Johan­nek­sen­kir­kon perus­kor­jauk­ses­sa kun­nos­tet­ta­vaa tii­li­sau­maa ker­tyi liki 20 kilo­met­riä

Hel­sin­gin Johan­nek­sen­kir­kon kupees­sa irvis­te­le­vät gar­goi­lit ovat pat­sas­tel­leet huo­mion kes­ki­pis­tee­nä koko kir­kos­sa teh­dyn perus­kor­jauk­sen ajan. Mut­ta hank­kees­sa on riit­tä­nyt beto­nis­ten taru­hir­viöi­den lisäk­si pal­jon muu­ta­kin kor­jat­ta­vaa. ”Pel­käs­tään kun­nos­tet­ta­vaa tii­li­sau­maa on ker­ty­nyt 19,5 kilo­met­rin ver­ran! His­to­rial­li­sen kir­kon perus­kor­jaus on mie­len­kiin­toi­nen, mut­ta myös vaa­ti­va pro­jek­ti sekä suun­nit­te­li­joil­le että raken­ta­jil­le”, tote­aa Hel­sin­gin seu­ra­kun­tayh­ty­män han­ke­pääl­lik­kö Kai Hei­nä­vaa­ra.

Vuon­na 1891 val­mis­tu­nut Johan­nek­sen­kirk­ko lie­nee eit­tä­mät­tä yksi Hel­sin­gin tär­keim­mis­tä maa­mer­keis­tä: kir­kon ylim­mät tor­nit kohoa­vat 95 met­rin kor­keu­teen meren­pin­nas­ta, ja ovat siten hyvin näky­vä osa Hel­sin­gin kau­pun­ki­ku­vaa. ”Kan­sain­vä­li­syys näkyy Hel­sin­gin ark­ki­teh­tuu­ris­sa, ja aivan eri­tyi­ses­ti Johan­nek­sen­kir­kos­sa. Puna­not­kon kuk­ku­lal­le, sil­loi­sen kau­pun­gin lai­ta­mil­le raken­ne­tun kir­kon on suun­ni­tel­lut tuk­hol­ma­lai­nen ark­ki­teh­ti Adolf Melan­der”, sanoi har­jan­nos­ta­jai­sis­sa juh­la­pu­heen pitä­nyt hank­keen pää­suun­nit­te­li­ja, pro­fes­so­ri Vil­helm Helan­der.

Melan­der suo­rit­ti osan ark­ki­teh­tio­pin­nois­taan Tuk­hol­mas­sa ja osan Skot­lan­nis­sa; hän asui muu­ta­man vuo­den 1870-luvul­la New Yor­kis­sa ja Bos­to­nis­sa, joten ei ole ihme, että Melan­de­rin suun­nit­te­le­ma Johan­nek­sen­kirk­ko on tyy­lil­tään uus­goot­ti­lai­nen.

Kor­keal­la tuu­lee, ja se pitää huo­mioi­da

”Monet työ­vai­heis­ta on teh­ty kor­keal­la. Savon toi­mis­tom­me ”teräs­mies”, Har­ri Joki­nen tar­kis­ti­kin raken­nus­te­li­nei­den tuen­ta­suun­ni­tel­mat. Myös tuu­li­kuor­mat piti huo­mioi­da: Johan­nek­sen­kirk­koa ei umpi­hu­pu­tet­tu, käy­tim­me har­so­mais­ta suo­ja­hu­pu­tus­ta”, sanoo hank­keen pro­jek­ti-insi­nöö­ri, Tee­mu Kuos­ma­nen Idea­Struc­tu­ras­ta.

”Teli­nei­den pys­tyt­tä­mi­nen koh­tees­sa oli eri­tyi­sen haas­teel­lis­ta. Teräk­si­set i‑palkit jou­dut­tiin ujut­ta­maan kel­lo­luuk­ku­jen läpi, jot­ta tor­nien ympä­ril­le pys­tyt­tiin yli­pää­tään raken­ta­maan teli­neet”, Hei­nä­vaa­ra lisää.

Eikö Tee­mua hui­man­nut kor­keuk­sis­sa?

”No ei hui­man­nut, ei”, nau­raa Tee­mu haas­tat­te­li­jan kysyes­sä, hui­ma­si­ko mies­tä 104 met­rin kor­keu­des­sa. Tee­mun teh­tä­vä­nä kun oli tar­kas­taa kir­kon tor­nien katot kor­kean nos­ti­men avul­la.

Tee­mun kon­tol­la oli lisäk­si suun­ni­tel­ma-asia­kir­jo­jen laa­ti­mi­nen ja kor­jaus­laa­juu­den arvioi­mi­nen, joi­ta Tee­mu, ura­koit­si­ja ja hank­keen muut osa­puo­let jus­tee­ra­si­vat hie­man lisää myös työ­maa­vai­hees­sa.

Ne kuu­lui­sat gar­goi­lit

”Ark­ki­teh­tien teh­tä­vä­nä on ollut sel­vit­tää Johan­nek­sen­kir­kon his­to­ri­aa, ja luon­nol­li­ses­ti myös his­to­rian vaa­li­mi­nen oli kes­kiös­sä: eli täs­sä hank­kees­sa emme ole teh­neet mitään uusia uro­te­ko­ja”, Helan­der tote­si puhees­saan.

