itse asias­sa on niin suu­ri vesi­höy­ryn­vas­tus, että kos­teus liik­kuu esi­mer­kik­si pak­sun mas­sii­vi­puusei­nän läpi erit­täin hitaas­ti. Täs­tä syys­tä mas­sii­vi­puusei­nä ei kai­paa eril­lis­tä höy­ryn­sul­kua. Höy­ryn­su­lut­to­muus taas paran­taa kui­vu­mis­ky­kyä vika­ti­lan­teis­sa.

Tär­kein­tä on, että raken­nus ”hen­git­tää” hal­li­tus­ti ja suun­ni­tel­lus­ti ilman­vaih­don kaut­ta, oli se sit­ten koneel­li­nen tai pai­no­voi­mai­nen. Ei kukaan ihmi­nen­kään halua hen­git­tää rin­ta­ke­hän läpi, jon­ka pääl­lä on 50 vuot­ta van­ha hiki­nen vil­la­pai­ta.

Raken­nus­fy­si­kaa­li­nen osaa­mi­nen

Raken­nus­fy­si­kaa­li­sel­la suun­nit­te­lul­la var­mis­te­taan, että raken­nus on käyt­tä­jil­leen sisäil­mal­taan ter­veel­li­nen ja tur­val­li­nen sekä raken­nus on kes­tä­vä ja pit­käi­käi­nen. Läm­pö- ja kos­teus­tek­nii­kan osaa­mi­nen koros­tuu. Ilmas­ton­muu­tok­seen varau­tu­mi­nen on ollut rf-suun­nit­te­lus­sa tätä päi­vää jo useam­man vuo­den.

Mate­ri­aa­lit ja rat­kai­sut, jot­ka ovat toi­mi­neet aiem­min ja ovat nykyi­sin yleis­tä raken­nus­ta­paa, eivät vält­tä­mät­tä toi­mi enää 20 tai 50 vuo­den pääs­tä raken­nuk­sil­le anka­ram­mas­sa ilmas­tos­sa. Ilmas­ton­muu­tok­sen myö­tä tal­vi­sin läm­pö­ti­la tulee vaih­te­le­maan entis­tä enem­män nol­lan molem­min puo­lin aiheut­taen veden jää­ty­mis­tä ja sula­mis­ta raken­teis­sa. Pit­kät pak­kas­jak­sot vähe­ne­vät, jol­loin myös raken­tei­den kui­vu­mis­jak­sot lyhe­ne­vät. Lisäk­si kesä­ai­ka­na rank­ka­sa­teet ja muut sään poik­keus­il­miöt tule­vat lisään­ty­mään.

- Suun­nit­te­lus­sa pitäi­si aina miet­tiä rat­kai­su­jen pit­käi­käi­syys, huol­let­ta­vuus ja tule­vai­suu­den ris­kit. Raken­ta­mi­nen ei ole raket­ti­tie­det­tä mut­ta se vaa­tii koko­nai­suu­den ja yksi­tyis­koh­tien osaa­mis­ta ja ymmär­rys­tä sekä viit­se­liäi­syyt­tä paneu­tua nii­hin. Ant­ti Nur­mi tote­aa

Nur­men into­hi­mo on puu­ra­ken­nus­ten suun­nit­te­lu. Sen puo­les­ta­pu­hu­ja­na hän toi­voo avoi­mem­paa kes­kus­te­lua ja yhdes­sä kehit­tä­mis­tä. Vaik­ka puu­ra­ken­ta­mi­sel­la on Suo­mes­sa vuo­si­sa­tai­set perin­teet, teol­li­nen puu­ra­ken­ta­mi­nen on edel­leen pien­tä ver­rat­tu­na beto­ni­ra­ken­ta­mi­seen.

Eten­kin toi­von, että puun ja beto­nin vas­tak­kain aset­te­lus­ta pääs­täi­siin yhdes­sä teke­mi­seen. Uskon että tule­vai­suu­des­sa kai­kis­sa beto­ni­ta­lois­sa käy­te­tään puu­ta ja kai­kis­sa puu­ta­lois­sa käy­te­tään edel­leen beto­nia ja teräs­tä, Nur­mi sanoo.