Tuore opinnäyte osoittaa Suomessa ennen laajalti käytetyn puunsuoja-aineen tuottavan vahvaa homeen kaltaista tunkkaista hajua. Nämä talot eivät kuitenkaan välttämättä ole homeessa.
Tutkimuksen toteutti IdeaStructuran suunnittelija Mette Envall osana rakennusinsinöörin opintojaan.
– Aihe herätti kiinnostukseni heti. Suomessa tästä ei ole tutkittua tietoa oikein kellään, vaikka kyseessä on maassamme aiemmin laajalti käytetty aine ja ilmeisen yleinen ongelma, Envall kertoo.
Kloorifenolipohjaisia puunsuoja-aineita käytettiin Suomessa 1930-1990-luvuilla laajalti. Se esti mm. lahoamista, sinistymistä, tuholaisia ja hometta. Suoja-aineita käytettiin kaikenlaisissa puurakenteissa kuten runkorakenteissa, ikkunankarmeissa, julkisivupaneeleissa ja kynnyksissä. Esimerkiksi KY-5-niminen tuote oli yleisesti käytössä aina 1980-luvulle asti. Pentakloorifenolipohjaisten aineiden käyttö loppui vuonna 1989 ja 2000 säädettyjen lakien myötä.
Aineella käsiteltyjen puurakenteiden saadessa kosteutta tapahtuu hidas kemiallinen reaktio, jossa mikrobien aineenvaihduntaprosessi tuottaa kloorianisoleja ja pahaa hajua. Kemiallisen reaktion seurauksia sisäilmaongelmien aiheuttajana ei juurikaan ole Suomessa tutkittu, mutta ruotsalaisia ja saksalaisia tutkimuksia löytyy.
Ruotsalaistutkimusten mukaan eniten kloorianisoleja löytyi lattiarakenteista ja seinien alajuoksusta. Ruotsissa työsuojeluvirasto onkin asettanut kloorifenoleille raja-arvot sisäilmassa. Kloorianisoleille ei ole Ruotsissa tai Suomessa vastaavia raja-arvoja eikä säädöksiä, vaikka aineen käyttöä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvookin. Maamme terveydensuojelulaissa kuitenkin katsotaan häiritsevän hajun olevan mahdollinen terveyshaitta.
– Pienetkin pitoisuudet tuottavat hajua, jotka monesti jäävät mittauksien analyysien havaitsemisrajojen alle. Kloorianisolien suurin haitta on niiden haju, joka synnyttää huolta ja aiheuttaa vähintäänkin stressioireitaEnvall selventää.
– Täytyy muistaa, että paha tai voimakas haju on jo itsessään haitta. Tästä ei kuitenkaan ole riittävästi tietoa, onko itse ilmaan erittyvä kloorianisoli haitallista, vai onko haitta lähinnä stressiperäistä hajuaistimuksen vuoksi.
Tarvetta laajemmalle suomalaistutkimukselle aineen terveyshaittojen ja raja-arvojen määrittelemiseksi on. Talossa jossa kloorianisolia on ilmassa, ovat asukkaat saattaneet jo tottua hajuun. Kun joku ulkopuolinen tulee tilaan, hän huomaa tämän ”mummonmökin” hajun heti.
– Tutkimuksessa kerättiin näytteitä kohteesta, jossa epäiltiin olevan kloorianisoleja. Toimistollamme kyllä huomasi heti näytteiden vahvan kloorianisolien hajun. VOC-testejä otettiin myös näytteistä, jotka analysoitiin kaasukromatografi-massaspekrometri menetelmällä. Analyysimenetelmä on sopiva kloorianisolien havaitsemiseksi, mutta aineen haihtuvuus ja pienet pitoisuudet vaikeuttavat käytännön koejärjestelyjä.
Puiset rakennukset mahdollisia kohteita
Mahdollisia kloorianisoli-kohteita voivat olla niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin puiset rakennukset, jotka on rakennettu 1930-1990-luvuilla. Ulkona tai hyvin tuulettuvissa tiloissa hajua ei huomaa samalla tavalla hyvän ilmanvaihtuvuuden ja matalamman lämpötilan vuoksi, mutta joskus hajun voi aistia jo rakennuksen ulkopuolellakin.
Haju ja sen takana oleva mikrobiaineenvaihdunta ei tarkoita puun olevan lahonnut, vettynyt tai homeessa, mutta sisäilman laatu ei ole silti hyvä hajun vuoksi. Haitasta ei ole kuitenkaan helppo päästä eroon, koska se helposti tarttuu muihin materiaaleihin. Kaikki puuaines, tekstiilit, huonekalut ja eristeet johon haju on tarttunut on suurimmassa osassa tapauksista vaihdettava. Hajun kulkeutumista sisätiloihin voidaan ehkäistä ilmatiivistämällä rakenteet sellaisilla tuotteilla, joilla on riittävä kemiallisten päästöjen diffuusiovastus. Tavalliset höyrynsulkumuovit ja -pahvit eivät omaa näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi tavallinen PE-höyrynsulkumuovikalvo läpäisee kyseisiä yhdisteitä jopa yllättävänkin helposti. Jossain tapauksissa rakennukset kannattaa vain suosiolla purkaa. Toisaalta, oletettavasti lukuisia ”homeelta haisevia” rakennuksia on myös purettu turhaan vakavien ja laaja-alaisten homeongelmien pelossa.
– Mikäli epäilystä on, kannattaa pala runkoa tai purueristettä viedä muuhun tilaan ja tarkistaa tuoksuuko se voimakkaasti. Laboratoriossa tulos voidaan varmistaa, Envall ohjeistaa.
IdeaStructura voi auttaa ongelman tunnistamisessa ja hoidossa osana muita sisäilmatutkimus- ja korjaussuunnittelupalveluja. Koska näitä aineita käytettiin aina 1990-luvulle asti ja mikrobiaineenvaihdunta voi olla hidasta, saattaa hajua alkaa esiintyä vasta nyt tai lähitulevaisuudessa.
Lue lisää kuntotutkimuksista