”Jou­duim­me uusi­maan kaik­ki tor­nien gar­goi­lit; ainoas­taan yhtä gar­goi­lia ei tar­vin­nut uusia. Gar­goi­leis­ta teh­tiin muo­tit kip­si­va­lua var­ten, jon­ka jäl­keen kip­si­va­luis­ta teh­tiin muo­tit pat­sai­den var­si­nai­sia beto­ni­va­lu­ja var­ten. Täs­sä työs­sä Enti­söin­ti Athe­nen koris­te­kor­jausu­ra­koit­si­ja Peter Back­man on todel­li­nen tai­tu­ri”, Hei­nä­vaa­ra ker­too.

Van­han pur­ku­ta­lon tii­lil­le uusi elä­mä

Jul­ki­si­vun rik­ki­näi­siä tii­liä vaih­det­tiin van­has­ta pur­ku­ta­los­ta saa­tui­hin ehjiin tii­liin. ”Jokai­nen pur­ku­ta­lon tii­li on puh­dis­tet­tu ja pes­ty. Ja tii­li­sau­maa on ker­ty­nyt tosi­aan liki puo­lik­kaan mara­to­nin ver­ran”, Hei­nä­vaa­ra sanoo.

”Kyl­lä tämä puo­li­tois­ta­vuo­ti­nen on ollut meil­le kai­kil­le hank­kees­sa muka­na olleil­le ainut­laa­tui­nen koke­mus, kos­ka olem­me pääs­seet näke­mään, miten tois­ta sataa vuot­ta sit­ten on raken­net­tu, ja min­kä­lai­sil­la mate­ri­aa­leil­la on raken­net­tu”, Hei­nä­vaa­ra sum­maa.

Excur­sio Ruot­sis­ta Suo­meen

Ark­ki­teh­ti Melan­der suun­nit­te­li monia kirk­ko­ja aika­naan myös Ruot­siin. Niin­pä ruot­sa­lai­set ovat teh­neet Johan­nek­sen­kir­kon kor­jaus­työ­maal­le excur­sion: beto­ni­sien gar­goi­lien kor­jaus on haas­te, johon koris­teu­ra­koi­si­ja Back­man­nil­la on lääk­keet, ja näyt­tää­kin sil­tä, että koris­teu­ra­koit­si­ja pää­see seu­raa­vak­si kor­jaa­maan Luu­la­jan gar­goi­lit.

Hank­keen suu­ri­töi­sim­mät kor­jauk­set teh­tiin fiaa­li­tor­neis­sa

Kir­kon puo­li­vä­lis­sä ole­vien fiaa­li­tor­nien kor­jaus osoit­tau­tui hank­keen mit­ta­vim­mak­si kor­jauk­sek­si. ”Kaik­ki tor­nit piti kor­ja­ta, fiaa­li­tor­ne­ja Johan­nek­sen­kir­kos­sa on pari­kym­men­tä. Tor­ne­ja jou­dut­tiin pur­ka­maan, ank­ku­roi­maan, kor­jaa­maan osit­tain – kor­jat­ta­vaa riit­ti niin tii­lien, beto­nin kuin koris­tei­den­kin osal­ta”, sanoo Hei­nä­vaa­ra.

Myös kir­kon kaik­ki jul­ki­si­vut on käy­ty läpi, samoin val­ta­vat mää­rät ikku­noi­ta ja ovia on puh­dis­tet­tu ja maa­lat­tu.

Johan­nek­sen­kirk­ko on kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti mer­ki­tyk­sel­li­nen raken­nus

Johan­nek­sen­kirk­koa on kor­jat­tu sään­nöl­li­ses­ti 20–30 vuo­den välein, kos­ka kir­kos­sa on pal­jon herk­kiä beto­ni­pin­to­ja, eikä raken­tei­den suo­ja­na ole käy­tet­ty kupa­ria. Suo­jaa­mal­la beto­ni­pin­to­ja kupa­ril­la, kir­kon kor­jaus­sykliä oli­si mah­dol­lis­ta kas­vat­taa jopa 60–70 vuo­teen. Johan­nek­sen­kirk­ko lukeu­tuu kui­ten­kin poh­jois­mai­sit­tain hyvin har­va­lu­kuis­ten uus­goot­ti­lais­ten kirk­ko­jen jouk­koon, joten Museo­vi­ras­tol­la on ymmär­ret­tä­vis­tä syis­tä sanan­sa sanot­ta­va­naan sii­hen, mil­lä tavoin kirk­koa tulee kor­ja­ta.

Teki­jöil­le suu­ri kii­tos

Sekä Helan­der että Hei­nä­vaa­ra innos­tui­vat kehu­maan ja kiit­tä­mään koko raken­nus­tii­miä, niin suun­nit­te­li­joi­ta kuin raken­ta­jia. Myös Raken­nus­val­von­ta­vi­ras­to ja Museo­vi­ras­to sai­vat isot kii­tok­set hyvin suju­nees­ta yhteis­työs­tä.